Tampereen uintikeskuksen täysremontti

[Best_Wordpress_Gallery id=”44″ gal_title=”Tampereen uintikeskus”]

Teksti: Anne Korkala Kuvat: Jukka-Pekka Juvonen

Kalevan kaupunginosassa sijaitseva Tampereen uintikeskus oli valmistuessaan vuonna 1979 puhdas 70-luvun arkkitehtuurin tuote – rationaalinen, valoisa, tehokas. Yhdessä isossa 50 metrin altaassa oli kolme eri kilpatoimintoa, jonka lisäksi ylhäällä sijaitsi iso ravintola.

32Sekä rakennuksen peruskorjauksen suunnitellut että alkuperäisessä suunnitteluryhmässä mukana ollut arkkitehti Tuomo Siitonen arveleekin, että arkkitehtikisan voitto aikoinaan ratkesi juuri selkeällä ja tehokkaalla perusratkaisulla.

– Tilat olivat äärimmäisen huolellisesti suunniteltu, tekijöillä oli nuorina arkkitehteina kunnianhimo tehdä hyvää jälkeä, arkkitehti Tuomo Siitonen naurahtaa viitaten Kaavoitus- ja rakennussuunnittelutoimisto Katrakseen, joka vuonna -74 voitti Tampereen uintikeskuksen arkkitehtikilpailun. Kilpailuryhmään kuuluivat arkkitehti Tuomo Siitosen lisäksi nuoret arkkitehdit Pekka Helin, Matti Nurmela ja Kari Raimoranta. Työryhmän ehdotukset voittivat arkkitehtuurikilpailun ensimmäisen ja kolmannen sijan.

– Kaikki tilat saivat luonnonvaloa, yhteydet tilojen välillä olivat lyhyet eikä tiloissa ollut turhia käytäviä. Likainen ja puhdas liikenne oli erotettu ja tilat olivat tehokkaita. Vapaamuotoinen ravintola, lasten allas, puun ja punaisen laatan käyttö toivat tiloihin kilpaurheilumaisesta uimahallista poiketen kuitenkin hieman kylpylähenkeä, missä nykyajan uimahallien pääpaino on, Tuomo Siitonen kertoo.

Tampereen kaupunki toteutti työn omana työnään. 70-lukulaisen kirkkauden vuosituhannen vaihteessa, kun siihen muiden suunnittelijoiden toimesta lisättiin hyppyallasosa ja pääaltaan yhteyteen katsomo.

Korjataan vanhaa noudattaen

29Korjaushankeen suunnittelu käynnistettiin vuonna 2012. Projektiarkkitehtina peruskorjauksessa toimi arkkitehti Esko Valkama Arkkitehtitoimisto Tuomo Siitonen Oy:stä.

Kalevan uintikeskus on aina ollut kilpauintikeskus, ja sellaisena se haluttiinkin pitää. Hallia ei lähdetty saneeraamaan kylpylämäiseksi, vaan korjausrakentaminen tehtiin pitkälti vanhaa noudattaen.

– Mielestäni työselityksessä ollut lause kuvaa hanketta parhaiten: korjataan vanha uutta vastaavaksi, tai tehdään uusi vanhan mallin mukaan. Tällä varmistetaan peruskorjauskohteen oikea suunta, arkkitehti Esko Valkama painottaa.

– Korjasimme, paransimme ja muutimme tiloja toimintojen edellyttämään suuntaan. Värit ja pintamateriaalit valittiin vanhaa mukaillen. Myös hankkeen edetessä vastaan tulleista suuremmista ongelmia selvittiin käyttäjien kanssa hyvässä yhteishengessä, jatkaa Valkama.

Tuomo Siitosen mukaan on arvo sinänsä, että rakennus edustaa syntyajankohtansa arkkitehtuurisia tunnelmia ja valintoja, joita ei haluttu peittää myöskään peruskorjauksessa.

– Alkuperäiset materiaalit olivat oleellinen ja tärkeä osa rakennusta. Puun käyttö ja tiilenpunaiset laattapinnat tuovat vaaleaan yleisilmeeseen lämpöä. Vanhoja puukalusteita istuinpenkkejä, näkösuojasermejä ja ritiläseiniä rakennettiin uusiksi vanhan mallin ja piirustusten mukaan.

Puku- ja pesuhuoneissa painotettiin esteettömyyttä, jotka toteutettiin esteettömyystyöryhmän suunnitelmien ja toiveiden mukaan. Opastesuunnitteluun otettiin mallia Pyynikin juuri saneeratun uimahallin opastejärjestelmästä.

– Hallissa on hyvin selkeät kulkureitit, joissa heikkonäköisemmänkin pitäisi nyt olla helppo edetä. Käyttäjän edustajana toiminut Tampereen kaupungin liikuntapäällikkö Mikko Heinonen oli hankkeen avainhenkilö, ja ehdotukset joita hän toi esiin, olivat järkeviä toteutuksen kannalta, Valkama ja Siitonen kiittelevät.

Perustellut muutokset

3Yläkerran ravintolatilan paikalle sijoitettiin kuntosali, josta saattaa katsella hallin vilinää kuntopyörää polkiessa.

– Yläkerran muutos on toteutettu niin, että muutos voidaan tehdä myös toiseen suuntaan. Rakenteet ja ratkaisut ovat entisellään, vain toiminta on muuttunut, Siitonen kertoo.

Tilaussaunoja vähennettiin ja tilalle tehtiin kakkoskerrokseen monitoimisaleja, jotka toimivat esimerkiksi kokous- ja neuvottelutiloina. Lisäksi katolle palautettiin terassit, joita voidaan käyttää tilaussaunojen ja kokoustilojen yhteydessä. Puku- ja pesuhuoneet pysyivät vanhoilla paikoillaan. Tekniikka uusittiin kaikkialta. Kolmannen kerrokseen IV-konehuoneita laajennettiin lähes kaksinkertaiseksi.

Vahva tunnusmerkki uimahallille on tiilenpunainen laatta, jota on käytetty sekä allastilojen lattiassa, saunoissa kuin pukuhuoneissakin. Vanhojen laatoituskuvien pohjalta tehty laatoitustyö onnistui arkkitehtien mukaan hyvin. Vuoden 1974 kuvat on piirretty puolen millin tarkkuudella ja laatoitustyö tehtiin niiden mukaan pitäen laattojen ja saumojen paikat samana.

30– Käytetyt laatat ovat samaa kokoa kuin alun perinkin, ja sauman osuus kokonaisuudesta on tärkeä myös rakenteen kestävyyden kannalta, Siitonen kertoo.

Valkama arvioi ajan mukanaan tuomia muutoksia hyviksi. Altaat voitiin säilyttää lähes alkuperäisinä. Uusi, pieni kylmävesiallas onnistuttiin luontevasti sijoittamaan puolittain pesuhuoneen seinälinjaan upotettuna.

– Lippukioskin poistaminen ja kahvilan siirtäminen alakertaan olivat hyviä ratkaisuja. Sisääntulonäkymä on nyt avarampi, sillä kulunvalvonta voidaan nyt hoitaa automaattisten lukijalaitteiden ja porttien avulla, kertoo Valkama.

Yllätyksenä harvinainen alkaalikiviainesreaktio

Tampereen Tilakeskus Liikelaitoksen rakennuttajainsinööri Panu Hirvosen mukaan rakennuksessa oli ennen saneerausta tehty vain pieniä korjauksia.

– Rakennus oli keskimääräistä pitempään käyttökunnossa ja toiminut ihan hyvin, mutta toki käyttöikänsä päässä. Seinistä löytyi puhki ruostuneita putkia, kosteusvaurioita. Ilmanvaihto, viemärit ja allastekniikan putket olivat kaikki vaihtokuosissa. Uimahallien saneerauksessa on huomioitava isot kosteusrasitukset ja kloorin tuoma kemiallinen rasitus, Hirvonen kertoo.

1Alun perin rakennuksesta piti purkaa ja uusia vain sisäpinnat. Normaalina laadunvarmistuksena altaista otettiin vetolujuuskokeita, joiden tuloksista selvisi, ettei betoni täytäkään vaatimuksia.

– Läpiporausnäytteitä pystyttiin ottamaan vasta kun altaan vesi oli tyhjennetty kokonaan. VTT:n raportin mukaan alkaalikiviainesreaktio tarkoittaa betonissa olevan kiviaineksen mineraalien reagoimista veden kanssa. Kloori oli tunkeutunut pikkuhiljaa betonin sisään ja reagoinut kiviaineksen kanssa. Kiteytyneen kiviaineksen tilavuus kasvaa, joka rapauttaa betonia.

Kohteessa käytetty kiviaines oli Suomessa harvinaista. Vastaavanlaisia tapauksia löytyi lähimpänä Tanskasta.

– Kloori on vauhdittanut alkaalikiviainesreaktiota etenkin altaan syvässä päässä, missä on kovempi vedenpaine. Matalassa päässä suurin osa betonista hyvää, jatkaa Hirvonen.

Remontti keskeytettiin joulu- ja tammikuun ajaksi, jolloin altaasta tehtiin korjaussuunnitelma ja mietittiin paras mahdollinen työtapa.

– Altaan uusiminen olisi vaikuttanut moneen muuhunkin rakenteeseen kuin pelkkään altaaseen. Rakennus on paalujen varassa ja kellarit tukeutuvat altaaseen. Yhteistyössä päädyimme korjaamaan altaan vesipiikkauksella. Hyvä rakennesuunnittelija optimoi asiaa ja selvitti missä on suurin korjaustarve. Näin kustannukset saatiin kuriin emmekä korjanneet ehjää betonia. Korjaus kesti suunnitteluineen kahdeksan kuukautta, Hirvonen kertoo.

Altaan lisäksi rakennus osoittautui ennakoitua huonompikuntoiseksi muualtakin ja esimerkiksi ovia ja ikkunoita jouduttiin uusimaan arvioitua enemmän. Lisäksi puku- ja pesuhuonetiloissa lattioiden vedenpitävyys oli pettänyt, ja vesi oli vuotanut kellarin seinien sisään.

Vesipiikkauksella hyvään lopputulokseen

2Urakoitsijana oli Lujatalo Oy. Vastaavina työnjohtajina toimi ensin Mika Majaniemi ja toisena vuonna Pertti Salonen. Urakkamuotona oli jaettu kilpailu-urakka. Saneerattujen tilojen bruttoala oli 5465 m2. Kokonaisurakka-aika venyi 23 kuukauteen.

– Varsinainen hanke valmistui syyskuussa 2014, jonka päälle tuli 8 kuukauden allassaneerauksen suunnittelu ja toteutus. Koko hanke valmistui 2015 toukokuussa. Laajennuspuoli oli käytössä koko ajan. Väistötiloiksi rakennetuissa konteissa oli pätevät suihku ja pesutilat, Majaniemi kertaa hanketta.

Rakennuksessa on yksi maanalainen kerros ja maan päällä kolme kerrosta, joista ylin käsittää konehuoneet. Urakka alkoi 3.6.2013 ja purkua kesti puoli vuotta.

– Kellarikerroksesta purettiin pintarakenteet, lattiat ja tasausaltaat. Kakkoskerroksen katon ontelolaatat vaihdettiin paksumpiin. IV-konehuoneet rakennettiin ontelolaattojen päälle kolmanteen kerrokseen rakennuksen molempiin päihin. Tämän takia yläpohjaa jouduttiin purkamaan ja vahvistamaan ontelolaattoja. Hankkeen edetessä kellarissa havaittiin rungon välissä kosteusvahinkoja ja maanvastaisten seinien muuraukset ja villoitukset purettiin, ja tehtiin uusiksi lopulta kaikkialla, Majaniemi luettelee.

Ison altaan kivirappeuma korjattiin vesipiikkauksella. Vesipiikkaus työmenetelmänä tarkoittaa betonin piikkausta 1000-3000 barin vesipaineella, jolloin altaan seinistä ja lattiasta irtosi 100-150 mm betonia ilman että teräkset vaurioituivat. Vesipiikkaus poistaa pehmeän, vaurioituneen betonin ja jättää jäljelle terveen betonin. Vesipiikkauksen valikoivuudesta johtuen vesipiikattu pinta on hyvin monimuotoinen ja sen tartuntapinta-ala on usein moninkertainen verrattuna mekaanisesti piikattuihin pintoihin.

– Piikkauksen jälkeen raudoitusta lisättiin ja korjattiin, ja uusi valu injektoitiin kiinni vanhaan. Valu tehtiin muottikalustolla pumppuvaluna alhaalta ylöspäin itsetiivistyvällä betonilla. Altaan pohjaan asennettiin uudet putkistot, jonka päälle valettiin 300 mm betonia. Hyvät suunnitelmat olivat kaiken takana, muistelee Majaniemi.

Työmaalle perehdytettiin yhteensä 736 henkeä. Yhtä aikaa töissä oli keskimäärin 30-50 henkeä.

Kaikki muut tilat paitsi allastilat luovutettiin 30.9. Allastilat tehtiin kuntoon kevään aikana. Majanimen mukaan työmaan hyvä henki säilyi venymisestä huolimatta.

– Sähkö- ja putkityöt sekä ilmanvaihtohommat saatiin pääosin valmiiksi alkuperäisen aikataulun puitteissa.

Loppuhommat tehtiin sitten, kun saatiin vedet altaaseen, Majaniemi kertoo.

Panostakaa kuntotutkimukseen

15Tilat avattiin uimareille 1.6. 2015. Uintikeskuksessa on 50 metrin kahdeksanratainen allas, joka voidaan jakaa hydraulisen nostosillan avulla kahteen erilliseen altaaseen. Lisäksi hallissa on hyppyallas, opetusallas ja lastenallas sekä pieni kylmäallas kastautumiseen.

Hirvosen mukaan käyttäjät ovat olleet tyytyväisiä ja kehuja tullut yleisemminkin.

– Meillä oli hyvä porukka tekemässä. Sekä rakennusliike että rakennesuunnittelijat pitivät laadusta kiinni ja löysivät yhdessä toimivat ratkaisut. Vaikka aikataulu venyi ja ilmassa oli epävarmuutta, pystyimme selviämään yhteistyöllä hyvässä hengessä ja sopimaan kaikesta, Hirvonen kertoo ja kehuu myös sivu-urakoitsijoita eli allastekniikkavastaavia, ilmanvaihtourakoitsijoita, sekä sähkö- ja putki- ja automaatiotoimittajia.

Rapautuneen altaan korjaaminen nosti koko remontin kustannukset noin 12,5 miljoonaan euroon.

Hirvonen kertoo, että hanke on herättänyt laajalti kiinnostusta kaupungeissa, joissa uimahallin saneeraus on ajankohtainen lähitulevaisuudessa.

– Kuntotutkimukseen kannattaa panostaa. Kaikkea ei pysty selvittämään silloin kun halli on käytössä, mutta riskipaikat kannattaa käydä läpi mahdollisimman hyvin ja kerätä kokemuksia niiltä, jotka ovat jo vastaavanlaisen läpikäyneet, neuvoo Hirvonen ja arvioi, että uusitun rakennuksen elinkaari tulee olemaan vähintään yhtä pitkä kuin uintikeskuksella tähän saakka.

– Kaikki tilat altaat mukaan lukien on nyt vedeneristetty ja saumat on vahvistettu epoksilla. Etenkään alkaalikiviainesreaktiota ei pitäisi päästä enää tapahtumaan, Hirvonen kertoo.

Kuule miten voit kasvattaa rakennusalan myyntiäsi ja markkinoida tehokkaammin palveluidemme avulla

Antamalla yhteystietosi voimme olla sinuun yhteydessä tuotteisiimme liittyen. Lue lisää tietosuojasta tästä.