Oodi avattiin 5. joulukuuta. Osa julkisivun kuusiverhouksesta odotti vielä tekijöitään avajaisten aattona. Julkisivun toteutus viivästyi, kun pintaa tiivistettiin paloturvallisuussyistä.

Oodi vei toteuttajat osaamisen äärirajoille

Oodi avattiin 5. joulukuuta. Osa julkisivun kuusiverhouksesta odotti vielä tekijöitään avajaisten aattona. Julkisivun toteutus viivästyi, kun pintaa tiivistettiin paloturvallisuussyistä.

Teksti Jari Peltoranta | Kuvat Mikael Lindén

Oodia voidaan pitää rakennusteknisesti yhtenä Suomen kaikkien aikojen vaativimmista hankkeista. Hanke sai Vuoden Teräsrakenne 2018 -palkinnon.

– Tämä on luonteeltaan sellainen kohde, että lähestytään jo taideteosta. Hankkeen visiot olivat hyvin korkealla tasolla, ja meidän piti toteuttajina etsiä niille osaavat tekijät. Se oli erittäin haasteellista hankkeessa, jossa ollaan kaukana tavallisesta perusrakentamisesta. Täällä on hyvin erikoisia, pioneeriluonteisia ratkaisuja, kohteen vastaavana mestarina toiminut Tero Seppänen projektinjohtourakoitsijana toimineesta YIT Rakennus Oy:stä sanoo.

Seppänen toteaa saman kuin moni muukin hankkeen tekijä: ilman erittäin pitkälle vietyä tietomallinnusta tätä hanketta ei olisi voinut toteuttaa.

Yhteistyö, yhteistyö ja yhteistyö

Projektinjohtourakoitsija YIT otti vetovastuun hankkeesta siinä vaiheessa, kun maarakennustyöt oli jo tehty ja rakentaminen lähti etenemään kellarin katolta ylöspäin. Hanke oli silloin jo pitkälle lyöty lukkoon muun muassa kantavilta rakenteiltaan.

– Päätoteuttajan pitäisi olla tällaisessa hankkeessa aikaisemmin mukana, aivan alusta alkaen. Alkuperäiset suunnitelmat ovat vaatineet paljon yhteensovittamista eri osiltaan urakoitsijan kannalta. Rakenneratkaisuja on kehitelty ja parannettu matkan varrella ja jonkin verran on käyttäjän hankintoja siirretty meille, projektinjohtourakoitsija YIT Rakennus Oy:n projektipäällikkö Jorma Kontturi kertoo.

Kontturin mukaan käsiteltäviä asioita oli aluksi niin paljon, että päätöksiä ei tahtonut syntyä riittävän nopeasti. Suunnittelussa siirryttiin viime keväänä viikoittaisiin big room -työskentelyihin, joissa kaikki käsiteltävään asiaan liittyvät osapuolet olivat yhtä aikaa läsnä ratkomassa ongelmia. Lähtökohtaisesti tilaisuuksista ei lähdetty pois ennen kuin ratkaisusta oli tehty päätös. Nämä suunnittelun big roomit ovat jatkuneet loppusyksyyn saakka.

– Näin saatiin suunnitelmien yhteensovittamiseen potkua ja paremmin päätöksiä aikaiseksi. Kaiken taustalla pidettiin koko ajan keskiössä kolme perustekijää: yhteistyö, yhteistyö ja yhteistyö, Kontturi kertoo.

Oodi on yksi Suomen kaikkien aikojen vaativimmista rakennushankkeista, jota sen toteuttajatkin vertaavat taideteokseen. Talossa on useita pioneeriluonteisia ratkaisuja.

Ainutlaatuinen siltarakenne

Rakennesuunnittelu tehtiin Rambolissa kansainvälisenä yhteistyönä. Mukana oli asiantuntijoita Suomesta, Tanskasta ja Isosta-Britanniasta.

Hankkeen rakennesuunnittelusta vastasi Ramboll Finland Oy, joka toteutti rakennesuunnittelun kansainvälisenä yhteistyönä, jossa suomalaisten asiantuntijoiden lisäksi oli mukana alan parhaita osaajia Tanskasta ja Isosta-Britanniasta.

Rakennuksen teräsrakenteinen siltamainen runko sisältää kaksi kaarta ja kannattaa lipan, jonka kärjestä on matkaa ulompaan teräskaareen lähes 15 metriä. Rakennuksen Mannerheimintien puoleisen lasiseinän kohdalla oleva ulompi kaari painaa noin 600 tonnia ja rakennuksen keskellä, noin kymmenen metrin päässä ulommasta oleva sisempi kaari noin 400 tonnia.

Siltarakenne kuormittuu kolmesta kerroksesta ja vesikatosta. Kaarien välissä on tukeva teräsristikkorakenne, joka jatkuu myös ulomman kaaren yli. Kaaresta lähtee kolmiomaisista paloista koottu ulokeosuus, joka muodostaa lipan kansalaistorin puolelle. Koko rakennuksen päärunko on terästä, jota on kulunut rungon valmistamiseen noin 2500 tonnia.

Siltarakenteiden käyttäminen talon rakenteissa tuotti paljon päänvaivaa suunnittelijoille ja toteuttajille, koska siltarakenne tuottaa poikkeuksellisen paljon liikettä rakenteisiin.

– Suurimmillaan liikevarat ovat 150 millimetriä alaspäin ja 30 millimetriä ylöspäin, eli rakenteiden pitää pystyä ottamaan vastaan erittäin suuria liikkeitä. Rakennuksessa on myös korkeita vaatimuksia äänenvaimennuksen osalta, ja näistä tulee aika haastava yhdistelmä, kun vielä otetaan mukaan kosteus- ja muut tekijät. Näiden yhdistämisessä olemme joutuneet tekemään paljon töitä projektiryhmän kanssa, Seppänen kertoo.

Jopa 86 tonnin painoisia teräspaloja

Kahdessa siltakaaressa on kummassakin kahdeksan 12 metrin pituista palaa. Teräskaarissa on todella paksut ainevahvuudet, jopa 120 millimetriin saakka. Suurin pala painoi 86 tonnia, mikä on noin kymmenen kertaa enemmän kuin betonielementit yleensä painavat. Nostamisessa käytettiin 300-tonnista ristikkopuominosturia.

– Tukirakenteiden päälle nostetut siltakappaleet olivat vähän irrallaan toisistaan ja hitsaaja joutui menemään teräskappaleiden sisään hitsaamaan niitä yhteen. Kaaren kappaleet lämmitettiin sähköllä noin 130 Celsiuksen lämpötilaan, ja tässä kuumuudessa hitsaaja hitsasi juurisauman teräskappaleen kiinni sisäpuolelta päin ja kiipesi sitten luukusta ulos. Kaksikymmentä minuuttia kerrallaan sai yksi hitsaaja hitsata. Yhden liitoksen teko kesti viikon verran, Seppänen kertoo.

Teräskaarissa haasteena oli yhdistää pituus suuntaisten kaarten rakenteet poikittaisrakenteisiin ja suunnitella liitokset siten, että kokoonpanot olivat työmaalla asennuskelpoisia.

Kaarirakenne on tavallaan kuin jousipyssy. Vaakasuunnassa kaaret on sidottu jälkijännitettyihin paikallavalukuiluihin. Näin muodostuu kehä, joka pitää kaaren pystyssä.

– Kaarien päät yhdistävässä betonisessa jännitetyssä vetotangossa on 17 jänneankkuria, joissa kussakin on 31 jännepunosta. Vetotankoon jännitetty voima on noin 100 meganewtonia, kohteen päärakennesuunnittelijana toiminut Tapio Aho Ramboll Finland Oy:stä kertoo.

Kerrosten välipohjissa on jännitettyjen ontelolaattojen päällä paikallavaluholvi sekä sen päällä paksu asennuslattia, jonne talotekniikka on suurelta osin piilotettu.

Myös Oodin teräksiset kierreportaat on toteutettu erikoisella rakenteella. Kierreporraskokonaisuus on tuettu välipohjien runkorakenteisiin. Portaat ovat lattiatasossa kiinni vain joustavalla pulttauksella. Jos kaari painuu alaspäin, porras painuu mukana. Normek Oy valmisti kantavat teräskaaret ja portaat.

Puinen sisäkatto laskeutuu paikoin lattiaan asti synnyttäen aulaan jännittäviä, matalia nurkkia. Alas asti tulevan katon ansiosta suuri tila ei vaikuta hallimaiselta.

Puupinnatkin haastoivat

Seinissä ja lattioissa on paljon vaativia kaarevia puupintoja. Jopa niin vaativia, että kokeneeksi ja osaavaksi tiedetty aliurakoitsija joutui nostamaan kädet pystyyn ykköskerroksen alakaton kohdalla. Ei onnistu, puu ei taivu tällaiseen muotoon.

– Lopulta löytyi suomalainen CLTvalmistaja, joka pystyy työstämään puupalkista aivan minkälaista muotoa tahansa. Arkkitehti suunnitteli jokaisen palkin erikseen ja firma työsti ne asennusvalmiiksi tehtaalla. Sitten ne asennettiin mallissa yksilöllisesti määritellylle paikalleen, Seppänen kertoo.

Lasirakenteet olivat myös haastavia. Kohteessa käytetään esimerkiksi Saint Gobainin tekemiä uudenlaisia lasipilarirakenteita. Lasipilari koostuu neljästä yhteen liitetystä lasilevystä, jotka puolestaan on kiinnitetty teräksisiin kenkiin. Suuret julkisivulasit tukeutuvat poikittaissuuntaan sijoitettuihin lasipilareihin.

Jopa yhdeksänmetriset ja 1500 kiloa painavat monikerroslasit nostettiin ja asennettiin imukuppinostimen avulla paikoilleen kolmannen kerroksen Kirjataivaan lasijulkisivuihin.

Julkisivun kuusilaudoitus jatkuu talon sisäpuolella, ja siten raja rakennuksen ulkotilan ja sisätilan välillä on häilyvä.

Siltarakenteesta joustotarve talotekniikallekin

Oodin talotekniikka perustuu koetellusti hyviin ja turvallisiin ratkaisuihin. Rakennuksen lämpöenergia saadaan Helenin kaukolämmöstä ja jäähdytys Helenin kaukojäähdytyksestä. Hankkeen tavoitteena oli sisäilmaston osalta P1-puhtausluokka, mikä näkyi koko rakentamisen ajan myös työmaalla.

Kaikki ilmanvaihtokonehuoneet ja tekniset laitteet on piilotettu rakennusmassan sisään.

– Kohteessa oli kaarevan siltarakenteen ja vinojen pintojen katvealueille muodostuneita piilotiloja. Ne ovat parhaimmillaan useiden satojen neliöiden laajuisia ja lähes neljä metriä korkeita. Konehuoneet saatiin piiloon näihin tiloihin, kohteen LVIA-suunnittelusta vastannut Hannu Martikainen Ramboll Finland Oy:stä kertoo.

– Tekniikka piti tietomallintaa hyvin aikaisessa yleissuunnitteluvaiheessa, jotta se saatiin sovitettua näihin tiloihin. Talotekniikan suunnitteleminen olisi ollut täysin mahdotonta ilman tietomallia.

Kolmannen kerroksen Kirjataivaassa on aaltoilevat alakatot eikä juurikaan pilareita näkyvissä. Siellä ei myöskään ole talotekniikkaa näkyvissä.

– Kaikki kolmannen kerroksen tuloilmakanavat on asennettu toisen kerroksen kattoon, joka on normaalia korkeampi asennusväylä. Kolmannen kerroksen putkistot ja sähkövedot ovat kokonaisuudessaan korotettujen lattioiden alla piilotettuina, Martikainen sanoo.

Poikkeuksellisen siltarakenneratkaisun vuoksi talotekniikkasuunnittelijatkin joutuivat ottamaan huomioon rakennuksen liikkumista hyvin paljon.

– Kaikissa kanavistoissa ja putkistoissa on erilaisia joustavia liittimiä. Talotekniikan pitää joustaa rakenteiden liikkeen mukaisesti. Tältä osin Oodi on LVI-teknisesti täysin ainutlaatuinen. Kuilujen ja laattojen keskinäinen liike on otettu huomioon jokaisessa yksityiskohdassa, Martikainen kertoo.

Sähkösuunnittelusta vastannut Rejlers Finland Oy:n Juha Mattila toteaa, että sähkö suunnittelu oli työlästä jatkuvasti elävässä hankkeessa.

– Rakenneyksityiskohdat ja erikoisratkaisut päivittyivät ja tarkentuivat jatkuvasti rakentamisen aikana, ja sähkökuvia piti yleensä aina päivittää samalla. Tämä vei paljon aikaa, joten resursointikin oli ajoittain haastavaa, Mattila sanoo.

– Vaikka valaistus sähkön osalta onkin näkyvin asia, on rakennuksessa runsaasti muutakin piilossa olevaa tekniikkaa. Näitä varten rakennuksen kaikki kerrokset lukuun ottamatta kellaria on varustettu asennuslattioin, Mattila sanoo.

Ensimmäisen kerroksen harmaata, mikrosementistä valettua lattiaa elävöittävät rosteriristikot. Näkövammaisia varten lattiassa on ohjaavia kohokuvioita. Ylempiin kerroksiin aulasta pääsee kierreportaiden lisäksi hissillä ja liukuportaita pitkin.

Palonsuojaus yllätti

Kuusipuiset julkisivupinnat tuottivat yllätyksen palonsuojauksen osalta kesän korvalla. Julkisivupinnat jouduttiin viemään tarkempaan palotarkasteluun ja valmiille mallielementille tehtiin VTT:llä palotesti.

– Tämän piti olla pääsuunnittelijan ja palo konsultin mukaan läpihuutojuttu. Tulokset olivat hyvin lähellä hyväksyttäviä arvoja, mutta lämpöenergiaa syntyi noin vanhan hehkulampun tehon verran yli raja-arvojen, eli tuli lievä lämmön nousu. Julkisivujen eteneminen kaatui siihen, Jorma Kontturi kertoo.

Tehtaalla oli valmiit palosuojakäsitellyt, höylätyt materiaalit odottamassa kuljetusta ja asennusta, mutta niitä ei voinut käyttää sellaisenaan. Ongelma vaati nopean päätöksen uudesta rakenneratkaisusta: alkuperäinen lautojen välinen avosauma poistettiin höyläämällä laudat uuteen muotoon ja lisäämällä rakenteeseen lisärima. Lopuksi tehtiin uusi palosuojaus päälle. Näin elementtirakenteesta saatiin umpinainen ja palomielessä hyväksyttävä.

– Kaikkiaan tästä uudelleensuunnitteluineen ja puutavaran uudelleenkäsittelyineen syntyi noin neljän kuukauden viivästys julkisivupintoihin, mutta talo saadaan joka tapauksessa avattua alkuperäisen aikataulun mukaisesti, Kontturi sanoo.

 

 

Kuule miten voit kasvattaa rakennusalan myyntiäsi ja markkinoida tehokkaammin palveluidemme avulla

Antamalla yhteystietosi voimme olla sinuun yhteydessä tuotteisiimme liittyen. Lue lisää tietosuojasta tästä.