Viherlaakson koulu ja lukio

Espoon Viherlaakson koulun pitkään kestänyt ja 30 miljoonaa euroa maksanut peruskorjaus laajennuksineen valmistui vuoden 2022 lopulla, kun toisen vaiheen liikuntahalli ja pallokenttä valmistuivat. Rakentaminen kesti kaikkiaan kuusi vuotta.

Viherlaakson koulun ja lukion peruskorjaus alkoi vuonna 2017 ja suunnittelu jo edellisenä vuonna. 

– Pitkässä suunnitteluprosessissa oli aikamoisia käänteitä. Hankkeeseen haettiin kaikkiaan seitsemän eri lupaa, kertoo kohteen pääsuunnittelijana toiminut Niko Ollila Linja Arkkitehdit Oy:stä (nykyisin Sweco Finland Oy).

Uudistetut tilat on mitoitettu lähes 1000 oppilaalle. Viherlaakson koulu ja lukio onkin nyt yksi Espoon sekä koko Suomen suurimpia kouluja. Liikuntasalirakennuksen valmistuttua koulukiinteistön laajuus on noin 10 500 bruttoneliötä.

Elinkaarihankkeella hyötyjä

Hanke toteutettiin elinkaarimallilla, jossa YIT ja Caverion vastaavat kohteen jatkosuunnittelun ja rakentamisen lisäksi myös sen ylläpidosta 20 vuoden ajan.

– Elinkaarimalli on ollut hyvä ja toimiva. Se ohjasi valitsemaan kestävämpiä ja helpommin huollettavia ratkaisuja, Espoon kaupungin Tilapalvelujen rakennuttaja Jari Koli toteaa.

YIT:n vastaava työnjohtaja Henri Keränen on samaa mieltä. 

– Se selkeyttää tietyllä tavalla takuuajan kysymyksiä ja samalla vaikuttaa toteuttamisen asenteeseen. Kohteessa on ollut vielä oma suunnittelumme, jolloin työmaalta käsin olemme voineet pikkuisen parantaa tuotteiden laatua joissakin kohdin ja ottaa niin sanotusti kustannuksia itselle. Pieniä yksityiskohtia ja valintoja teimme matkan varrella vähän eri tavalla, Keränen sanoo.  

LVIA-urakasta vastanneen Caverion Suomi Oy:n hankekehityspäällikkö Ari Västinsalo toteaa, että talotekniikkaratkaisujen osalta hanke pyrittiin toteuttamaan turvallisilla ja hyväksi todetuilla ratkaisuilla. 

– Samoin kiinnitimme huomiota talotekniikkatilojen huollettavuuteen ja yllä­pidettävyyteen. Esimerkiksi huoltoreitit huomioitiin mahdollisimman hyvin, Västinsalo kertoo. 

1940-luvun rakennus saneerattiin

Rakennushistoriallisesti arvokas arkkitehti Aarne Ervin 1940-luvulla suunnittelema koulu peruskorjattiin hankkeen ensimmäisessä vaiheessa.

– Vanhaa rakennusta ei ollut suojeltu kaavassa, mutta rakennusvalvonta katsoi, että sen olisi pitänyt olla suojeltu rakennus, ja he kohtelivat sitä sellaisena, pääsuunnittelija Niko Ollila sanoo.

Maanvaraiset alapohjarakenteet uusittiin. Rakennuksessa oli teräsbetonisen alalaattapalkiston varaan tehdyt puiset välipohjarakenteet, joissa oli täytettä sisällä. Täytteet purettiin ja alalaattapalkistoa vahvistettiin.

– Välipohjien purkamisen yhteydessä osoittautui, että välipohjapalkistoissa oli aika paljon vaurioita. Alalaatta oli irti palkista, minkä vuoksi jouduttiin tekemään aika vahvoja manttelointeja. Samoin juhlasalin puurakenteista ristikkokattorakennetta vahvistettiin, rakennesuunnittelusta vastannut Pertti Määttä Insinööritoimisto Pontek Oy:sta kertoo.

Yläpohjan purutäytteet poistettiin ja korvattiin puhallusvillalla.

Talotekniikan uudistamisessa jouduttiin käyttämään kohtalaisen luoviakin ratkaisuja, kun rakennusta ei voinut korottaa eikä ullakolle voinut lisätä tekniikkatiloja.

– Otimme sitten osittain vanhoja opetustiloja konehuoneiksi kerroksista. Vanha rakennus saatiin kuitenkin varsin energiatehokkaaksi, kun huomioidaan suojelu­kohteen vaatimukset. Lisälämmöneristyksiä ei rakennukseen voitu tehdä yläpohjaa lukuun ottamatta, mutta rakennuksessa on hyvät lämmön talteenotot ja tarpeenmukainen ilmanvaihto osittain. Ikkunat sai kuitenkin vaihtaa energiatehokkaampiin ja niiden tiiviyttä voitiin parantaa, Ari Västinsalo kertoo.

Vanhassa rakennuksessa on pienemmät kerroskorkeudet kuin siihen liittyvässä uudis­rakennuksessa, minkä vuoksi liitoskohtia jouduttiin miettimään talotekniikan osalta. 

Rakennuksen vanha juhlasali korjattiin alku­peräisen asun mukaiseksi.

– Vanhan juhlasalin näyttämön seinät ovat alkuperäisiä ja muut puupinnat kunnostettiin samaan henkeen ja sävyyn. Yläpohjaa muokattiin aika paljon, mutta lainekattomuoto saatiin pidettyä vanhan mallin mukaisena. Näyttämötekniikkaa ja muutakin opetustekniikkaa on lisätty, Jari Koli kertoo.

Julkisivuiltaan vanhan rakennuksen koillis­pää on rapattu. Rakennuksen lounaispää ja keskiosa ovat lautapintaisia, ja juhla­salin kohdalla on tiilipilarit. Julkisivut korjattiin alkuperäisen tyylin mukaisiksi.

Suunnitelmat uusiksi

Vuonna 1955 valmistunut Juri E. Silanderin suunnittelema osarakennus oli alun perin tarkoitus säilyttää, mutta hankkeen edetessä rakennuksen todettiin olevan niin huonossa kunnossa, että se päätettiin purkaa. 

Vuoden 2018 keväällä rakennushankkeelle haettiin uutta muutoslupaa, jonka myötä hanke muuttui niin paljon, että sopimukset piti päivittää uusiksi. 

– Kun muutosluvat saatiin rakennus­valvonnasta, tulivat naapuruston valitukset, jotka laittoivat aikataulut taas uusiksi. Uusi suunnittelu pääsi kunnolla käyntiin vasta, kun valitukset hylättiin. Loppuosuus menikin sitten aika kitkattomasti LVI-suunnittelun osalta, Caverion Suomen Ari Västinsalo toteaa.

2000-luvun alkupuolella rakennettu auditorio säilytettiin osana koulurakennus­kokonaisuutta. Sen ilmanvaihto ja sähkötekniset järjestelmät uusittiin, kun käyttötarkoitus muuttui auditoriosta luokkahuoneiksi.

Monimuotoinen uudisrakennus

Purettu rakennus korvattiin uudella laajennusrakennuksella, jonka yhdyskäytävä yhdistää koulun vanhimman ja uusimman 2000-luvun osan toisiinsa. Rakennusten välinen yhdyskäytävä luokkatiloineen tehtiin osittain vanhan puretun rakennuksen paikalle ja varsinainen päämassa tuli tontin länsilaidalle. Tontti ja olemassa olevat rakennukset määrittivät pitkälti laajennuksen sijainnin. 

– Kokonaisuudessaan tontin muoto ja sijoitus oli kaikkein haastavinta tässä hankkeessa. Tontti on Viherlaakson tien nurkassa, joka on huomattavasti alempana kuin itse tontti muuten. Uusi päärakennus tuli ihan tontin nurkalle. Siinä oli omat haasteensa, kuten vanhan ja uuden rakennusosan yhteen­sovittamisessakin, YIT:n Henri Keränen toteaa.

Uudessa päärakennuksessa on koko rakennuksen korkuinen avara aula, joka tuo luonnonvaloa syvärunkoisen rakennuksen sisäosiinkin. Rakennuksessa on kantavan rakenteena teräsbetonipilarit, deltapalkit ja ontelolaatat sekä kantavat ulkoseinät. 

– Rakennus oli muodokas ja ontelolaattojen sovittaminen oli vähän hankalaa. Paikoin tarvittiin paikallavalukaistoja terävissä nurkissa, Pontekin Pertti Määttä kertoo.

Uuden päärakennuksen ykköskerroksessa on ruokala, taito- ja taideaineet, kirjasto ja yläkoulun opetustiloja sekä kirjasto. Toisessa kerroksessa on lukion ja yläkoulun tiloja. Kolmoskerroksessa on yläkoulun opetus­tiloja. Neloskerroksessa on hallinto-, opiskelijahuolto- ja ohjaustiloja.  

Suuri liikuntarakennus

Viimeisimpänä valmistunut uusi liikuntasalirakennus muodosti hankkeen kakkosvaiheen yhdessä pihan pallokentän kanssa. Liikuntasalirakennus siirtyi hankkeen edetessä eri paikkaan tontilla kuin alun perin oli suunniteltu. 

– Kahteen kertaan suunnittelu toi kustannus­paineita, vaikka rakennus oli rakennus­periaatteeltaan kohtalaisen samanlainen alkuperäisen suunnitelman kanssa, Ari Västinsalo kertoo.

Hänen mukaansa liikuntasalirakennuksen talotekniikkasuunnittelu tuntui jo helpolta aiempien krumeluurien jälkeen. 

Henri Keräsen mukaan rakennusurakassa oli haasteita lähinnä puuelementti- ja puuosatoimitusten kanssa, kun talouden tilanne tuli vastaan ja toimitusajat alkoivat näyttää tiukoilta. Itse asennuksessa ei ollut mitään suurempaa ongelmaa. 

Liikuntasali on jaettavissa väliseinillä kolmeen osaan. Rakennusvalvonta asetti tiukat vaatimukset salin rakenteille, koska se on yleisökäytössä. 

– Sieltä voidaan periaatteessa poistaa joku pilari ilman, että rakennus sortuu. Kantavana rakenteena on teräsbetonipilarit ja -runko. Yläpohjassa on liimapuupalkit ja kertopuuelementtikattorakenteet. Puu­rakennetoimittaja suunnitteli itse omat rakenteensa, Pertti Määttä kertoo.

Teksti: Jari Peltoranta | Kuvat: Mikael Lindén