Kuvat ja teksti: Matti A. Kallio
Kirkkorakennustaiteen perinne maassamme velvoittaa, eikä tehtävä ei ole koskaan helppo. Kukin sakraalirakennus on yksilö, joka on samalla toiminnallinen huonetilakokonaisuus ja samalla muodoltaan arkkitehtuuriluomus. Kirkko ei koskaan seiso yksin, se on osa kaupunkirakennetta.
Suvelan kappeli kantaa rakennustaiteen ja kirkkorakentamisen perinteen kauniisti. Se kohtaa kirkkorakennuksen perimmäisen merkityksen sävyisästi.
Kirkko on rakennettavuuden kannalta tarkasteltuna kuin mikä tahansa talo. Suunnitelmien tulee olla arkkitehtuurisilta lähtökohdiltaan sellaiset, että niiden prosessointi suunnitteluryhmän välisessä yhteistyössä tuottaa urakointiin selkeän perustan hankintatoimelle ja eri työvaiheille. Silti kukin kirkkorakennus on rakennustyypin esteettisen perinteen vuoksi erityinen.
– Valvontakonsultin tehtävät käsittivät toteutuksen ja takuuajan perinteiset tehtävät. Suurin haaste liittyi uniikin arkkitehtuurin toteutukseen, Rakennuttajatoimisto Valvontakonsultit Oy:n Risto J. Partanen toteaa. Partanen painottaa urakoinnin roolia ja erityisinä rakennusteknisinä suorituksina kupariverhoilua yksityiskohtineen, salien betonipintaista lattiaa ja puun runsasta ja vaihtelevaa käyttöä sisäpintojen verhoilumateriaalina.
Suvela kasvaa, tiloja tarvitaan lisää
Hankkeen urakkamuodoksi valittiin jaettu urakka, jossa rakennusteknisten töiden urakoitsija YIT Rakennus Oy toimi pääurakoitsijana ja päätoteuttajana.
Rakentaminen alkoi maaliskuussa 2015 ja valmista oli kesän alussa 2016.
– Uuden kappelirakennuksen rakennuttamiseen johtivat tilatarpeet. Tilat olivat jääneet vanhassa kappelissa pieniksi toiminnan lisääntyessä ja asukasluvun Suvelan alueella koko ajan kasvaessa. Kolmeen eri pisteeseen aiemmin hajautetut toiminnat sijoittuvat nyt saman katon alle, rakennuttajainsinööri Anne Kujala Espoon seurakuntayhtymästä kertoo.
Suomen nuori kirkkoarkkitehtuuri
Arkkitehtuurisuunnittelu sai lähtökohdikseen tilojen esteettömyyden, monikäyttöisyyden ja muuntojoustavuuden. Arkkitehtuuri- ja pääsuunnittelusta vastasi OOPEAA Oy.
– Tämä on neljäs kirkollinen rakennus, jonka olen suunnitellut. Suunnittelussa esiin nousevat toimintojen tarpeet ovat tuttuja meille edellisistä sakraalirakentamisen hankkeista, vaikka ne nousevatkin esiin kussakin kohteessa omalla tavallaan, arkkitehti Anssi Lassila sanoo.
Huomion arvoista on se, että merkittävä osa kirkkorakennuksistamme on rakennettu toisen maailmansodan jälkeen, modernin arkkitehtuurin ajanjaksolla. Tämän myötä kirkkojemme suunnitteluperusta on erilainen kuin esimerkiksi Keski-Euroopan kirkoissa.
– Keskustelut eri käyttäjäryhmien kanssa olivat lähtökohtaisesti pragmaattisia koskien tilatarpeita ja tilojen keskinäistä sijoittumista. Tunnelma on tärkeä osa sakraalitiloja. Teologian ja arkkitehtuurin välisestä suhteesta sekä rakennuksen ja sakraalitilan olemuksesta, käytiin keskusteluja, Lassila kertoo.
Kirkon tiloissa tapahtuvien toimitusten myötä ihminen irtoaa arjesta. Tunnelmalla on siksi tärkeä osa kirkkoarkkitehtuurissa. Kirkkorakennus muuttaa myös ympäristöään, se on viesti kaupunkikuvassa.
– Suvela ei ole poikkeus kuvatusta ajattelumallista, ja näitä seikkoja pohdimme teologian ja arkkitehtuurin välimaastossa yhdessä käyttäjän kanssa. Keskusteluissa nousi esiin myös ekologia. Meidän toivottiin tuovan ilmaisuun mukaan materiaaleja, jotka ovat elinkaareltaan kestäviä.
Mikä on kaupunkikuvan rooli rakennuksen arkkitehtuurissa?
– Suunnittelijan tulee ottaa huomioon myös yhteiskunnan tarpeet ja yhteiskunnan asettamat tavoitteet, jotka on määritelty rakentamista ohjaavassa kaavoituksessa ja lainsäädännössä. Suvela on osa Espoon keskustan kaupunkirakennetta, joka on kulttuurikerroksiltaan nuorta, mutta voimakkain askelein kehittynyttä. Lähtökohtaisesti rakentamisen paikka on keskellä 1970-luvun kaupunkikuvaa, jossa hallitsevia ovat teräsbetoniset korkeat lamellitalot, Anssi Lassila kertoo.
Rakennus on selkeästi kontrastinen ympäristöönsä nähden, mutta sen olemuksessa on myös liittymäkohtia olevaan kaupunkikuvaan, myös eheyttävästi. Kaupunki tahtoi kappelin olevan kiinni Kirstintiessä ja korostavan näin katutilaa ja jalkakäytävää. Kappeli ei ole lamellitaloihin nähden korkea, vaikka sen massamuodot vaihtelevat matalan vaakasuuntaa ja korkean pystysuuntaa korostavina.
Kaupunkikuvassa kappeli myös täydentää alueen julkisten rakennusten ja lamellitalojen muodostamaa sarjaa ottaen huomioon puistomaisuuden.
– Miten Suvela tulee kehittymään kokonaisuutena, siihen kysymykseen minulla ei ole antaa vastausta, mutta on aina mahdollista, että Suvelan kappeli referoi tulevaisuuden kaupunkikuvallisia näkymiä, Lassila toteaa.
Monikäyttöinen yhden tason ratkaisu
Tontin maaprofiili viettää tielle melko voimakkaasti. Ensialkuun tutkittiin useita ja usean korkeustason ratkaisuja. Yhden tason ratkaisujakin oli useampi. Tilaaja ja arkkitehti päätyivät kohtuullisen laajaan yhden tason pohjaratkaisuun.
Käynti kappeliin on sekä kadun että pihan puolelta. Sisäpiha ja rakennuksen lattiapinta ovat hyvin lähellä samaa korkoa. Ikkunapinnat eivät yllä kiinni lattiaan, vaan ne päättyvät istumakorkeudelle seinärakenteeseen. Tämä erottaa sisä- ja ulkotilat toisistaan, vaikka näkymiltään ne muodostavatkin toisiaan tukevan tilaparin.
Rakennus on muuntojoustava tiloiltaan. Esimerkiksi kappeli on jaettavissa pienempään ja suurempaan tilaan tai yhdistettävissä yhdeksi suureksi tilaksi.
–Haluan painottaa sitä, mistä jo alussa mainitsin, että kirkkojemme rakentamisen perinne on voimakkaasti modernista arkkitehtuurista kumpuavaa. Perinteeseen liittyy monikäyttöisyys. Siksi meillä Suomessa rakennetaan kirkkoja edelleen; ne ovat monien toimintojen rakennuksia, eivät pelkästään kirkkorakennuksia, Anssi Lassila toteaa.
Sisätilojen vaaleus kontrastissa ulkokuoren tulevan tummuuden kanssa
Suvelan kappelin sisäpiha toimii luonnonvalon lähteenä. Aulan lasisten sakraalitekstein kirjailtujen väliseinien välityksellä valoa väreilee pehmeästi kappelisaliin, joka saa valoa myös ylhäältä kattolanternin kautta. Värilasia oleva alttariteos päästää saliin taustaikkunasta tulevaa luonnonvaloa.
Valon rooli tunnelman luomisessa jatkuu seinäpintojen varjostuksissa. Sisätilat on verhoiltu eri paksuisin puuprofiilein pintasommitelmaksi. Puun tuntu on tärkeä osa tunnelmaa, osana akustiikkaa, osana näkemistä ja osana varjostuksia.
Suvelan kappelin seinäverhoilu ei ole pelkkää pintaa, vaan se antaa tilaan syvyysvaikutelmaa varjostusten myötä.
Värien rooli eri tiloissa on hieman erilainen. Kappelissa ja aulassa värit kumpuavat materiaaleista, mutta päiväkodin puolella myös maalatuista pinnoista kuten kalusteista. Sisätila itsessään on verhoilultaan vaaleaa puupintaa, lattiat ovat sileää betonivalua. Vaaleus sisällä on vastakohtasuhteessa tummaksi patinoituvan kupariverhoilun kanssa.
Kotoisuuden tuntu on tärkeää
Keskeisyys on eräs arkkitehtuurin hienostuneimpia ominaisuuksia, sen tuntu siirtyy ihmisen tietoisuudessa hänen mukanaan huonetilasta toiseen. Siihen liitettynä näkymät muihin tiloihin tuovat tilakokemukseen kerroksellisuutta.
Tästä on kyse Suvelassa mitä suurimmassa määrin, ja se korostuu sisäpihan, aulan ja kappelisalin yhteydessä. Ne muodostavat tilasarjan, mutta ovat myös omaa luonnettaan korostavia kokonaisuuksia.
Piha on taivaanlaen korkeuksiin kurkottava paikka, joka suurten räystäiden kautta avautuu vaakasuuntaa korostavaan aulaan. Aulan tilaluonne seuraa ihmistä korkeuksiin kurkottavaan kappelisaliin valaisimien vaakasommitelmassa. Kappelin viistona nouseva katto vapautuu valoikkunan kautta uudelleen taivaanlakeen, jonka valo piirtää saliin oman tarinansa.
Muut tilat kehittyvät rakennuksen sisätilassa kohti arkisempaa maailmaa, jossa arjen keskustelut, lasten nauru ja muut puheensorinat täyttävät huonetilat.
–Kotoisuuden tuntu on tärkeä osa Suvelan kappelia, ja kiinto- ja irtokalusteilla on oma roolinsa tunnelman vaihdoksissa. Irtokalusteiden tehtävä on tuoda tilaan määrätynlaista kodikkuutta ja mukavuutta. Irtokalusteiden tehtävänä on herättää ihmismieleen tuntua erilaisista paikoista, joissa on viihtyvyyttä oleskelua ajatellen. Niiden valinta perustuu sille, mitä missäkin on tekeillä, arkkitehti Anssi Lassila sanoo.
