Robottiavusteinen työympäristöjen ilmanlaadun mittausjärjestelmä (RASEM) on tutkimus, jossa kehitettiin kohtuuhintainen sensoriverkko ilman epäpuhtauspitoisuuksien, lämpötilan ja kosteuden seurantaan erilaisilla työpaikoilla. Lisätutkimusta tarvitaan yksittäisten työntekijöiden altistumisen arviointiin ja mittausmenetelmien luotettavuuden parantamiseen.
RASEM oli yhteistyöprojekti, johon osallistui Työterveyslaitoksen lisäksi tutkijoita Saksasta ja Ruotsista. Päävastuullisena tutkijatahona oli Bundesanstalt für Materialforschung und -prüfung (BAM) Saksasta. Työterveyslaitoksen lisäksi hankkeeseen osallistui Örebron yliopisto Ruotsista. Hanketta rahoittavat Työsuojelurahasto, Työterveyslaitos ja BAM.
Tutkimuksessa kehitettiin kohtuuhintainen sensoriverkko ilman epäpuhtauspitoisuuksien, lämpötilan ja kosteuden ajallisen ja paikallisen vaihtelun seurantaan. Sensoriverkkoa testattiin kolmessa eri työympäristössä. Tutkimuskohteina olivat laivan autokansi, terästehtaan kuumavalssaamo sekä toimistorakennukset, joihin kulkeutuu tuotannon päästöjä.
Sensoriverkolla saatuja tuloksia täydennettiin liikkuvilla mittausjärjestelmillä eli robottiautolla ja droonilla.
– Sensoriverkkojen ja niitä täydentävien robottien avulla pystyttiin selvittämään ongelmapaikkoja, joissa epäpuhtauspitoisuudet olivat suuria. Työntekijän altistumista voidaan vähentää lyhentämällä näillä alueilla käytettävää työaikaa tai esimerkiksi lisäämällä kohdeilmanvaihtoa, tutkija Mikko Poikkimäki Työterveyslaitoksesta sanoo.
Lisäksi työntekijöitä voidaan paremmin ohjeistaa henkilökohtaisessa suojautumisessa, jos työskentely on välttämätöntä keskimääräistä suuremman altistumisriskin alueella.
Mittauksilla saatiin tietoa epäpuhtauksista pitkältä aikaväliltä, mikä tutkijoiden mukaan parantaa kokonaiskuvaa työpaikkojen altistumisolosuhteista. Työntekijöiden suoraa altistumista epäpuhtauksille ei niiden avulla kuitenkaan pystytä arvioimaan, Työterveyslaitos toteaa. Jotta altistumista voitaisiin arvioida, kiinteän sensoriverkon tuloksiin pitäisi linkittää työntekijän sijainti.
– Työntekijöiden kantamat paikantimet voisivat auttaa ratkaisemaan tämän haasteen, Mikko Poikkimäki toteaa.
Tutkimustulosten mukaan edullisia sensoreita voidaan hyödyntää sensoriverkkojen kokoonpanoissa ja niiden antamaa tietoa voidaan käyttää työpaikkakohtaisten pitoisuuskarttojen laadinnassa. Tutkijoiden mukaan tarvitaan kuitenkin lisätutkimusta, jotta saadaan kehitettyä työpaikoille käyttökelpoinen menetelmä epäpuhtauspitoisuuksien ja työntekijöiden altistumisen pitkäaikaiseen seurantaan.
Ilmanlaadun seurantaan käytettäviä sensoreita on tällä hetkellä saatavilla vain harvoille työhygieenisesti kiinnostaville altisteille. Tulosten tulkintaa hankaloittavat myös sensoreiden mahdollinen ristikkäisherkkyys useiden yhdisteiden kanssa, tutkijat kertovat.
– Tutkimusta on tärkeä jatkaa. Tulevaisuudessa sensoriverkkoja voidaan käyttää esimerkiksi riskinhallinnan suunnittelussa ja työntekijöiden opastuksessa, mutta mittausmenetelmät on kehitettävä ensin riittävän luotettaviksi, Työterveyslaitoksen johtava asiantuntija Tuula Liukkonen sanoo.
