Tänä vuonna, kun me suomalaiset kulutimme osuutemme maapallon luonnonvaroista jo huhtikuun 5. päivään mennessä, mieleni palaa usein nuoruuteni vuosiin 1960-luvulla, jolloin maapallo vielä riitti meille kaikille. Kun ajattelen, että rakentaminen edustaa noin 28 prosenttia hiilidioksidipäästöistämme ja siihen päälle vielä materiaalituotannon vaikutus 11 prosenttia, isoäidin opit alkavat kuulostaa entistä houkuttelevimmilta. Nyt tarvitaan ”täsmärakentamista”.
Täsmärakentaminen on helppoa määritellä: tehdään vain se, mitä todella tarvitaan. Tästä on vielä pitkä matka yksityiskohtaisiin säännöksiin ja ohjeisiin, mutta aivan ensimmäiseksi täsmärakentamisen ajatus haastaa meitä pohtimaan, mikä riittää – siis ei, miten juuri minä saan mahdollisimman paljon ja nopeasti. Vähempään tyytyminen on väistämätöntä eikä välttämättä ollenkaan kurjaa, kuten lapsuuteni romuleikit opettivat. Raa’an rahavoiman sijaan arvoon nousevat nokkelat oivallukset ja inhimillinen yhteistyö. Kynnys ryhtyä madaltuu, ja hyötyjä on helpompi kanavoida tasapuolisesti mahdollisimman laajalle kansanosalle. Ajatellaanpa esimerkiksi, miten voisimme ottaa hyötykäyttöön miljoona joutilasta toimitilaneliömetriä maassamme.
Vähempään tyytyminen voi jopa olla rikkautta, kun samalla rahalla saa aikaan enemmän: ”Mistä välttämättömäksi luulemastamme voimme kokonaan luopua?”Kuulostaako tutulta? Tätähän peräänkuulutti jo professorien W. Chan Kim ja Renée Mauborgnen liikkeenjohdollinen teos Sinisen meren strategia, jossa haettiin ihan taloushyötyjä, ja samaa tavoittelee myös kuuluisa Lean-ideologia. Kohtuullistamisajatteluun yhdistettynä täältä löytyy varmasti kestäviä eväitä täsmärakentamisen tulevaisuuteen.
Täsmärakentaminen tarjoaa ympäristöhyvää myös toisella tavalla. Se laajentaa näkemystämme rakennetun ympäristön elinkaareen, historiaan ja tulevaisuuteen. Syventymällä siihen, mikä ympäristössämme on jo hyvää ja säilyttämisen arvoista, tunnistamme paikan hengen ja opimme jalostamaan sitä entistä rakkaammaksi. Korjausrakentamisen osaaminen nousee ansaittuun arvoonsa, ja hyvä niin, koska kansallisvarallisuudestamme noin 80 prosenttia on rakennettua ympäristöä. Tunnistamme, mihin tarkoituksiin rakennusta kannattaa yrittää jalostaa ja mihin ei.
Tekemällä ennakoivasti oikeaan aikaan oikeita asioita säästämme paljon rakennuksen käytönaikaisia kustannuksia, jotka yleensä ovat moninkertaiset uudisrakennusvaiheeseen verrattuna. Opimme myös tunnistamaan, milloin rakennus, sen osa tai järjestelmä on vääjäämättä saavuttanut käyttöikänsä pään ja sen on aika siirtyä seuraavaan kierrätysvaiheeseen. Meillä on myös jo ajatus siitä, mihin materiaali seuraavaksi kiertää.
Naulan kantaan -keskusteluissa minulla on ollut ilo kohdata ihmisiä, jotka ovat tuoneet käytännön oivalluksia täsmärakentamiseen. Tässä herkkupaloja sarjasta. https://vahanen.com/fi/naulankantaan/
Täsmärakentaminen on kannattavaa. Historia opettaa, että kulttuurien tuhoon on aina liittynyt kaksi toteutunutta uhkatekijää:
- kärjistynyt eriarvoistuminen
- yli (luonnon)varojen eläminen.
Rakennetaan uhkien sijaan onnistumisia!
Juha Lampi
Arkkitehti SAFA, johtava neuvonantaja
Vahanen-yhtiöt, Innovarch Oy
juha.lampi@innovarch.fi
040 552 1564
