Torikadun virastotalona tunnettu rakennus oli piirtynyt arkkitehti Juha Pasasen mieleen kolhona ja anonyyminä.
– Siihen aikaan tehtiin virastotalot valtionhallinnon yleisiä tarpeita varten, Oulua siinä ovat vain sijaintipaikan koordinaatit.
Virastotalokorttelista jäi tuolloin puolet käyttämättä tulevia tarpeita varten. Tontilla sijaitsi 1800-luvun lopulla rakennettu hirsirakenteinen Aleksanterin koulu. Purettavaksi kaavailtu koulu on sittemmin saanut suojelupäätöksen, muu osa tonttia sai odottaa uutta käyttöä kahden vuosikymmenen ajan.
Liikkeellepanevana tekijänä rakennushankkeelle olivat verohallinnon tarpeet. Verottajalla oli toimitiloja Oulussa kahdessa osoitteessa, ja myös lähikuntien Haukiputaan, Muhoksen ja Kempeleen toiminnot haluttiin samaan rakennukseen. Talon valmistuttua kaikki Oulun ja lähialueiden veroasiat hoidetaan saman katon alla.
Työvoimatoimistolla ei ollut uusia tilatarpeita, se jäikin pääosin entisiin tiloihinsa peruskorjattavaan rakennukseen.
Kun arkkitehtitoimisto Vauhtiviiva Oy valittiin suunnittelemaan virastotalon laajennusta, oli Pasasen mietittävä suhdettaan rakennukseen uudelta pohjalta.
– Huomasin olevani aika suvaitsevainen. Kaupunkiin kuuluu tuokin vaihe.
Uusi osa oli suunniteltu rakennettavaksi tyhjälle tontille siten, että muodostuu ehyt umpikortteli. Uutta kerrosalaa oli hankesuunnitelmassa ja samaan aikaan laaditussa asemakaavassa suunnilleen saman verran kuin vanhassakin rakennuksessa.
Uusi osa ei kuitenkaan täytä koko tonttia.
– Työn kuluessa rakennusta supistettiin käyttäjän tarpeiden tarkentuessa, Pasanen kertoo.
– Suunnittelussa on otettu huomioon mahdollisuus jatkaa rakennusta edelleen.
– Kaupunkikuvallisista syistä olisi ollut toivottavaa täydentää umpikortteli ehyeksi. Tämä olisi tietenkin ollut mahdollista matalammallakin rakennuksella, mutta silloin jatkorakentaminen jouduttaisiin tekemään vanhaa korottaen, mikä on kallis ratkaisu.
Seuraava rakennusvaihe voidaan jatkaa nyt toteutetun laajennuksen päädystä. Toistaiseksi vapaaksi jäänyt tontin osa on pysäköintialueena.
Betoni vaihtui punatiileen
Laajennusosa on verhottu teräsrankaan kiinnitetyllä punaisella tiililaatalla.
– Oli valittava, jatkaako entistä tyyliä, sopeuttaako uutta vanhaan tai muodostaako sille kontrastin, toteaa Pasanen.
Punainen tiililaatta poikkeaa vanhan rakennuksen harmaasta pesubetonista, mutta ympäröivässä kaupunkirakenteessa punatiiltä on useammassakin rakennuksessa.
Laajennusosa on erotettu vanhasta virastorakennuksesta sisäänvedetyllä nivelosalla.
Vanhan rakennuksen kunto todettiin pääosin hyväksi, ja esimerkiksi betonijulkisivun uusimiseen ei ollut tarvetta. Ikkunoillekin riitti kunnostus. Lämpötaloudellisista syistä paahteiselle katujulkisivulle haluttiin aurinkosuojasäleikkö. Sen ilme vaihtelee katselusuunnan ja osin myös valaistusolosuhteiden mukaan. Alaviistosta katsellen ohikulkija näkee pelkän säleikön, etäämpää tarkastellessa paljastuu säleiden lomasta vanha julkisivu.
– Talo on kuin vanha rouva. Se ei meikkaamalla parane, eikä sitä nuoreksi voi muuttaa, Pasanen luonnehtii. – Rouva on nyt saanut hunnun kasvoilleen. Aurinkoisena päivänä säleikkö korostuu, varjoisana päivänä hunnun takaa näkyy enemmän.
Talon pääsisäänkäynnit säilyvät vanhassa osassa entisillä, kaupunkilaisille tutuiksi tulleilla paikoillaan. Henkilökunta saapuu vastakkaisesta suunnasta, samoin huoltoliikenne.
Sisäpiha yhdistää vanhan ja uuden
Uutta ja vanhaa rakennusta yhdistää lasikatteinen sisäpiha. Ratkaisun peruslinjat oli esitetty jo hankesuunnitelmassa. Koko rakennuksen korkuista tilaa arkkitehdit halusivat kuitenkin madaltaa. Näin lasikatteisesta aulasta syntyi ilmeeltään kodikkaampi, akustiikka on parempi ja myös kustannuksiltaan ratkaisu on edullisempi.
– Ajatus on, että julkisivujen materiaalit ja sävyt laskeutuvat alas sisäpihalle, joka on kuitenkin luonteeltaan selkeästi sisätila, sanoo arkkitehti Jyri Kotilainen Vauhtiviiva Oy:stä.
Aulassa toimii henkilöstöravintola. Ennen ruokala oli virastotalon kattokerroksessa, jossa virkamiesten ohella aterioivat myös lähistöllä opiskelevat arkkitehtiylioppilaat. Akateeminen viritys on ravintolassa säilynyt, sillä kilpailutuksen tuloksena ravintolaa pitää yliopistoruokaloita pyörittävä Uniresta Oy. Virastotalon ruokala on yrityksen ensimmäinen toimipiste varsinaisen yliopistokampuksen ulkopuolella. Pieni yksityiskohta ovat ravintolan pystynaulakot; suunnittelijansa mukaan nimetyn naulakkomallin piirsi aikanaan Urmas Virta Oulun Linnanmaan yliopistokampusta varten.
Niin päivä- kuin iltakäyttöäkin palvelee aulaan liittyvä auditorio, mikä ei virastotalossa ole aivan tavanomainen tila.
– Käyttäjät totesivat, että tilalle on tarvetta, ja toisaalta kun tila on olemassa, se osaltaan kannustaa järjestämään koulutus- ja muita tilaisuuksia, toteaa projektipäällikkö Timo Kylmänen Senaatti-kiinteistöiltä.
Sisäpiha ja siihen liittyvät rakenteet tutkittiin suunnitteluvaiheessa tuotemallijärjestelmää soveltaen. Virastotalo olikin yksi Senaatti-kiinteistöjen valtakunnallisista tuotemallinnuksen pilottihankkeista.
Vanhan rakennuksen yläkerrassa entiseen ruokalaan rakennettiin toimisto- ja koulutustiloja. Entinen talonmiehen asunto kunnostettiin saunaksi. Vaikka ympäristössä on rakennettu paljon uutta, voi kiinteistönvälittäjätermein todeta merenkin pilkottavan.
Verottajaa tavataan vain alakerrassa
Verottajaa tapaamaan tulevat kansalaiset pääsevät alakerran vastaanottotilaan, mutta eivät sen pitemmälle. Yläkerrosten työtiloissa valmistellaan esimerkiksi tarkistusiskuja yrityksiin, joten ulkopuoliset eivät näihin toimistoihin pääse saattajankaan seurassa, ellei papereita ole siivottu pöydiltä piiloon.
Vastaanottotilassa on vuoronumeroita jakava laite, ja asiakkaat kutsutaan vuorollaan johonkin aulaa reunustavista palvelutiloista. Asioinnin yksityisyyden varmistavat lasiset liukuovet. Henkilöasiakkaiden peruspalveluita varten on omat asiakaspaikkansa. Yritysverotuksen sekä perinnän ja kannon asiakkaita käy vähemmän, joten heitä varten on rakennettu oma kutsujärjestelmänsä.
– Jos asiakas ottaa vuoronumeron yrityspalveluihin, lähettää laite signaalin matkapuhelimeen, joka on yläkerrassa aina jonkun päivystävän henkilön hallussa. Virkailija kuittaa pyynnön, tulee alakertaan ja kutsuu vieraan vuoronumerolaitteen avulla erilliseen palveluhuoneeseen, kertoo suunnittelija Ilkka Kärkkäinen Oulun ja Kainuun verovirastosta.
Verotoimiston työskentelytiloissa on sovellettu pääosin avokonttoriperiaatetta. Seinäkkeiden rajaamia työpisteitä on keskikäytävän molemmin puolin kahdessa jonossa, ikään kuin käytävä- ja ikkunapaikkoina junanvaunussa.
– Mitoitus ja talotekniikka on suunniteltu siten, että tila voidaan haluttaessa jakaa huoneiksi, kertoo Juha Pasanen.
Työvoimatoimiston tilat toteutettiin pääosin entiseen tapaan huonetoimistona. Timo Kylmänen toteaa, että vanhassa rakennuksessa hyödynnettiin ne rakennusosat ja tekniset järjestelmät, joilla oli käyttöikää jäljellä. Runko säilytettiin ennallaan, osa väliseinistä purettiin siellä missä tarvittiin avotilaa. Pinnat ja tekniikka ovat uutta. Rakennusaikana päätettiin lisätä huonekohtainen jäähdytys, mikä vaati alakattojen uusimista suunniteltua laajemmin. Tavoitteena oli, ettei tilojen laatutasossa ole eroa uuden ja vanhan osan välillä.
Perintönä vanhasta uudisrakennus sai matalan kerroskorkeuden, mikä teki talotekniikan suunnittelun haasteelliseksi. Kerrosten oli kuitenkin oltava lattioiltaan samassa tasossa. Käyttäjien tilat lomittuvat uuden ja vanhan osan tiloissa, ja tulevaa muunneltavuuttakin ajatellen tasoerot rakennuksen eri osissa olisivat olleet kestämättömiä.
Sisätiloille antavat uutta ilmettä pähkinäpuiset pinnat ovissa ja kalusteissa. Alakatot ovat pääosin metalliverkkoa. Rakenne säästää tilaa, lisäksi sen avoimuus tuo hieman ilmavuutta muuten mataliin tiloihin.
Rakennustyö tehtiin useassa vaiheessa
Rakennuttajakonsulttina toimineen ISS Proko Oy:n projektinjohtaja Vesa Pitsingin mukaan kohteen suunnittelijat kilpailutettiin hinta-laatumenettelyllä samanaikaisesti.
– Saimme kohteeseen kokeneet suunnittelijat, joiden kanssa yhteistyötä on Oulussa tehty jo vuosia. Suunnittelutyö sujuikin hyvässä yhteisymmärryksessä.
Tarve pienentää rakennusta hankesuunnitelmassa esitetystä yllätti, mutta asia tuli esille jo luonnosvaiheessa, eikä se aiheuttanut toteutusvaiheessa ongelmia.
– Urakointi kilpailutettiin erikseen uudisrakennukselle ja peruskorjaukselle. Uudisrakennuksen toteuttaja valittiin ensin, sama urakoitsija voitti myös sen jälkeen käydyn peruskorjausurakan kilpailun.
– Taloudellisessa mielessä hanke toteutui varsin tarkkaan budjetoidun mukaisesti, Pitsinki toteaa.
Rakenteiltaan uudisrakennus on perinteinen.
– Kyseessä on käyttörakennus, joka toteutettiin yleisillä ja helposti saatavilla olevilla ratkaisuilla. Rakennuttajan edellyttämä sadan vuoden käyttöikä oli tavanomaisesta poikkeava, kertoo projektipäällikkö Jouni Siika-Aho Insinööritoimisto Pekka Heikkilä Oy:stä. Uudisrakennuksen runko tehtiin betonielementeistä ontelolaattavälipohjin. Julkisivujen sisäkuori on myös betonia.
Vanhan rakennuksen osalla jouduttiin tekemään vaativia jälkituentoja paikoissa, joissa vanhan rakennuksen tiloja avattiin uudisosaan. Keskusaulan kohdalla vanhoista sandwich-elementeistä purettiin ulkokuori ja eristeet sisäkuoren jäädessä paikoilleen.
Rakennustyöt vaiheittain
Kohteen rakennustyöt järjestettiin siten, että uudisrakennus tehtiin ensiksi valmiiksi. Kun uudisrakennus oli valmis, osa vanhan rakennuksen käyttäjistä muutti siihen ja peruskorjaus saattoi alkaa osassa vanhaa rakennusta. Peruskorjaus eteni kolmessa vaiheessa läpi koko rakennuksen, ja lopulta viimeisiin tiloihin pääsivät muuttamaan ne käyttäjät, jotka tulivat taloon muista verohallinnon käytössä olleista tiloista. Järjestelyn ansiosta virastojen toiminta saattoi jatkua rakentamisen ajan.
Virastojen toiminnan ja rakentamisen yhteensovittamisessa onnistuttiin, vaikka vanhasta rakennuksesta noin kolmannes oli kerrallaan työmaana.
– Suuremmat piikkaukset oli ajoitettu aamuun 7–9 välille ja toisaalta kello 15 jälkeen, kertoo NCC Rakennus Oy:n työpäällikkö Mika Sipola. –Kiinnitysporauksia tehtiin kyllä muulloinkin.
Peruskorjaustyömaan kuljetuksia varten oli vanhan rakennuksen ulkopuolelle rakennettu työmaahissi. Virastotalon omia hissejä käytettiin vain henkilökuljetuksiin.
– Uudisrakennuksen ravintola oli jo käytössä, ja noin viidensadan ruokailijan pitäminen työmaa-alueen ulkopuolella oli toisinaan vaikeaa, toteaa Sipola. – Ainahan se on työturvallisuusmielessä riski, jos käyttäjä on talossa rakentamisen aikaan.
Riskinsä aiheutti osaltaan vesikattorakenteiden uusiminen. Vahingoilta kuitenkin vältyttiin. Vesikattotyö tehtiin telttakatoksen suojissa.
Samaan aikaan virastotalon kanssa rakennettiin naapurikorttelissa hotellia ja elokuvakeskusta. Lisäksi kaupunki rakensi uudelleen työmaata sivuavan Torikadun rakennustyön kestäessä, mikä lähestulkoon motitti työmaan.
Teksti: Jouko Kunnas Kuvat: Pekka Agarth
Projektissa mukana
- Arkkitehtitoimisto Vauhtiviiva Oy
- Insinööritoimisto Sähkötele Oy
- ISS Proko Oy
- Kiimingin Kaluste Oy
- NCC Rakennus Oy
- Oulun kuorirakenne Oy
- Pöyry Building Services Oy
- Sisärakenne Kukkola Oy
- TAC Finland Oy
- Tekmanni Oy
- Visusek Oy
- WSP Finland Oy
