Metropolia Ammattikorkeakoulun ja Pop & Jazz Konservatorion yhteiskäyttöön suunniteltu Soiva-rakennus on valmistunut ja otettu käyttöön. Soiva liittyy saumattomasti Metropolian luovien tekijöiden kulttuurikampukseen Helsingin Arabiassa. Musiikin oppiminen edellä suunniteltu rakennus tarjoaa käyttäjilleen huippuluokan tilat.
Historiallisessa tehdaskorttelissa sijaitseva uudisrakennus on osa Kesnäinen työeläkeyhtiö Varman Arabia135 -kiinteistökehityshanketta, jonka avulla aluetta kehitetään eläväksi kaupunkiympäristöksi. Arabian entisten keramiikkatehtaiden korttelia peruskorjataan ja laajennetaan useassa eri vaiheessa. Opetustilojen osalta Soiva on toinen vaihe. Ensimmäinen ja kolmas vaihe liittyvät Metropolian opetustilojen toteutukseen.
– Metropolia Ammattikorkeakoulu ja Pop & Jazz Konservatorio olivat jo ennestään meillä vuokralaisina tässä korttelissa. Soivarakennus sopii luovien alojen Arabia135-
kortteliin äärettömän hyvin. Se on merkittävä toimija ja toiminto koko korttelin kannalta. Luovien alojen tilojen kehittämistä ja niiden toimintojen mahdollistamista on tarkoitus jatkaa edelleen korttelissa, kohteen rakennuttajana toimineen Varman toimitilajohtaja Toni Pekonen toteaa.
Värit musiikin maailmasta
Soivassa on viisi maanpäällistä kerrosta ja studiotiloiksi rakennettu kellari. Julkisivumateriaalina on kestävä ja alueen teolliseen perinteeseen liittyvä tiili. Julkisivujen ja sisätilojen värit ovat musiikin maailmasta: rockin mustaa sekä vaskisoittimien messinkiä ja kultaa. Julkisivun ikkunakaavioiden lähtökohtana on keskiaikainen nuottikirjoitus.
– Epäsymmetrisesti sijoitetut ikkunaparit ovat eräänlaisia nuotteja, jotka on istutettu elementtirakentamiseen ja tiiliverhoukseen, vastaavana rakennussuunnittelijana toiminut Hanna-Maria Virtanen Arkkitehdit Tommila Oy:stä kertoo.
– Halusimme, että musiikin tekeminen näkyy myös katutilaan. Yksi harjoitussaleista on Muotoilijankadun katutasossa, josta näkee sisään suuresta ikkunasta. Se
on myös soittajille eräänlainen näytöstila, kohteen projektijohtajana toiminut Arkkitehdit Tommila Oy:n arkkitehti Miia-Liina Tommila kertoo. Pääsuunnittelijana toimi
arkkitehti Yrjänä Vuojala.
Yhteisöllinen kolmilaivainen talo
Noin 7500 bruttoneliön Soivassa on kolme esiintymissalia, 67 oppimis- ja harjoitustilaa sekä musiikkileikkikoulun ja äänitysstudioiden tiloja.
– Olemme puhuneet hankkeessa kolmilaivaisesta talosta. Keskellä on aulatilat, lännessä isommat box in box -luokkatilat kelluvine lattioineen. Itälaiva on vähän kapeampi ja siellä on hieman kevyemmin äänieristetyt luokat ja harjoitustilat. Kummallakin oppilaitoksella on yksi korkea kerros ja yksi normaalikorkuinen
kerros, joka on sekin tavallista korkeampi, Tommila kertoo.
Keskellä sijaitsevan monimuotoisen aulatilan akustiikkaan panostettiin paljon, koska tiloissa voi olla kerrallaan paljonkin väkeä, muun muassa musiikkileikkikoulun
käyttämät tilat sijaitsevat aulan yhteydessä.
Aulatilojen yllä on siltoina harjoitushuoneita ja oleskelutiloja, joiden päällä on kerroskäytävätason loungeja.
– Yksi suunnittelun lähtökohta on ollut yhteisöllisyys, kun kaksi oppilaitosta on tuotu yhteen eri puolilta Helsinkiä. Kerroksista näkee toisiin ja lounget avautuvat siten, että niissä on helppo olla, Tommila kertoo. Toinen keskeinen tavoite on ollut turvallisen sisäilmaston luominen rakennukseen. Sen vuoksi pääosa lattioista on toteutettu
hiotulla betonipinnalla ilman vinyylimattoja tai parketteja. Näin massiiviset betonirakenteet pääsevät kuivumaan vapaasti. Käytössä on myös äänieristysrakenteiden
erillinen ilmanvaihto, eli ulkoseinillä olevat ääntä eristävät ilmavälit on nekin tuuletettu.
Mehevää ja kuivaa tilaa
Hankkeen ainoa peruskorjattava tila on Arabiasali, joka toimii pääkonserttisalina ja keskuksen sydämenä. Salin vieressä on myös yhteiskäytössä oleva ravintola sekä
esiintymislava. Uudisrakennuksen sisääntuloaulan yhteydessä on kolme musiikkisalia: klassinen sali ja kaksi vahvistetun musiikin salia, joihin on luotu akustisesti vaimentavilla OSB-suurlastulevyelementeillä tyylikäs ilme ja hyvä akustiikka.
– Tämä oli ensimmäinen kerta, kun OSB-levyä käytettiin tällaisessa tarkoituksessa, mikä vaati innovatiivisuutta, objektiivista materiaalin mallinnusta ja testailua.
Materiaalin jäykkyys, paksuus sekä äänen heijastavuus niin rytmimusiikin kuin klassisen musiikin käytössä täytyi tutkia itse, akustiikkasuunnittelusta vastanneet Janne
Riionheimo ja Nella Näveri Akukon Oy:stä kertovat.
Akustiikan näkökulmasta rakennuksen harjoitussaleilla on eri vaatimukset. Sähköisesti vahvistetulle rytmimusiikille suunnitelluissa saleissa on kuiva akustiikka, eli jälkikaiku on melko lyhyt. Klassisen musiikin harjoitussalin kaiku on vastaavasti suunniteltu pidemmäksi.
– Kohteessa on hyvin monimuotoiset akustointielementit. Akustoivien rakenteiden detaljisuunnitelmien toteuttaminen käytännössä oli ehkä haastavinta tässä kohteessa. Akustiikkadetaljit vaihtelivat lisäksi aika paljon eri tiloissa. Eri tyyppiset soittimet vaativat erilaisia vaimennusverhoiluja ja vastaavia, kohteen projektinjohtourakoitsijana toimineen SRV Rakennus Oy:n projektipäällikkö Janne Helander kertoo.
Vahvistetun musiikin tilat ja studiotilat on toteutettu box in box -periaatteella, eli koko box in box -rakenteen pitää olla akustiikkasyistä irti muusta rungosta. Ääniteknisessä saumassa mikään ei saa olla kiinni toisissaan, vaan liitäntöjen pitää olla joustavia ja kannakoinneilla toteutettuja.
– Varmaan 60 prosenttia koko rakennuksesta kelluu jollakin tavoin: koko kellari, ensimmäisen kerroksen salit, ja ylemmissä kerroksissa puolet rakennuksesta. Jokaisessa paikassa on vähän erilainen periaate. Kellarissa ollaan maanvaraisen kelluvan lattian päällä, jossa pitää huomioida rakennusfysikaalisia ilmiöitä, kuten maaperän kosteus. Ylemmissä kerroksissa kuorilaataston päällä on tärinää ja runkomelua eristävä materiaali ja sen päällä paikallavalettu betonilaatta, Riionheimo kertoo.
– Myös liikuntasaumat piti toteuttaa niin, että laatat eivät ole yhteydessä toisiinsa tapitettuna, vaan välissä saa olla pelkästään ilmaa. Tätä varten piti työmaan kanssa innovoida toteutusratkaisu. Liikuntasaumojen välissä oli muotti, joka sitten vedettiin pois kuivumisen jälkeen. Myös LVIA-liityntöjen piti olla joustavasti toteutettuja, rakennesuunnittelusta vastannut Tero Aikkila Swecolta kertoo.
– Musiikin opiskelun, harjoittelun ja esittämisen kannalta keskeistä on myös taustamelun hallinta. Sen lisäksi, että ylimääräistä ääntä ei kuulu viereisestä huoneesta, melun on pysyttävä tietyissä rajoissa myös ilmanvaihdon ja talotekniikan osalta. Lisäksi suunniteltiin huoneen sisäinen akustiikka, jonka avulla hallitaan äänikenttää ja kaiuntaa, Riionheimo kertoo.
Kellarikerroksessa olevat studiotilat ovat arkkitehti Tommilan mukaan ainoat pedagogisista lähtökohdista suunnitellut studiot Suomessa. Perusajatus toteutukseen tuli käyttäjiltä. Studioissa on kaksi soittotilaa sekä kaksi isoa tarkkaamoa sekä neljä pientä tarkkaamoa, joista on näkyvyyttä ristiin toisiinsa. Näin samasta esityksestä voidaan tehdä samanaikaisesti monta eri tallennustilannetta opetukseen.Studioista käsin voi myös tallentaa saleissa tapahtuvia esityksiä.
Katot ovat täynnä talotekniikkaa ja erilaista AV-tekniikkaa. AV-suunnittelijaToni Poikonen oli tyytyväinen siihen, että AV-suunnittelu oli mukana hankkeessa heti
alkuvaiheesta lähtien, kuten asian pitäisi olla muissakin kohteissa.
– Tällaisessa kohteessa kaapelia tulee ihan eri tavalla tavalliseen toimistokohteeseen verrattuna. Liitäntäpisteiden yhteensovitus kauniin arkkitehtuurin kanssa on haaste, joka onnistui yhteistyössä hyvin, Poikonen toteaa.
Kalustus vahvistaa arkkitehtuurin rytmiä
– Pinkit studioverhot tempaavat punkin räväkkyyteen, kultaiset sohvat henkivät jazzia ja bäkkärin punaiset verhot rokkaavat. Musiikin soinnut ja värit toimivat arkkitehtuurin ja irtokalustuksen inspiraationa, sisustusarkkitehti Daniela Weintraub Sistem Oy:stä luonnehtii.
Kalustesuunnittelun tavoitteena on ollut vahvistaa rakennuksen arkkitehtuurin rytmiä. Kalustesuunnittelussa erityistä huomiota on kiinnitetty siihen, että kalusteet mahdollistavat hyvin monipuolisen oppimisen ja työskentelyn ergonomisesti. Värisävyillä ja materiaalivalinnoilla on pyritty tukemaan rakennuksen tyyliä ja kokonaisuus on suunniteltu tiiviissä yhteistyössä arkkitehdin kanssa.
Luento- ja oppimistiloissa tunnelma on rauhallinen. Kalustus, kuten oppilaspöydät, tuolit ja yleistuolit ovat varsin minimalistisia ja antavat tilaa rakennukselle.
– Konstailemattomaan kokonaisuuteen on haluttu tuoda enemmän näyttävyyttä, muodokkuutta ja rytmikkyyttä keskeisissä tiloissa, kuten yhteisöllisissä ohtaamistiloissa ja aulatiloissa, opettajanhuoneessa sekä käytävillä. Pehmeät kalusteet luovat kontrastia arkkitehtuurin kulmikkuudelle. Yhtenäisyys tilojen välillä on oleellista tilojen hahmottuessa useammasta kerroksesta toiseen ja eri opetusryhmien välillä, Weintraub kertoo.
Tiloihin tehtiin kokonaissuunnitelma, joka toteutetaan vaiheittain käyttöönoton jälkeen. Vanhojen väliaikaisten kalusteiden avulla tilat saatiin ajallaan käyttöön, mutta
tarkoitus on tulevaisuudessa vaiheittain korvata ne uusilla kalusteilla.
Massiiviset rakenteet
Vanhan puretun työpajarakennuksen tilalle tullut uudisrakennus on perustettu kallion varaan betonianturoilla. Rakennuksen kellari on pääosin paikallavalua. Kerrokset 1–5 ovat betonielementtirakenteisia. Vaakarakenteina on matalat ja leveät jännebetonipalkit ja kuorilaatasto, jotka muodostavat liittorakenteen. Ulkoseinät ovat sisäkuorielementtejä.
– Ratkaisuilla on haettu musiikkirakennuksessa vaadittavaa massiivisuutta ja ääneneristystä, Aikkila sanoo. Ulkoseinät ja porraskuilut toimivat jäykistävänä rakenteena. Kuudennen kerroksen IV-konehuone on teräsrakenteinen. Omat haasteensa rakennuksen rungon suunnittelun ja toteutuksen osalta asettivat rakennusalueen ahtaus ja tulvariskeihin varautuminen.
– Muotoilijankadun puolelle rakennettiin kymmenisen metriä korkea teräsrakenteinen settiseinä, jotta katu ei sorru kaivantoon, koska uudisrakennuksen ulkoseinälinja perustettiin kyseisellä sivulla tontin rajalle aivan kadun viereen. Rakennusalueella täytyi varautua mahdollisiin merivesitulviin viranomaisohjeiden mukaan. Osa kellarin paikallavaletuista seinistä suunniteltiin täyttämään nämä vaatimukset, ja seinät toimivat osana suurempaa kokonaisuutta, Aikkila kertoo.
Osittain kallio sukeltaa niin syvälle merenlahden puolella, että alue oli järkevämpi perustaa teräspaalujen varaan kuin yrittää kaivaa kallionpinta esille pohjavedenpinnan
alapuolelta. Myös paalutetulla alueella täytyi varautua tulvariskeihin, joten kyseiseen kohtaan toteutettiin vedenpainelaatta paalujen varaan.
Osa paaluista toimii vetopaaluina kohdissa, joissa rakennuksen oma massa ei riitä kumoamaan veden aiheuttamaa nostetta, Aikkila kertoo.
Teksti: Jari Peltoranta | Kuvat: Vesa Voitto Sakari
