[Best_Wordpress_Gallery id=”78″ gal_title=”Ojaniittu”]
Lohjan kaupungilla oli selvä tarve rakennuttaa uudet päiväkoti- ja alakoulutilat. Ojaniitutalo sijaitsee Viialan kaupunginosassa, jossa on vanhaa omakotiasutusta.
–Vanha väki siirtyy asumaan keskustan kerrostaloihin lähelle palveluja. Nuoret perheet tarvitsevat varhaiskasvatuksen ja alakouluopetuksen palveluja. Ojaniitussa on 250 alakoulupaikkaa, ja yhdeksänosastoisessa päiväkodissa on 180 paikkaa, projektipäällikkö Ilkka Nyman Lohjan teknisen toimen ja tilapalveluiden yksiköstä kertoo.
–Lohjan kaupungin perustaviin arvoihin kuuluu asiakaslähtöisyys. Meidän pitää kyetä palvelemaan laajasti, ja uusi päiväkotikoulurakennuksemme
tukee toiminnallaan tätä arvoa, rehtori Anna Widenoja-Nurmi toteaa.
Ojaniittutalo on suunniteltu tarjoamaan palveluja ja tilaa myös iltapäivisin koulutoimen jo päätyttyä, sama koskee viikonloppuja.
–Ojaniittutaloa voi luonnehtia kaupunginosan asukkaiden olohuoneeksi, jossa on mahdollista harrastaa esimerkiksi liikuntaa. Osana kokonaisuutta on mediateekki, joka tarjoaa sähköisiä palveluja ja on samalla omatoimikirjasto. Hiiden kansalaisopisto tulee käyttämään taitoaineluokkia opetuksessaan, Nyman kertoo.
Vaativan katon 27 lapetta
Lohjan tekninen lautakunta asetti vaatimukseksi, että rakennuksessa tulee olla harjakatto ja räystäät. Katon kantava rakenne on itsessään näkemisen arvoinen. Periaatteiltaan katon rakenne on kattopukkiratkaisu.
Hankkeen pääsuunnittelija Pekka Salmi P&R Arkkitehdit Oy:stä toteaa, että geometrialtaan rakenne on vaikea, kohteen ehdottomasti vaativin suunnittelun kohde. Katon rakenne ja muoto asettui paikalleen tiiviissä yhteistyössä rakennesuunnittelijan ja urakoitsijan kanssa. Katto sai teknisen toimivuuden lisäksi vahvasti symbolisen merkityksen, sillä tilaajalla ja käyttäjillä oli alusta alkaen selkeä näkemys saada kaikki toiminta saman katon alle.
–Tämä on hyvä esimerkki siitä, miten 3D-suunnittelu ja siitä hyödyksi tuleva havainnollisuus tukevat prosessia etsittäessä optimaalista ratkaisua toteutukselle. Mallinnus on ollut keskeisessä roolissa suunnittelussa ja toteutuksessa, Pekka Salmi sanoo. Savimaalle paaluille perustettu talo nousee
teräsbetonirakenteisena vesikaton kannatukseen saakka. Betonisen kuoren verhoiluna on vaalea tiilimuuraus. Tiiliverhoilun pintaa on elävöitetty siten, että puolen tiilen juoksulimityspinnan yhteydessä on vaihtelevaa kuviotiilipintaa kuten votsiruudutusta, korimuurausta ja jopa muuraten toteutettu kiinteistön katuosoitenumero. Kunkin sakaran päätysisäänkäynti on kylmää tilaa, jota suojaa katto. Päätymuuraus on vedetty irti rungosta,
johon se kuitenkin tukeutuu teräksin.
–Mielikuvamme oli, että sisäänkäyntien värilliset seinäpinnat ovat aukotetun muurauksen, eräänlaisen pitsikankaan takaa pilkottavia tilkkutäkkejä, Salmi sanoo.
Huolella suunniteltu sadevesikourusto sulautuu räystään kanssa yhteen muotoon; syöksyputket ovat osa massan olemusta.
Rakennus jakaantuu päiväkotiin ja alakouluun, joiden tilat avautuvat säteittäin viiteen sakaraan. Pääsisäänkäynniltä avautuvassa keskusaulassa on yhteinen ruokasali ja lasiseinin eristetty mediateekki sekä kulkuyhteys liikuntasalliin. Keskusaula on osin rakennuksen koko korkeudelta vapaata tilaa, johon aukeaa toisen kerroksen tiloista näkymiä lasiseinien välityksellä.
Opettajat ja päiväkodin työntekijät jakavat toisen kerroksen taukotilan. Tieto ja kokemukset siirtyvät henkilökunnan parissa mahdollisimman vaivattomasti henkilöltä toiselle.
Kaupunkirakenteellisesti rakennus kytkee sisä- ja ulkotilaa yhteen monella eri tavalla.
–Sakaroiden väliin muodostuu kuin luonnostaan pihatilaa. Kullekin siivelle on oma sisäänkäyntinsä sakaran kärjessä, ja kullakin sisäänkäynnillä on oma värikoodinsa. Sisäänkäynnin välitilan talon puoli on verhoiltu värillisin sementtikuitulevyin. Sisäänkäynnit ovat iltaisin valaistut, joten värikoodaus toimii myös pimeinä vuodenaikoina. Väriteema toistuu sisätiloissa kiinto- ja irtokalusteisiin saakka, Salmi toteaa.
–Aukottamalla rakennusta pienin ja suurin ikkunoin halusimme säätää suuren rakennuksen mittakaavaa pienemmäksi ja lisäksi halusimme antaa pienimmillekin käyttäjille oman näkökorkeuden, Salmi sanoo.
Aktiivinen tila vaatii hyvän sisäilman
–Rakennus on monimuotoinen. Se ei kuitenkaan tee siitä ilmanvaihdon kannalta kovin mutkikasta. Suunnittelussa olemme käyttäneet rakennusmääräyskokoelman määrittelemiä neliöpohjaisia ilmamääriä lähtökohtana, Mika Laurila Arkins Suunnittelu Oy:stä kertoo.
Päiväkodin ja alakoulun sekoittavan ilmanvaihdon järjestelmässä ei ole jäähdytystä eikä hiilidioksidi- tai lämpötilamittaukseen perustuvaa ohjausta. Ilmavaihdon koneet käyvät mitoitusteholla aikaohjelman mukaan, ilmanvaihto on koko ajan päällä.
–Päiväkotia palvelee kaksi ilmanvaihdon konetta, pesu- ja märkätiloja toinen ja toinen leikki- ja lepohuoneita. Koulua palvelee yksi pääkone ja WC- ja eteistiloja palvelee toinen kone. Pääkoneissa on pyörivä lämmöntalteenotto, jolla on korkea hyötysuhde. WC- ja eteistilojen koneissa on levylämmöntalteenottolaite. Jokaisessa huoneessa, myös käytävillä, on kaksi alakattoon aukeavaa tuloilman päätelaitetta, Laurila kertoo.
Urheilusalissa on syrjäyttävä ilmanvaihto ja hiilidioksidi- tai lämpötilamittaukseen perustuvaa ohjaus. Syrjäyttävän ilmanvaihdon valintaa puoltaa se, että silloin ilmavirtaus ei häiritse pelitilanteita.
Sisääntulot ovat energian käytön kannalta vuotokohtia. Talvisin kylmänilman purskeet nostavat lämmitystehotarvetta hetkittäisesti. Lapsien sisääntulon hetki on melko pitkä. Siksi sisääntulojen yhteydessä ulko-ovien yläpuolella on lämminilmaverhot.
–Ne myös kierrättävät ilmaa ja edesauttavat kuivattamaan sitä, Laurila sanoo. Myös rakennuksen alapohja on koneellisesti tuuletettu. Alapohja on yhtä tilaa ja sen tuuletuskanavisto kattava. Jokaisen kanavahaaran päässä on sekä kosteuden että lämpötilan mittaus, joka ohjaa tuuletusta. Kriittisiä
ajanjaksoja ovat syksyn ja kevään lämpötilojen vaihdokset.
– Aika näyttää kuinka paljon tuuletusta on tarvis ajaa, koska emme tarkalleen tiedä, miten esimerkiksi kapillaari-ilmiö tuo vaikutusta vuodenaikojen vaihteluiden lisäksi, Mika Laurila toteaa.
