Massiiviset louhinnat, erityisesti Stadionin tornin läheisyydessä sekä alituslouhinnat vanhojen rakenteiden alla olivat hyvin haastavia. Samoin jatkettavien pilarien väliaikaiset tuennat, kun louhittiin stadionin reunojen ulkopuolelta, ja vasta tuennan jälkeen pilareita jatkettiin alaspäin, YIT:n projektipäällikkö Jyrki Perokorpi toteaa. YIT Suomi Oy (aiemmin Lemminkäinen Infra) vastasi kohteen erillisestä maarakennusurakasta.
Olympiastadionhankkeen perusparannus- ja uudistamishankkeen projektinjohtourakoitsijana toimineen Skanska Talonrakennus Oy:n projektinjohtaja Jukka Ala-Outinen puolestaan arvioi, että hankkeessa perusparannuksen osuudella teknisesti vaativinta oli katsomon katoksien teräsrakenteiden ja niitä täydentävien osien koko prosessi suunnitteluineen, valmistuksineen, kuljetuksineen ja asennuksineen.
Stadionin tornin huojumista jännitettiin
Jo maarakennusurakassa oli paljon jännitystä aiheuttavia paikkoja. Stadionin 72 metriä korkean tornin viereen louhittiin yli kymmenen metrin syvyistä tunnelia. Vastaavanlaista louhintaa ei Suomessa liene juuri tehty.
– Tornin lähellä jouduttiin käyttämään monenlaisia asiantuntijoita apuna louhinnassa. Perustamistavasta ei ollut lähtötilanteessa selvyyttä, vaan jouduimme lähtemään koeräjäytyksistä liikkeelle. Pitkä stadionrakennus pyrki tuottamaan huojuntaa torniin, joten torniin piti laittaa omat anturit ylös mittaamaan, että torni ei päässyt huojumaan liikaa. Huojunnasta tuli lopulta louhintaa ohjaava tekijä, Perokorpi kertoo.
Stadionrakennusten alla olevista tiloista ei pystytty tekemään pohjatutkimuksia ennalta, mikä tuotti yllätyksiä.
– Kallio oli paikoin siellä, missä ei olisi pitänyt olla ja toisaalta ei ollut siellä, missä piti olla, Ala-Outinen sanoo.
Sisäpuolellakin ahtaissa tiloissa piti pyrkiä mahdollisimman hyvin säilyttämään tietyt rakenteet, mikä tuotti haasteita työtapoihin.
– Paikoin jouduttiin käyttämään kiilaamista ja sahaamistakin, kun säilytettävä rakennuspinta kiilattiin irti kalliopinnasta ennen louhimista. Sen verran saatiin tilaa, että saatiin räjäytysmatot väliin ennen louhimista, Perokorpi toteaa.
Pohjoispuolen uudessa logistiikkatunnelissa oli valtavasti sekä louhinta- että maankaivuumassoja. Vastaan tuli myös olympialaisten aikaisia puukatsomojen perustuksia, joista osa oli hyvin massiivisiakin. Ne poistettiin.
Maailmanluokan katosrakenne
Uusi katsomon katos näyttäytyy sirona rakenteena, vaikka se on 3 000 tonnin painoinen ja 4,5 metriä korkea linjaristikoiden sisällä.
– Katoksessa on hyvin pitkät jännevälit, mutta kuitenkin on haluttu arkkitehtonisessa mielessä mahdollisimman hoikat rakenteet. Rakenne saatiin onnistumaan, mutta sen saavuttamiseksi tarvittiin paljon mallintamista ja tarkkaa työtä. Rakenteiden muoto oli hyvin vaihteleva geometrialtaan: itse kaari, profiili ja korkeusasema vaihtuivat jatkuvasti. Voisi oikeastaan sanoa, että rakenteessa ei ole kahta samanlaista palikkaa, vaikka rakenne on noin mittava, kohteen rakennesuunnittelusta vastannut Jaakko Yli-Säntti Sweco Rakennetekniikka Oy:stä kertoo.
Tuulikuormitusten selvittämiseksi katoksen mallintamisessa käytettiin tuulitunnelia.
– Suoraan normista ei löydy kuormitusmalleja, jotka soveltuisivat järkevästi tähän kohteeseen. Tuulitunnelista saatiin luotettavat kuormitusluvut suunnittelun pohjaksi, Yli-Säntti sanoo.
Uudessa katosrakennelmassa on lähes 50 000 teräsrakennekappaletta.
– Yhtään katon osaa ei tarvinnut ottaa alas korjattavaksi, vaan kaikki menivät paikoilleen. Painavin pääkannattaja, eli niskaristikko hitsattiin pihalla kolmesta osasta kaltevalla pinnalla, ja se saatiin kohdalleen, vaikka toleranssit olivat muutamia millejä, Ala-Outinen toteaa ylpeyttä äänessään.
Katoksen 16 000 neliön laajuisen alapinnan jokainen rima on kiinnitetty yksitellen paikan päällä. Katokset ovat eri tavoin kaarevia, joten rimoitusta ei voinut toteuttaa elementeillä. Lopputulos on vaikuttava.
Katosrakenteiden vahvistuksilla mentiin perustuksiin saakka, ja perustuksiakin jouduttiin vahvistamaan. Päärakenne mallinnettiin kokonaisvaltaisesti, jotta se toimii kokonaisuutena. Katosrakenteiden vahvistamisen lisäksi piti samaan aikaan stadionin alapuolelle ja syvälle vanhan rakenteen alle suunnitella uusia tiloja ja kulkuväyliä sekä tekniikkakanavia, jopa 15 metriä syvälle.
Mittavat logistiikkahallirakenteet jäivät piiloon maan alle. Siellä on erittäin järeitä jälkijännitettyjä jännebetonirakenteita.
Suojelu korostui talotekniikkareiteissä
– Talotekniikan osalta lähtökohtana oli, että kaikki talotekniikka uusitaan. A-katsomon alue on korkeimman suojelustatuksen aluetta, samoin itäkatsomon alla olevat vanhat liikuntatilat ovat sellaisia, ettei sinne voinut tehdä mitään merkittäviä interiööriin vaikuttavia muutoksia. Entisöinnin tavoite oli varjella interiööriä mahdollisimman tarkasti, ikään kuin siellä ei olisi tehty mitään merkittäviä muutoksia. Kuitenkin vanhan kuoren takana on kohtuullisen paljon talotekniikkaa, jolla varmistetaan tilojen toiminta ja viihtyvyys niin tapahtumien kuin arkikäytönkin aikana, LVI-suunnittelun projektipäällikkö Juha Åberg Ramboll Finland Oy:stä kertoo.
Kaikki pinnat keilattiin ja inventointimallin pistepilveä käytettiin aktiivisesti hyväksi suunnittelussa.
– Etelä- ja pohjoiskaaren toimistotiloissa saattoi tehdä jotakin vähän radikaalimpaakin ja sinne istutettiin moderni talotekniikka säteilypaneeleineen. Myös lämpöeristeitä parannettiin, Åberg kertoo.
Talotekniikkareittien monimuotoisuus ja hankaluus oli iso tekijä suojellussa kohteessa. Tekniikkaa ei voinut vetää kaikkein suorinta reittiä, mikä haastoi aikataulut. Suunnittelu vaati jatkuvaa innovointia.
Kaarteissa ja pääosin itäkatsomossa oli katsomoiden alla tyhjiä tiloja. Niihin saatiin sijoitettua IV-konehuoneet. Pääkanavat ja -tekniikka sijaitsevat ullakolla ja sieltä tekniikka jaetaan alas pystypistoina.
– A-katsomo on oma lukunsa, koska siellä ei ollut vastaavaa tyhjää tilaa katsomon alapuolella, vaan korkean suojelustatuksen omaavaa Stadion-säätiön toimistotilaa. Tämä ratkaistiin niin, että pääkonehuoneet sijoitettiin pääkatsomon piha-alueen alle louhittuihin uusiin tiloihin. Nämä pääkonehuoneet palvelevat A-katsomoa ja sen alla olevia liikuntahalleja, Åberg sanoo.
Maanalaisissa logistiikkatiloissa normaalikäyttö on kevyttä ilmastoinnin kannalta. Tapahtumissa pitää selvitä lähetysautojen lämpökuormista, jotka ovat aivan eri sarjassa.
Energiatehokas talotekniikka
Rakennus on talotekniikaltaan mahdollisimman energiatehokas. Vanhan rakennuksen lämpöeristeet eivät ole kuitenkaan aivan nykytasolla. Tiloissa on tarpeenmukainen ilmanvaihto ja nykyaikainen tehokas lämmön talteenotto.
Kompromissejakin on jouduttu tekemään suojelullisista ja myös järkisyistä johtuen, esimerkiksi pelkkiä tapahtumia palvelevissa wc-tiloissa ei ole lämmön talteenottoa, koska tapahtumat painottuvat pääasiallisesti lämpimille vuodenajoille ja käyttöajat ovat erittäin lyhyitä.
– Kaukolämpö tulee rakennukseen kahdesta suunnasta, eli kohteessa on kaksi päämittauskeskusta. Lämmönjakohuoneita on viitisen kappaletta. Kaukojäähdytys tulee yhdestä suunnasta eteläkaarteen puolelta, Åberg kertoo.
Åberg on ristinyt juoksuradan alla olevan huoltotunnelin Stadionin aortaksi. Sitä kautta jaetaan pitkälti sähkö, kaukokylmä ja vesi eri tarkoituksiin. Turvallisuussyistä kaukolämpöputkia ei voitu laittaa tekniikkatunneliin.
Sähköjen osalta totaalinen uudelleenrakennus
– Melkein puhuisin jo kohteen käyttötarkoituksen muutoksesta sähkösuunnittelun osalta, kun vertaan tilannetta 1930 luvulla tapahtuneeseen suunnitteluun. Rakennus on toki alun perinkin stadioniksi suunniteltu, mutta tuskin kukaan silloin kuvitteli, että siellä pidettäisiin jättikonsertti tai muita suurtapahtumia. Oikeasti talon käyttötarkoitus on nykyään täysin jotain muuta kuin silloin suunniteltiin. Talossahan oli sähkösuunnittelun kannalta lähinnä betonikuoret ja nyt se on korkeimman kategorialuokan stadion kaikkine mahdollisuuksineen, sähkösuunnittelun projektinjohtaja Erkki Hakanen Ramboll Finland Oy:stä toteaa.
Turvallisuusympäristö ja turvallisuusjärjestelmät toivat Hakasen mukaan myös aivan uudenlaisia haasteita, koska ne ovat suuressa roolissa tällaisessa hankkeessa.
– Turvallisuusympäristö on muuttunut paljon jo pelkästään suunnittelun vajaan kymmenen vuoden aikana, puhumattakaan 1930-luvusta, Hakanen sanoo.
Teksti Jari Peltoranta | Kuvat Mikael Lindén
