Tilanne tutkituissa tiloissa oli Senaatin mukaan keskimäärin hyvä, sillä radonin keskimääräinen pitoisuus oli niissä 73 becquereliä kuutiometrissä, mikä on merkittävästi vähemmän kuin suomalaisten asuntojen raadonpitoisuus, joka on keskimäärin 94 becquereliä kuutiometrissä. Säteilylain mukaan radonpitoisuus ei saa olla suurempi kuin 300 becquereliä per kuutiometri tilassa, jossa työskennellään yli 600 tuntia vuodessa.
– Saimme tutkimuksesta paljon hyvää tietoa, jonka perusteella olemme kehittäneet uusia käytäntöjä. Jatkossa liitämme radonselvitykset järjestelmällisesti rakennusten vuosikatsastuksiin. Näin saamme tietoa myös radonarvojen mahdollisista muutoksista ja pystymme paremmin selvittämään, mistä muutokset johtuvat, Senaatin sisäolosuhteiden erityisasiantuntija Risse Koponen kertoo.
Senaatti suosittelee jatkossa kaikkiin valtion isoihin uudisrakennus- ja korjaushankkeisiin radonputkitusta, joka estää radonia kulkeutumasta maapohjasta sisäilmaan. Radonputkitus parantaa Senaatin mukaan myös alapohjan kosteusteknistä toimivuutta.
Tutkimuksessa löytyi myös rakennuksia, joissa radonpitoisuudet olivat selvästi keskimääräistä korkeammat.
– Löysimme tutkimuksessa 55 tällaista rakennusta, mutta välitöntä vaaraa ei ole yhdessäkään niistä. Näissä kohteissa arvioidaan seuraavaksi työskentelyajan ja radonin vuorokausivaihtelu. Näiden perusteella muutamiin rakennuksiin ja tiloihin tehdään lisämittausten jälkeen radonkorjauksia tai niiden tilankäyttöä rajoitetaan, Risse Koponen sanoo.
Säteilylain tavoitteena on, ettei kukaan Suomessa altistu työssään liikaa radonsäteilylle. Radonpitoisuuden selvittäminen kuuluu työnantajan vastuulle.
– Teimme tämän ison radontutkimuksen oma-aloitteisesti, koska vastaamme valtion rakennusten hallinnoijana myös niiden mahdollisista korjauksista. Tutkimus tehtiin sisäolosuhdeongelmien nollatoleranssiperiaatteemme mukaan ennakoivasti ja järjestelmällisesti, jotta sen tuloksia on helppo hyödyntää myös jatkossa, Risse Koponen toteaa.
