Rakennusteollisuus: Rakennetun ympäristön hiilijalanjälki voi kutistua nopeastikin
Kuva: Jaana Ahti-Virtanen
Tiekarttatyössä selvitettiin ensimmäistä kertaa kattavasti Suomen rakennusteollisuuden ja rakennetun ympäristön hiilijalanjälki ja mistä se muodostuu. Tämän jälkeen selvitettiin mahdollisuuksia ja haasteita päästöjen vähentämiseksi. Lopuksi muodostettiin kokonaiskäsitys rakennusteollisuuden ja rakennetun ympäristön päästöjen kehittymisestä tulevaisuudessa kahden eri skenaarion pohjalta.
”Tiekartta osoittaa, että olemme jo hyvää vauhtia menossa kohti hiilineutraaliutta rakennetussa ympäristössä. Rakennusteollisuudella on lisäksi kehitteillä innovatiivisia ratkaisuja, joilla suuntausta voi vauhdittaa. Yritykset ovat sitoutuneita viemään toimia eteenpäin, mutta markkinat ja asiakkaat lopulta ratkaisevat teknologiainvestointien hyödyt. Myös valtiolla tulee olla investointeihin kannustava rooli”, sanoo Rakennusteollisuus RT:n toimitusjohtaja Aleksi Randell.
Perusuraskenaariossa Suomen rakennetun ympäristön ja rakentamisen hiilijalanjälki pienenisi vuoteen 2035 mennessä yhteensä noin 66 prosenttia ja vuoteen 2050 mennessä noin 80 prosenttia. Vertailuvuotena on vuosi 2017.
Suurin osa päästösäästöstä syntyy korjausrakentamisesta, joka leikkaa rakennusten energiankulutusta ja muuttaa lämmitystapoja. Päästölukuihin myötävaikuttaa myös sähkön ja kaukolämmön päästökertoimien pienentyminen.
”Rakennetun ympäristön ylivoimaisesti suurin päästölähde on edelleen rakennusten energiankulutus, vaikka vähäpäästöisempiin energialähteisiin siirtyminen on pienentänyt käyttövaiheen hiilijalanjälkeä reilulla neljänneksellä viime vuosikymmenellä. Siksi myös julkisen sektorin kannattaa suunnata päähuomio korjausrakentamisen edistämiseen”, Aleksi Randell toteaa.
Rakentamisen eli tuotevalmistuksen ja työmaatoimintojen päästöt pienenevät neljänneksellä 2035 mennessä ja lähes puolittuvat 2050 mennessä. Isoin päästösäästö, noin 2,2 prosenttia vuodessa, syntyy rakennusmateriaalien kuten sementin päästöjen vähenemisestä EU:n päästökaupan ajamana. Betonin valmistuksen päästöjen pienentäminen on tehokas keino, koska se on suuripäästöinen ja yleisimmin käytetty materiaali.
Infrarakentamisessa oleellista päästövähennyspotentiaalia löytyy etenkin työmaatoiminnoista, kuljetustarvetta vähentävästä kiviainesten alueellisesta hyödyntämisestä sekä kierrätys- ja uusiomateriaalien käytöstä.
Innovatiiviset ratkaisut -skenaariossa laskettiin yhteen selvitysten perusteella arvioidut maksimaaliset päästösäästöt. Suomen rakennetun ympäristön ja rakentamisen hiilijalanjälki pienenisi vuoteen 2035 mennessä noin 80 prosenttia ja vuoteen 2050 mennessä noin 95 prosenttia. Suurin osa päästösäästöstä syntyy tällöinkin korjausrakentamisesta ja ostoenergian päästökertoimien pienenemisestä.
Rakentamisen päästöt pienenevät kunnianhimoisemmassa skenaariossa 53 prosenttia 2035 mennessä ja 88 prosenttia 2050 mennessä. Päästökaupan lisäksi suuri päästösäästö syntyy sementinvalmistuksen hiilidioksidipäästöjen talteenoton ratkaisuista (CCS) sekä teräksenvalmistuksesta vetypelkistyksen avulla. Molempien ratkaisujen kustannukset ovat kuitenkin varsin korkeat.
Lisäksi merkittäviä päästövähennyksiä on saatavissa teräksen ja betonin käytön suunnittelun optimoinnista ja rakenteiden kierrätettävyyden lisäämisestä. Muissa rakennustuotteissa päästösäästöä tuottaa uusiutuviin polttoaineisiin ja sähköön siirtyminen, mutta haasteena on uusiutuvan energian saatavuus.
”Todellinen rakennetun ympäristön ja rakentamisen hiilijalanjäljen kutistuminen on todennäköisesti jossakin näiden vaihtoehtoisen kehityskulun välimaastossa. Perusuraskenaarioita voimallisempia päästösäästöjä voidaan saada aikaan lisäsääntelyllä sekä tilaajien valmiudella hankkia ja vaatia toimittajilta vähähiilisiä ratkaisuja. Omaehtoinen muutos syntyy alan veturiyritysten sitoutumisesta vähähiilisyyteen, mitä on havaittavissa jo nyt”, toteaa Gaia Consultingin liiketoimintajohtaja Tuomas Raivio.
Vähäpäästöisyyden saavuttaminen edellyttää Raivion mukaan toimia yhteiskunnan eri sektoreilta. Alan yritysten tulee suunnitella ja toteuttaa oma vähähiilisyytensä. Eri toimialajärjestöt ja -yhdistykset voivat tukea oman sektorinsa yrityksiä, sidosryhmiä, säädösvalmistelua, rahoitusmahdollisuuksien valmistelua ja käyttöä.
Raivion mukaan valtion tulee uudistaa alan vähähiilisyyssääntelyä johdonmukaisesti ja siten, että vaatimukset ovat toteutettavissa. Kuntien tulee ottaa huomioon maankäyttöratkaisuissaan paitsi rakennusten ja rakenteiden sijoittelusta syntyvät liikenteen päästövaikutukset myös rakennettavuuteen liittyvät rakentamisen lisäpäästövaikutukset. Kaikkien julkisten toimijoiden tulisi alan hankinnoissaan painottaa vähähiilisyyttä materiaali- ja teknologiamateriaalineutraalisti sekä mahdollisimman ennustettavasti.
Vähähiilinen rakennusteollisuus 2035 -tiekartta on laadittu Rakennusteollisuus RT:n, ympäristöministeriön ja eri sidosryhmien yhteistyönä. Toteutuksesta on vastannut Gaia Consulting Oy ja työn on rahoittanut TT-säätiö.
