[Best_Wordpress_Gallery id=”56″ gal_title=”Viski”]
Teksti: Kari Mäkinen Kuvat: Pentti Potkonen
Heinävedellä Valamon luostarissa tislataan vuodessa noin 40 000 litraa viskiä tuhannen litran tislaimessa. Viskitisle siirretään Ilomantsiin, jossa se tynnyröidään ja laitetaan varastoon kypsymään. Varastoon mahtuu noin kymmenen vuoden tuotanto: 2200 – 2300 tynnyriä, 450 000 litraa, pullotettuna yli miljoonaa pulloa. Kymmeneen kerrokseen varastoidut 200 litran tynnyrit ovat vaikuttava näkymä.
Muotojen tarkoituksellinen kontrasti
Viskivaraston on suunnitellut ilomantsilainen Arkkitehti- ja suunnittelukonttori Liimatta & Kosola Hankkeen pääsuunnittelija rakennusarkkitehtiylioppilas Arto Liimatta kuvaa rakennuksen tarkoituksenmukaista arkkitehtuuria sanoilla minimalistisen niukka ja moderni. Rakennuksen suurta massaa pyrittiin pienentämään ja samalla kuitenkin tuomaan rakennusta esille.
Viskivarasto sijoitettiin viinitilan tuotantotilojen yhteyteen, jolloin olemassa olevat rakennukset jäivät etualalle keventämään kokonaisuutta. Rakennuksen julkisivu suunniteltiin vaaleaksi, jotta auringon vaikutus rakennuksen kuoren kautta olisi mahdollisimman vähäinen.
– Julkisivun peltielementtien värisävyjen valinnassa inspiraation lähteinä ovat toimineet Valamon luostarin ympäristö ja taivas, Liimatta sanoo.
– Rakennuksen muotokieli antaa tarkoituksellisesti erilaista näkökulmaa ja kontrastia maisemaan. Julkisivun värimaailma löytää parinsa niin niukkavaloisen talvisen taivaan sävyistä kuin kesäisistä poutapilvistä.
Viidensadan neliön laajuinen viskivarasto on liimapuurakenteinen. Vapaa korkeus on 11 metriä. Sisäänkäynnissä on käytetty mustaksi tervattua, suomutettua vaneria, ja sisään ohjaava seinäke on päällystetty kattotiilillä.
Stabiili kosteus ja lämpötila minimoi enkelten osuuden
Valmiita viskivaraston malleja ei suunnittelijalle ollut.
– Alan toimijat muodostavat kuitenkin kansainvälisesti varsin yhtenäisen porukan, joihin aktiivisesti yhteyttä pitämällä tietoa oli saatavissa. Kokemus on myös avuksi. Onhan Hermannin Viinitilaa, joka on Suomen vanhin viinitila ja ensimmäinen kuohuviinitila, pyöritetty noin 25 vuotta, Arto Liimatta toteaa.
Liimatta on omistajaosakkaana sekä Valamon Viiniherman Oy:ssä että Hermannin Viinitila Oy:ssä.
– Tässä saattoi huomata, että suunnitteleminen itselle toi mukanaan omat haasteensa.
Varastorakennuksen ulkoseinät ja katto ovat 160 millimetriä paksuja kylmiöpeltiuretaanielementtejä. Ratkaisuun päädyttiin, koska sisällä täytyy olla ympäri vuoden 12–13 asteen lämpötila ja 70–80 -prosenttinen ilmankosteus.
– Keskeistä varastoinnissa on myös se, että haihtuminen, jota alan terminologiassa nimitetään enkelten osuudeksi, ei saisi ylittää kahta prosenttia. Tynnyrikypsytyksen aikana ilmaan haihtuneella
osalla on välitön vaikutus tuotantokustannuksiin. Viskit ja konjakit poikkeavat tältä osin kirkkaasta viinasta, Liimatta sanoo.
Käytävien leveys on optimoitu ja varustettu ohjauslangalla, jotta trukin liikkuminen olisi helppoa ja turvallista. Varastohyllyt on suunniteltu ja mitoitettu tynnyreiden mukaan – käyttäen kuitenkin
vakiohyllykomponentteja. Hyllyt ovat perinteisiä hyllyjä kapeampia, jotta tynnyreitä voidaan säilyttää suoraan vaakapalkkitasoilla.
Viskitynnyreiden raskaan kokonaispainon sekä hyllyjen korkeuden vuoksi hyllyrungoissa on normaalia jämäkämmät tuentaosat ja hyllyt on tuettu keskenään yläosastaan. Tynnyrit nostetaan
sähköohjatulla kapeakäytävätrukilla, jossa on nouseva ohjaamo, parhaimmillaan kymmenen metrin korkeuteen. Ratkaisu mahdollistaa sen, että tynnyrit ovat helposti saavutettavissa; kunkin
tynnyrin viskistä pitää aika ajoin ottaa myös näytteitä viskin kehittymisen tarkastamiseksi.
Kaasusammutus pitää tuotteet turvassa
Palaville nesteille asetetut palomääräykset ovat erittäin tiukat. Tietoa haettiin monelta suunnalta. Varastossa on kaasusammutusjärjestelmä, ja rakennus on jaettu kolmeen EI120-luokan osastoon.
– Sammutusjärjestelmää ei liioin soisi tarvittavan, mutta se on välttämätön, ja sen osuus kokonaisinvestoinnista on merkittävä, Liimatta sanoo.
– Aluksi kaavailtu vesisammutusjärjestelmä kariutui, koska niin suurta syöttöputkea, jonka varasto olisi vaatinut, ei paikkakunnalta löytynyt ja erillisten sammutusvesialtaiden rakentaminen olisi
tullut erittäin kalliiksi. Vaahtosammutuksessa riskiksi arvioitiin se, että vaahto imeytyisi tynnyreihin ja pilaisi sisällön. Tällöin jäljelle jäävistä vaihtoehdoista valikoitui kaasusammutus, jossa happipitoisuus lasketaan niin alas, että palaminen tukahtuu.
Suomalaisohraa kirkkoviinitynnyreissä
Normien mukaan viskin tulee kypsyä vähintään kolme vuotta. Tätä nuoremmasta tuotteesta käytetään nimeä viskitisle. Käytännössä kypsymisaika on 5–7 vuotta. Lopulliset ominaisuutensa viski saa tynnyreissä.
– Meidän erikoisuutemme on kirkkoviinitynnyreissä kypsytetty viski, jollaista toista ei maailmalta löydy. Valamon Viiniherman on kypsyttänyt kirkkoviiniä suomalaisille seurakunnille jo toista kymmentä vuotta.
Viskin päämarkkinat ovat Venäjällä, Kiinassa ja Yhdysvalloissa. Taustatyötä markkinoinnissa on Liimatan mukaan tehty ja tehdään. Toive toki on, että tuote maistuu myös suomalaisille. Ensimmäiset viskipullot Ilomantsista tulevat Alkoon noin kahden vuoden kuluttua.
– Yrityksille, kaveriporukoille ja muille kiinnostuneille myydään omia viskitynnyreitä, jotka säilytetään kuitenkin meidän verottomassa varastossa pullottamiseen asti, kertoo Liimatta. Asiaan
vihkiytyneet voivat käydä taputtelemassa omalla nimilaatalla varustettua viskitynnyriään.
Keskeinen laadun kriteeri on puhtaus; käytetty kotimainen ohramallas on vientilaatua.
– Suomalaisen viskin tuleekin poiketa perusskottilaisesta tai irlantilaisesta viskistä, Arto Liimatta sanoo.
– ”Valamo Monestary Distillery – Heavenly spirits from Valamo” tulee olemaan suomalaista viskinvalmistuksen perinnettä tulevaisuudessa.
