Teollinen perinne ja uusi aika kohtaavat: Mylly on mahdollisimman suuripiirteinen

Taideyliopistolle valmistunut uudisrakennus Mylly Helsingin Sörnäisissä kunnioittaa nimeään myöten alueen historiaa. Rakennuksen arkkitehtuurissa yhdistyvät moderni veistoksellisuus ja teollinen perinne. Myllyn betoni-, tiili- ja teräspinnat eivät rajoita vaan mahdollistavat taiteen tekemisen myös tulevaisuudessa.

Mylly sijaitsee Sörnäisten perinteisellä teollisuusalueella, joka kehittyy parhaillaan voimakkaasti. Rakennus on saanut nimensä tontilla aikaisemmin sijainneesta Helsingin Myllystä.

Eläkevakuutusosakeyhtiö Veritas osti Mylly­tontin rakennuksineen helmikuussa 2018 Senaatti-kiinteistöiltä. Tontin kehittämisestä oli aikaisemmin järjestetty hankinta­kilpailu, jonka voitti Veritaksen, Lujatalo Oy:n ja JKMM Arkkitehdit Oy:n konsortio. Hankkeen taustalla oli tarve saada Taide­yliopiston Kuvataideakatemialle toimintaan soveltuvat uudet tilat.

Veritaksen rakennuttajapäällikkö Jarkko Saari kertoo, että Myllytontin vanhat kiinteistöt olivat todella huonokuntoiset. Osa niistä oli ollut käyttämättömänä vuosikymmeniä.

– Projektin alkaessa käytiin läpi mahdollisuudet säilyttää vanhaa rakennuskantaa. Lähempi tarkastelu paljasti niiden olevan arvioitua huonommassa kunnossa. Loppujen lopuksi ainoastaan asemakaavassa suojellut osat olivat hyödynnettävissä uuteen käyttöön.

Uudisrakennukseen liittyvät saumattomasti Kaikukadun varrella oleva punatiilinen niin kutsuttu Lindqvistin talo 1910-luvulta ja Sörnäisten rantatien puolella oleva siilo­rakennus 1940-luvulta. Nämä molemmat on suojeltu SR-2 -merkinnällä.

Vaikka projektin mittaan ilmeni runsaasti vaikeuskertoimia, lopputulos palkitsee. 

– Vaikuttava rakennuskokonaisuus istuu hienosti ympäristöönsä, ja tilat palvelevat käyttäjäkunnan tarpeita, Jarkko Saari toteaa.

Myllyn uudisosa on 10 787 ja vanha osa 1801 bruttoneliötä, yhteensä 12 588. Hankkeen kokonaisbudjetti oli noin 50 miljoonaa euroa. Myllyn virallinen nimi on Koy Helsingin Kaikukatu 5.

Kuvataideakatemian lisäksi Myllyssä on ääni- ja valosuunnittelun opetuksen tiloja. Kiinteistö muodostaa yhdessä naapurissa sijaitsevan Teatterikorkeakoulun kanssa Sörnäisten taidekampuksen.

Alue kuuluu Museoviraston määrittelemiin valtakunnallisesti merkittäviin kulttuurihistoriallisiin ympäristöihin.

Kurinalaista arkkitehtuuria

Myllyn pääsuunnittelija arkkitehti Asmo Jaaksi Arkkitehtitoimisto JKMM Oy:stä kertoo, että suunnittelutehtävä oli kiehtova ja mielenkiintoinen.

– Lähtökohtana oli Sörnäisten alueen perinne ja dynaaminen kehittyvä kaupunki, kun vanha teollisuusalue muuttuu uuden­näköiseksi työympäristöksi. Oli tosi kiinnostava lähtö­kohta lähteä miettimään, miten uudessa rakennuksessa nämä molemmat näkyvät.

Suunnittelua ohjasivat muunneltavuus, yhteisöllisyyden tukeminen ja ympäristöön sovittaminen.

– Arkkitehtuurissa korostuu alueen luonteen mukaisesti yksinkertainen ilmaisu, Jaaksi toteaa.

Viisikerroksisen uudisrakennuksen julki­sivu on Sörnäisten rantatien puolella paikalla muurattua punatiiltä. Rakennusmassaa rytmittävät isot ikkunat. Keveyttä kokonaisilmeeseen tuo kattoterassi, jonka seinät on aukotettu muiden kerroksien tapaan. 

Tiilijulkisivussa on hieman ylivedetty saumaus, joka liittää uudisrakennuksen pehmeästi Teatterikorkeakoulun vaaleaan Kookos-rakennukseen. Sisäpihan puolella uudisrakennuksen julkisivut ovat vaaleaksi rapattuja.

Joustavat tilat muuttuvalle taiteelle

Myllyssä on arkkitehti Asmo Jaaksin mukaan paikan lisäksi erityistä sen toiminta taiteen opetuksen tiloina, mikä toi omat mausteensa suunnitteluun. 

– Muuntojoustavuudesta puhutaan tänä päivänä hankkeessa kuin hankkeessa, mutta tässä projektissa se oli äärimmäinen tavoite. Taide muuntuu kaiken aikaa, eikä nyt voida tietää, mitä se pitää sisällään lähitulevaisuudessa, saati vuosikymmenten päästä.

– Päälähtökohtana oli tehdä niin suurpiirteistä kuin mahdollista. Ison mittakaavan joustavuutta ovat selkeä rakennusrunko ja reilu kerroskorkeus: ensimmäisessä kerroksessa lähes seitsemän ja ylemmissä kerroksissa viisi metriä. 

Rakennuksen sydän on kerrokset yhdistävä valoisa ja avara keskusaula, joka taipuu sekä näyttelytilaksi että muuhun toimintaan.

Julkiset tilat avautuvat katutasossa isojen ikkunoiden kautta ulospäin. Sisäpihan puolella keskusaula liittyy Teatterikorkea­koulun tori­alueeseen. Julkinen vyöhyke jatkuu toiseen kerrokseen, ja ylöspäin mentäessä tilat muuttuvat yksityisemmiksi opetus- ja työtiloiksi.

Sisätilojen betoni-, tiili- ja teräspinnat kestävät kovaa käyttöä. Johtoajatuksena on, että ne eivät rajoita, vaan mahdollistavat.

– Sisäarkkitehtuuri tulee olemaan parhaimmillaan, kun talon elämä alkaa näkyä ja tiloihin syntyy käytön jälkiä, Jaaksi sanoo.

Koko rakennus on ulkotiloja myöten oppimis- ja työympäristöä. Kattoterassia voi käyttää opetustilana ja tapahtumapaikkana. Ajatuksena onkin, että katolta näkyy elämää ulospäin.

Toinen ulkotila on sisäpihalla, johon liittyvät muun muassa kuvanveistoa palvelevat työpajat ja ulkovarastot.

– Kyseessä ei ole veistos- vaan veistopiha, Jaaksi toteaa.

Vahvat perustukset ja runko

Hankkeen KVR-urakoitsijana toimineen Lujatalon työpäällikkö Mika Marttila kertoo töiden käynnistyneen Myllytontilla kesällä 2018 vanhojen rakennusten purkamisella. Tontilta purettiin muun muassa ranta­tien puolella sijainnut suurmylly.

– Purkutöihin toi haastetta säilytettävien rakennusten rajapinnat, joissa osassa tarvittiin tuentaa. 

Rakentaminen alkoi vuoden 2019 alussa louhinnalla ja maanrakennustöillä. Uudisrakennuksen perustukset on tehty kallionvaraisena.

– Tässäkin työvaiheessa toi haastetta Lindqvistin talon ja uudisrakennuksen liittymä­kohta. Vanhoja maanvaraisia perustuksia jouduttiin tukemaan suihkupaalutuksella, Marttila kertoo.

– Uudisrakennuksen runko on paikalla valettu betonipilarilaatta ja jäykistävinä rakenteina toimivat aukotetut ulkoseinä­rakenteet ja sisällä olevat kaksi hissikuilua. Näin saatiin mahdollisimman muuntojoustava ja akustisesti toimiva rakennus, vastaava rakennesuunnittelija Riku Hemmilä Vahanen Suunnittelupalvelu Oy:stä kertoo.

– Tiukkojen ääneneristävyysvaatimusten vuoksi rakennuksen sisällä olevat betoni­laatat ovat poikkeuksellisen paksuja. Näiden kestävyys varmistettiin lävistysraudoituksella, jonka suuren kapasiteetin ansiosta erillisiä sienivahvistuksia ei tarvittu.

Rakennuksen perustukset ja runko on mitoitettu 100 vuoden käyttöiälle.

Korkea arkkitehtuuri loi haasteita 

Rakennesuunnittelija Riku Hemmilä toteaa, että kohteen korkea arkkitehtuuri loi rakenne­detaljien toteutukseen haasteita.

Rakennuksen keskellä vesikatolla on kolmionmallinen lasikatto, jonka korkein piste on kolmion yksi sakara. Lasikaton tuki­rakenteet liittyvät useamman kerroksen väli­pohjalaattojen päälle.

– Lasikaton teräsrakenne tehtiin vetosauva­rakenteena, että kantavasta rakenteesta saatiin mahdollisimman siro. Vetosauvoja liittyy parhaimmillaan yhteen solmuun kahdeksasta eri suunnasta, useimmat eri kulmasta.

Keskusaulassa kerroksien välillä kulkevat pintakäsittelemättömät teräsportaat. Ne tehtiin täysin hitsattuina rakenteina konepajalla, jossa niihin asennettiin valmiiksi sprinkler-putkisto. Kun uudisrakennuksen runko oli loppusuoralla, portaat nostettiin valmiina rakenteina sisään avoinna olleen valokaton kautta ja liitettiin asennuksen yhteydessä tasoihin.

Vaativaa teräsrakentamista edustaa myös sisäpihan Corten-teräksestä valmistettu yhdyskäytävä, joka painaa yli 20 600 kiloa. Yhdyskäytävä palvelee kulkuväylänä pyöräkatoksen ja uudisrakennuksen välillä. 

Suurpiirteisyyttä ja hienosäätöä 

Uudisrakennuksen sisätiloista Mika Marttila toteaa, että paksuja paikallavaluholveja tehtäessä päädyttiin lattioissa kestävään ja pitkä­ikäiseen kovabetonipintaan lukuun ottamatta märkätiloja ja joitain erikoistiloja. Ykköskerroksen maavaraislattiassa on pääosin vain betonilattiahionta.

– Seinissä ja muissa paikallavalupinnoissa on muottilaudoituksen kuviot. Muottilukituksien paikat jätettiin lopullisesti näkyviin, ja ne käytiin läpi arkkitehdin kanssa. Pintoihin on tehty pölynsidonta. 

Suurpiirteisten tilojen rinnalla rakennuksessa on studiotiloja ja muita erikoistiloja.

– Tämänkaltaisten tilojen seinä- ja kattoverhousrakenteet ovat vaativia muun muassa akustiikkavaatimusten osalta. Lisäksi osaan näistä tiloista kattoon piti sovittaa vaativat teräsrakenteiset esitystekniikkarakenteet.

Työpäällikkö Mika Marttila kertoo, että tekijöiden kannalta hankkeessa oli haastavaa ja mielenkiintoista käyttäjien tarpeiden tuominen suunnitelmiin ja toteutukseen sekä näiden aikatauluttaminen muiden rakennustöiden yhteyteen.

– Kun esimerkiksi rakentamisen loppuvaiheessa tuli vielä talotekniikkapuolelle käyttäjä­muutoksia, tarvittiin niitä tekemään 10–15 uutta sähkömiestä.  Tämä vaati resurssien lisäystä ja sovittamista muihin töihin.

Hankkeen keskimääräinen työmaavahvuus oli noin sata henkilöä läpi projektin.

Vanhoissa rakennuksissa mittavat remontit

Myllytontin vanhasta rakennuskannasta siilo ja vieressä oleva noppa olivat todella huonokuntoiset, esimerkiksi julkisivuissa oli monin paikoin raudoitukset näkyvissä.

– Sisätilatkin olivat varsin karut. Kun ensimmäisiä kertoja kiertelimme paikkoja, piti kävellä pulujen seassa, Marttila muistelee lähtötilannetta.

Rakennesuunnittelija Riku Hemmilä kertoo, että siilorakennuksen rakenteet kunnostettiin ja vahvistettiin mantteloimalla. Lisäksi nämä lämmöneristettiin. 

Siilorakennuksen kaareva julkisivurakenne toteutettiin levyrappauksella. Julkisivun yksityiskohtana on ylimmässä kerroksessa oleva aaltomainen parveke.

– Kaide rakennettiin täysin samoja muotoja mukaillen kuin mitä oli alkuperäinen parveke. Sen muoto saatiin toteutettua käsin tehdyllä muottirakenteella, Hemmilä kertoo.

Siilon välipohjarakenteet sovitettiin yhteen uudisrakennuksen tasojen kanssa. Osa vanhoista tasoista piti purkaa, ja uudet tasot valettiin uudisrakennuksen korkojen kanssa. Rakenteiden tarkemittaukseen perustuen toteutettiin muun muassa kerroksia yhdistävä kierreporras teräksestä.

Mittavan kunnostuksen läpikäyneessä siilo­rakennuksessa on muun muassa Taide­yliopiston oppilaskunnan tilat sekä opetus- ja projektityötiloja. 

Kaikukadun varrella olevasta Lindqvistin talosta Mika Marttila toteaa sen olleen jopa oletettua paremmassa kunnossa. Julkisivujen tiilimuurauksia korjattiin ja taloon vaihdettiin uudet vanhan mallin mukaiset puu­ikkunat. Sisätilat kunnostettiin kauttaaltaan tämän päivän vaatimusten mukaisiksi.

Aikoinaan sähkömoottoritehtaana palvelleessa rakennuksessa on nyt opetustiloja.

Vanhojen rakennusten kunnostuksesta käytiin tiivistä vuoropuhelua kaupunginmuseon kanssa. Hyväksyttävänä olivat niin ikkunoiden mallit, tiilipinnan kunnostaminen kuin siilorakennuksen julkisivupinnoituskin.

Talotekniikka taipuu tuleviin muutoksiin

Myllyn talotekniikan perusratkaisut tukevat toimivuutta ja muunneltavuutta. Kaksi ilmanvaihtokonehuonetta sijaitsee uudis­rakennuksen vesikatolla ja Lindqvistin talossa. Ilmanvaihtokoneita on yhteensä kymmenkunta.

Vastaava LVISA-suunnittelija Sakari Sipola Sitowiselta kertoo, että uudis­rakennuksessa ilma jaetaan pystykuiluissa kerroksiin, joissa on vaakakanavat. Uusia pysty­reittejä ei tarvitse rakentaa, jos ilmanvaihtoon pitää tehdä muutoksia mahdollisten tilamuutosten takia.

Koska rakennuksessa ei ole juuri lainkaan alakattoja, vaan putkistot, kanavistot ja muu tekniikka on reilusti näkyvillä. Tämä tukee järjestelmien huoltoa ja muunneltavuutta.

– Jos talotekniikkaan pitää tehdä toiminnan muuttuessa muutoksia, on tämä helposti toteuttavissa. Liittymät ja liitokset ovat hyvin ulottuvilla.

Kanaviston sinkittyjä teräsputkia ei ole maalattu, mikä sopii sisätilojen raffiin ja teolliseen ilmeeseen. Lindqvistin talossa mennyttä aikaa mukailevat ripaputkipatterit.

Taideyliopiston toimintaan liittyen tarvitaan runsaasti vetokaappeja ja erillispoistoja, koska tiloissa käsitellään materiaaleja ja kemikaaleja, joista syntyy päästöjä ja pölyä. Lisäksi esimerkiksi metallin sulatuksessa ja hitsauksessa käytetään kaasua. Nämä työt tehdään erillisissä verstastiloissa tai sisäpihan ”ulkoverstas”-alueella.

Tulevat tilamuutokset on otettu huomioon kaukolämmössä ja -kylmässä olevan rakennuksen talotekniikassa.

– Rakennuksessa on nyt paljon avointa tilaa ilman väliseiniä, mutta oletettavasti näitä jossain vaiheessa rakennetaan. Se onnistuu talotekniikan puolesta hyvin, koska esimerkiksi lämmityspatterit on asennettu ikkuna-aukkojen alapuolelle ja ikkunavälit on varattu mahdollisille lisättäville seinärakenteille.

Näyttelytilan lämmitys on toteutettu katto­säteilijöillä. Näin taiteelle jää vapaa tilakokonaisuus, jota tekniikka ei häiritse. Näyttely­tilan valaistuksesta huolehtii muunneltavissa oleva valaistuksenohjausjärjestelmä.

Yhteistyölle kiitosta

Korkeatasoisen hankkeen suunnittelu ja toteutus saavat kiitosta mukana olleilta. Työpäällikkö Mika Marttila toteaa, että vaativa hanke onnistui hienosti. Hän antaa kaikille yhteistyökumppaneille ja hankkeessa mukana olleille kiitokset projektista ja työpanoksesta.

Teksti: Irene Murtomäki | Kuvat: Vesa Voitto Sakari