Rehaparkin julkisivu kääntää katseet
Kohteen arkkitehtisuunnittelusta vastasi oululainen UKI Arkkitehdit Oy. Jatkuvaramppisessa Rehaparkissa on neljä maanpäällistä ja yksi maanalainen vajaa kerros. Pysäköintipaikkoja on 355, niistä invapaikkoja 17. Kolme invapaikkaa on varattu sähköautoille.
Aivan Rehaparkin vieressä sijaitsee Kontinkankaan sairaala ja terveys- ja hyvinvointipalvelujen keskittymä Rehapolis. Pysäköintilaitos on täysin esteetön. Invapaikoilta on mahdollisimman lyhyt matka hissiin ja kaikki sisäänkäynnit ovat katettuja ja esteettömiä. Pysäköintitalo ja parkkiruudut mitoitettiin väljästi: ajoramppien leveys on 8 metriä ja tilojen vapaa korkeus 2,4 metriä.
Projektiarkkitehti Pertti Hartikaisen mukaan poikkeuksellista kohteessa on myös pääsisäänkäynnin väljä mitoitus. Tekemällä sisääntuloalueesta 0,5 metriä korkeampi varauduttiin ambulanssien paikoittamiseen.
Poikkeuksellinen runko
Rakennuttajakonsultti Ari-Matti Jänkälä Projektipalvelu Prodeco Oy:stä kertoo, että rakentamaan päästiin poikkeusmenettelyllä elokuussa 2011. Poikkeusmenettelyä tarvittiin, koska Rehaparkin kerrosmäärä poikkesi kaavasta, vaikka korkeus oli kaavan mukainen. Urakkatyypiksi nopeassa aikataulussa edenneelle hankkeelle valittiin KVR-urakka, jossa suunnittelua ja rakentamista pystyttiin limittämään.
Rakennuksessa on maanvarainen perustus ja paikalla valettu jälkijännitetty mastojäykisteinen betonirunko. Elementtirakenteiset porrashuoneet ovat irti pilari-palkkirungosta. Jälkijännitettyyn rakenteeseen päädyttiin, koska se on mitoitukseltaan ohut ja myös kustannustehokas. Jälkijännitetty betonirunko on pääsuunnittelija Kimmo Mansiston mukaan poikkeuksellinen valinta Oulun seudulla, jossa pysäköintitalot on tavattu tehdä elementeistä. Rehaparkissa poikkeuksellista on myös se, että palkisto kulkee rakennuksen poikkisuuntaan. Rakenneratkaisut tiesivät miettimistä suunnittelijoille, mutta lopputulokseen voi olla Hartikaisen mielestä tyytyväinen.
Runko on siromman näköinen ulkopuolelta tarkasteltuna.
Rakennesuunnittelusta vastasi Ramboll Oy. Kohteen jälkijännitetyt rakenteet suunnitteli Insinööritoimisto SRT Oy Kuopiosta. Niissä ei ole toimitusjohtaja Pauli Oksmanin mukaan toimistolle mitään uutta, mutta kahdessa kerroksessa valettu laatta sen sijaan oli uusi tuttavuus. Betonin päälle valettiin työmaan ehdotuksesta 30 mm:n kerros masuunikuonabetonia, joka antaa kovemman kulutuspinnan, eikä erillistä pintakäsittelyä tarvita. Valu tehtiin märkää märälle -periaatteella. Masuunikuonaa käytettiin myös perustusten routa- ja lämmöneristeenä.
Julkisivussa on käytetty vinoon aseteltua rei’itettyä alumiinilevyä ja alumiinisäleikköä.
– Kohteen toiminnallinen ajatus oli jo valmis ja selkeä, mutta julkisivuidea puuttui, kertoo Hartikainen.
Säleikkö oli päätyihin helppo ratkaisu, mutta täysin säleiköllä verhoiltuna rakennus olisi ollut yksitoikkoisen ja luonteettoman näköinen. Idealamppu syttyi, kun Hartikainen pesi kippi-ikkunoita, jotka sattuivat jäämään vinottain auki. Hän kehitteli ajatusta eteenpäin, ja ristikkäin vinoon asetellut alumiinilevyt osoittautuivat oikeaksi toteutusratkaisuksi. Tällöin julkisuvun avoimuus ei muodostu pelkästään levyjen reikäalasta. Mallintamalla ratkaisu oli helppo viimeistellä ja myös konkretisoida muille hankkeen osapuolille. Rakennuttaja ja urakoitsijat saavat asenteestaan ja näkemyksestään arkkitehdeilta kiitokset: persoonallisen näköinen ja toteutustavaltaan haastava julkisivu olisi saattanut jäädä hyväksymättäkin.
Valuteknisesti vaativa
Hanke sujui Jänkälän mukaan ilman suurempia ongelmia. Aikataulussa ja 4,7 miljoonan euron budjetissa pysyttiin.
– Kohde oli varsinkin valuteknisesti vaativa, mutta lopputuloksesta tuli hyvä, hän sanoo.
Urakkatyyppi oli onnistunut valinta Mansiston ja Hartikaisen, mutta myös työmaan työnjohdon mielestä.
Tässä kohteessa KVR toimi erittäin hyvin. Molemmilla puolilla pöytää istui ammattilaisia, jotka halusivat tehdä hyvän rakennuksen, mutta nopeasti ja edullisesti, kertoo kohteen vastaava työnjohtaja Tarvo Tölli Skanska Talonrakennus Oy:stä.
Töllin mukaan rakentamisen haasteina olivat erikoismenetelmien lisäksi suhteellisen tiukka aikataulu, ahdas rakennuspaikka ja kylmä vuodenaika. Paikalla valetut betonipinnat toteutettiin keskellä talvea puhdasvaluna, mikä vaati huolellisuutta. Myös kaltevat rakenteet vaativat työmaalla tarkkaa otetta, mutta tämän päivän mittausmenetelmillä kaltevan pinnan tekeminen ei Töllin mielestä ollut kuin työtä työn joukossa.
Rehaparkki valmistui huhtikuussa 2012. Työmaan vahvuus oli noin 25 henkeä, mikä on Töllin mukaan massamääriin suhteutettuna kohtuullisen vähän.
