Suomalaisen Kirjallisuuden Seura on koonnut 200 vuoden ajan kokoelmaansa Helsingin Hallituskadulla sijaitsevaan kiinteistöönsä. Arkisto saa 700 neliötä lisätilaa Hallituskadun alta; hanke valmistuu vuoden 2022 aikana. Louhinta arvokorttelissa vaati paljon suunnittelulta ja urakoinnilta.
Maanalaisen varastotilan mahdollisuutta tutkittiin ensimmäisen kerran vuonna 2008.
– Alueella tehtiin silloin pohjatutkimuksia, ja vuosikymmen myöhemmin aloitimme varsinaisen pohja- ja kalliorakennesuunnittelun, kertoo Sitowisen projektipäällikkö Ulla Sipola.
Hallituskadun alle päätettiin louhia ja rakentaa noin 700 neliön yksikerroksiset arkistotilat, joihin päästään suoraan Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran 130-vuotiaasta rakennuksesta. Sitä vastapäätä sijaitsee vuonna 1862 valmistunut Ritarihuone.
– Suunnittelussa pitikin huomioida molempien rakennusten suojeluarvot sekä alueen kulttuurihistoria. Onhan Servaali-kortteli yksi Suomen vanhimmista katuosuuksista. Onneksi molemmat rakennukset ovat tulleet vuosien mittaan suunnittelijoillemme hyvin tutuiksi perustuksia myöten, Sipola toteaa.
Kalliorakenteiden louhinta suunniteltiin tarkkaan, muun muassa maaperän historia- ja perustietoselvityksen pohjalta. Rakennusluvan ehtona oli kaivutöiden yhteydessä esiin tulevien arkeologisten kerrostumien ja löydösten dokumentointi.
– Kadun alta löytyikin vanha nupukivipinta, muinaisjäännekerros ja hiiltynyt kerros Helsingin suurpalon ajalta vuonna 1808, kertoo Sitowisen pohjarakennesuunnittelija Petteri Kronqvist. Myös pohjaveden pintaa tarkkailtiin, koska se suojasi puupaaluille perustettuja rakennuksia louhinta-alueen kaakkoispuolella. Pohjarakenteiden suunnittelun kannalta olennaisin lähtötieto oli Kronqvistin mukaan Hallituskadun rakennusten ikä. Perustukset oli tehty ilman laastia päällekkäin ladotuista irtokivistä ja lohkareista. Molemmat rakennukset oli perustettu suoraan kallion päälle, ei maanvaraisesti, joten rakennuksilla ei ollut painumavaaraa.
Silti molempien rakennusten kiviladelmaperustukset lujitettiin ennen louhintaa. Perustukset kaivettiin esiin pala kerrallaan, pinnat puhdistettiin ja suurimpiin kiviin kiinnitettiin tartuntatapit ja raudoitusverkko. Verkon päälle valettiin yhtenäinen betonimantteli, joka täyttää myös kivien välit. Ennen louhintatöiden aloittamista myös perustusten alla olevaa kalliota lujitettiin vinosti kallioon poratuilla ja juotetuilla kalliotapeilla.Varsinaisissa louhintatöissä huomio keskittyi Sipolan mukaan tärinän hallintaan, jottei louhinta päässyt vahingoittamaan arvorakennusten sisätiloja. Tärinöitä hallittiin poraamalla ja sahaamalla kaivannon ulkoreunalinjat irti ennen varsinaista kivien irrotusta. Räjähdeaineiden lisäksi käytettiin kiilauslouhintaa. Huomioon piti ottaa myös Ritarihuoneen energiakaivot, jotka Sipolan mukaan ohitettiin vain muutaman metrin päästä.
Ulla Sipola sanoo olevansa tyytyväinen pohjarakennusurakoitsija E.M. Pekkisen työnjälkeen.
– Kallion palaset sahattiin siististi irti aivan rakennusten seiniä hipoen, ja kiven laatu oli niin upeaa ja sahausjälki tarkka, että kivistä olisi voinut tehdä vaikka keittiötasoja, Sipola sanoo.
