TEKSTI JAANA AHTI-VIRTANEN
Arkkitehtiryhmä Reino Koivula Oy:n toimitusjohtajalla arkkitehti SAFA Susanna Kalkkisella on 20 vuoden kokemus sairaaloiden suunnittelusta. Kalkkinen oli myös mukana Arkkitehtuurin Finlandia -palkinnon saaneen Uuden lastensairaalan arkkitehtityöryhmässä.
– Nykyään sairaalat ovat julkisempia ja monipuolisempia rakennuksia kuin ennen. Päiväsairaalatoimintaa on enemmän, päiväsairaalatyyppisiä palveluja on enemmän, vuodeosastojaksot ovat lyhentyneet, joten vuodeosastopaikkoja on entistä vähemmän. Sairaaloihin on myös integroitu uusia palveluja, Kalkkinen kertoo.
– Tällä vuosikymmenellä on näkynyt perhekeskeisyyden lisääntyminen terveydenhuollon tiloissa. Se tarkoittaa, että tiloihin tulee entistä enemmän käyttäjiä ja liikennettä. Liikennettä lisää myös päiväsairaalatoiminnan lisääntyminen: asiakas voi esimerkiksi käydä hoidoissa useamman kerran päivässä.
Vilkkaammaksi ja monipuolisemmaksi muuttunut toiminta tarkoittaa, että sairaalasuunnittelussa prosessisuunnittelu on keskeisempää ja monimutkaisempaa kuin ennen, jotta toiminnot saadaan sujuviksi. Tilojen hyvä toiminnallisuus on ollut Susanna Kalkkisen mukaan sairaalasuunnittelun ytimessä jo pitkään.
– Suomessa kiinnitetään paljon huomiota sairaaloiden toimivuuteen, koska työvoimakustannukset ovat niin korkeat, hän toteaa. Kalkkisen mukaan tilojen käyttäjien oma visio on tärkeä: sitä parempi sairaala, mitä parempi käyttäjien oma toiminnallisuuden suunnittelu.
– Myös potilaat ja omaiset ovat nykyään yhä enemmän mukana, esimerkiksi Leijonaemot olivat kommentoimassa Uuden lastensairaalan tehohoitotilojen suunnitelmia. Susanna Kalkkinen toivoo, että sairaalarakentamiseen perehtynyt arkkitehtitoimisto on mahdollisimman aikaisin mukana hankkeessa.
– Tarve- ja hankesuunnittelussa määritellään suunnittelun mahdollisuudet. Heti alussa tehdään sairaalan tärkeimmät päätökset.
Helposti lähestyttävä rakennus
Lisääntynyt monikulttuurisuus tarkoittaa paitsi tulkkien ja muiden maahanmuuttajien kotoutumista tukevien ammattiryhmien lisääntymistä sairaaloissa myös opasteiden uudelleen pohdintaa.
– Sairaalassa pitää pystyä liikkumaan, vaikka ei ymmärrä tekstiopasteita. Sairaalan pitäisi olla itseopastava. Ainakin pääoven pitäisi erottua helposti, ja sen jälkeen täytyy olla ihminen tai tulevaisuudessa vaikka hologrammi, joka ohjaa asiakasta eteenpäin.
Uutta on myös etälääketieteen sovellukset; asiakkaan ei aina tarvitse tulla sairaalaan. Silloin lääkäreille tarvitaan myös rauhallista työtilaa.
Sairaalan luonteen muuttuminen heijastuu Susanna Kalkkisen mukaan myös ulospäin.
– Sairaalalle tulee julkisen rakennuksen olemus, yhtä helposti lähestyttävä kuin konserttisali. Massoittelussakin on tapahtunut muutos: sairaalassa ei enää välttämättä ole kovin korkeita torneja, kun vuodeosastot ovat pienempiä. Mutta toisaalta tehokkuusajattelun vuoksi sairaalat ovat yhä isompia, Kalkkinen sanoo.
Sairaalat ovat myös värikkäämpiä kuin ennen. Kalkkinen toteaa, että siihen on syynä tilaajapuolella kasvanut rohkeus. Myös taide on tulossa takaisin sairaaloihin, kun estetiikan merkitys hyvinvoinnille ymmärretään aiempaa paremmin.
Kalkkisen mukaan hänellä ei liene erityistä omaa kädenjälkeä suunnittelemissaan sairaaloissa.
– Kaikki hankkeet ovat erilaisia toiminnoiltaan, rakennuspaikaltaan ja konseptiltaan. Siksi s
uunnitteluratkaisut ovat uniikkeja.
Sujuvaa ja turvallista
Antibakteerisia materiaaleja käytetään Kalkkisen mukaan jo yleisesti sairaaloiden pinnoilla.
– Sairaalabakteerien kannalta Suomessa on parempi tilanne kuin esimerkiksi Tanskassa, siihen kannattaa panostaa jatkossakin.
Materiaalien lisäksi sairaalabakteerien leviämistä torjutaan ilma- ja kosketuseristyshuoneilla. Suunnittelijalle se tarkoittaa riittävän tilan varaamista ilmanvaihdolle, jotta ilmaeristyksen järjestelmä saadaan mahtumaan.
Muuntojoustavuus on tavoite sairaalarakentamisessakin. Potilashuoneen täytyy esimerkiksi olla muutettavissa eristystilaksi, mikä täytyy ottaa huomioon huoneen ilmanvaihdon suunnittelussa. Muuntojoustavuutta lisää mahdollisuus kohortoida eli jakaa koko osasto puhtaan ja likaisen puolen yksiköiksi, joilla on omat kulkuyhteydet ja tarvittavat saniteettitilat.
Kalkkinen sanoo, että yhden hengen huone on standardina jo lähes kaikilla sairaalan osastoilla. Sitä perustellaan muun muassa hygienialla. Potilashuoneista on tullut monikäyttöisiä: siellä voidaan kuntouttaa, tutkia ja tehdä pieniä toimenpiteitäkin. Yhden hengen huone helpottaa myös potilaan omaisten läsnäoloa, mikä tutkimustenkin mukaan edesauttaa potilaan paranemista.
Sekä asiakkaiden että henkilökunnan turvallisuutta tukevat kulunvalvonnan järjestelmät. Kaikissa sellaisissa huoneissa, joihin asiakas tulee sisään, on nykyään myös pako-ovi.
Aina edellistä parempi
Kalkkinen on iloinen Uuden lastensairaalan saamasta huomiosta, mutta on myös muita esimerkeiksi kelpaavia sairaalarakennuksia.
– Turun T3-sairaalassa on ajateltu potilaan polkua: kuumat toiminnot ja vuodeosastot ovat lähekkäin. T3:ssa esimerkiksi synnytyssalit, sektiot ja vastasyntyneiden tehohoito ovat aivan vierekkäin. Hoidon keskiössä on vauva, jota hoidetaan yli toimialarajojen.
Susanna Kalkkinen sanoo, että hän on ylpeä kaikista suunnittelemistaan sairaalarakennuksista.
– Parhaamme teemme joka kerta. Syntyvää jälkiviisautta hyödynnetään seuraavissa hankkeissa. Tavoitteenamme on aina edellisiäkin parempi sairaala.
