Medisiinan vanhin, vaalea A-osa vasemmalla, sitten harmaammat B- ja C-osat. Uusin D-osa pilkottaa taustalla.

Medisiina A, B ja C: Kimurantti peruskorjaus

Turussa Kiinamyllykadun varressa sijaitsevat Medisiina A-, B- ja C-rakennukset kuuluvat valtakunnallisesti arvokkaisiin rakennettuihin ympäristöihin. Vuonna 1948 valmistuneen Medisiina A:n ja 1950-luvulla valmistuneiden B- ja C-rakennusten peruskorjaus aloitettiin alkuvuodesta 2019. Tilaajalle kohde luovutettiin tämän vuoden tammikuun lopussa.

Medisiinan vanhin, vaalea A-osa vasemmalla, sitten harmaammat B- ja C-osat. Uusin D-osa pilkottaa taustalla.

Turun yliopiston lääketieteellinen tiedekunta perustettiin sota-ajan keskellä, vuonna 1943. Taustalla oli Suomessa pitkään jatkunut lääkäripula. Koulutuksen myötä Lääninsairaala muuttui vuonna 1946 Yliopistolliseksi opetussairaalaksi. Toiminnan laajeneminen merkitsi tarvetta lisätiloille; Kiinamyllynmäelle valmistui Medisiina A vuonna 1948.

– Ragnar Wessmanin A-sairaan yhteyteen suunnittelema uudisrakennus edustaa italialaista klassismia. Medisiina A-rakennukseen liittyy siipiosalla niin ikään Wessmanin suunnittelema kappeli. 1950-luvun alkupuolella valmistuneet Medisiina B ja C puolestaan edustavat 1950-luvun modernismia. Rakennukset ovat Helsingin posti- ja lennätintalon suunnitelleen arkkitehti Jorma Järven käsialaa, kertoo pääsuunnittelija Ari Pusa Sigge Arkkitehdit Oy:stä.

Medisiina A, B ja C ovat kiinteästi yhteydessä toisiinsa, ja kolmen rakennuksen pinta-ala on noin 16 120 bruttoneliömetriä. Vuosikymmenten kuluessa rakennuksissa on tehty eritasoisia remontteja, mutta joitakin vuosia sitten tilat omistava Suomen Yliopistokiinteistöt Oy näki peruskorjauksen välttämättömäksi.

B- ja C-rakennukset ovat Helsingin posti- ja lennätintalon suunnitelleen arkkitehti Jorma Järven käsialaa. Kuvassa rakennuksien välinen portaikkko.

– Vanhat tilat eivät enää palvelleet käyttäjiä. Uuden Medisiina D -rakennuksen valmistumisen myötä lääketieteellinen tiedekunta keskitti suurimman osan toiminnoistaan Medisiinaan, kertoo rakennuttajapäällikkö Jasmin Kivilä Suomen Yliopistokiinteistöt Oy:stä, jolla on Turussa hallinnassaan noin 200 000 neliömetriä yliopistotiloja. 

Peruskorjauksen valmistuttua Medisiinassa ei ole enää TYKSin sairaalatoimintaa eikä THL:n tiloja. Pitkään patologian tarpeita palvelleeseen A-rakennukseen jäi vain yksi avaussali, kun niitä aikaisemmin oli kolme.

Kivilän mukaan vanhojen rakennusten talotekniikka oli tiensä päässä ja yleisilme 1980-luvulta. Lisäksi tilaaja halusi, että toimistojen tilatehokkuus ja laboratorioiden toiminnallisuus uusitaan vastaamaan käyttäjien tarpeita. 

– Medisiinassa on henkilökuntaa noin 700 ja opiskelijoita noin 2000, Kivilä toteaa.

B- ja C-rakennuksissa ikkunat oli vaihdettu jo aikaisemmin, ja nyt niissä tiivistettiin uudelleen ikkunan ja seinän rajakohdat. Kuva B-rakennuksesta.

Kolmen vuoden peruskorjausurakka

Projektinjohtourakoitsijana toiminut Lujatalo Oy aloitti peruskorjauksen alkuvuodesta 2019 purkutöillä. Kaikkein perusteellisimmin sisätiloja purettiin A-rakennuksesta, mutta myös B:n väliseinät saivat lähteä. C-rakennuksessa oli koko peruskorjauksen ajan käyttäjiä, joten töitä oli tehtävä kerroksittain. Medisiina A:han liittyvässä kappelissa tehtiin pintaremontti. 

A-talo on kokonaan tiilirakenteinen. Kantavien ulkoseinien lisäksi rakennuksen keskellä on kaksi kantavaa seinälinjaa. B- ja C-talot ovat betonirunkoisia ja niissä on kantavat pilarit ja palkit. Logistisesti rakennusten sijainti Kiinamyllynkadun varressa on haastava.

– Aloitimme Medisiina A:sta, jossa työt kestivät noin vuoden. Talvella 2020 otettiin työn alle C-talon kaksi ensimmäistä kerrosta, ja kesällä entisöitiin rakennuksessa sijaitseva Osmo Järvi -sali. B-talossa työt alkoivat vuoden 2021 alussa, ja samalla jatkettiin töitä C-talossa, jossa käyttäjä määritteli korjausten rytmityksen, kertoo Lujatalon vastaava mestari Jari Yli-Lassila.

Medisiina A valmistui vuonna 1948. Arkkitehtina oli Ragnar Wessman, tyylisuuntana italialainen klassismi. A-rakennukseen liittyy siipiosalla niin ikään Wessmanin suunnittelema kappeli.

Osmo Järvi -sali entisöitiin alkuperäistä ilmettä kunnioittaen. Esimerkiksi salin vanhat puuistuimet ja -pöydät kunnostettiin.

Tilaaja oli tehnyt ennen peruskorjauksen alkua Medisiinassa rakennusteknisiä selvityksiä. Tiedossa oli, että purkutöiden yhteydessä törmätään kosteusongelmiin ja haitta-aineita sisältäviin rakennusmateriaaleihin. 

– Peruskorjauksen yksi tavoite oli poistaa kaikki tämän päivän määräysten vastaiset rakennusmateriaalit. Rakennuksista löytyi runsaasti asbestia sisältäviä eristeitä, laasteja ja kosteuseristyksiä sekä bitumia. Lisäksi lattioista ja seinistä löytyi Toja-levyä, joka kastuessaan kerää mikrobikasvustoja. Haitta-aineiden poiston suhteen A-talo oli kaikkein vaativin, Yli-Lassila sanoo.

Swecon rakennesuunnittelija Pentti Koponen kertoo, että Medisiina A:n väli­pohjat avattiin ja puhdistettiin perusteellisesti.

C-rakennuksessa on pääasiassa opetus-, toimisto- ja laboratorio­tiloja. Kuvassa C-rakennuksen aula.

– Välipohjat tyhjennettiin kokonaan, koska niihin oli 1940-luvulla jätetty muun muassa valumuottien lautoja ja orgaanista ainesta. Välipohjat käsiteltiin hiilihappojääpuhalluksella, asennettiin vanhojen täyttöjen tilalle vaahtolasimurske ja valettiin välipohjien yläosat uudelleen, Koponen sanoo. 

A-talossa tehtiin myös julkisivuremontti, joka Jari Yli-Lassilan mukaan oli vastaavan mestarin näkökulmasta kohteen suurin yllätys.

– Alkujaan tarkoitus oli uusia vanhaa rappausta vain noin sadan neliön alueelta. Töiden kuluessa kävi ilmi, että vanha rappauspinta oli irronnut laajoilta alueilta ja rappauksen taustalla olevat tiilet olivat paikoin rapautuneet. Lopulta rappausta uusittiin yli tuhannen neliön alueelta ja uusittiin pohjalla olevia tiiliä, Yli-Lassila toteaa.

A-talossa uusittiin myös ikkunat. Museo­virasto varmisti, että uusien ikkunoiden malli sekä karmien ja ikkunapellitysten väritys vastaavat tarkoin alkuperäistä. B- ja C-rakennuksissa ikkunat oli vaihdettu jo aikaisemmin ja niissä tiivistettiin uudelleen ikkunan ja seinän rajakohdat. Vesikate uusittiin sääsuojan alla A- ja B-taloissa, C-talossa tehtiin vain pieniä korjauksia.  

Medisiina A:n kellarin korjaustyöt osoittautuivat oletettua haasteellisemmaksi. Alapohjan laatan alta puuttuivat lämpöeristeet, ja purkutöiden yhteydessä tiloista löytyi jonkin verran kosteutta.

C-rakennuksen Osmo Järvi -sali entisöitiin alkuperäistä ilmettä kunnioittaen. Salin vanhat puuistuimet ja -pöydät kunnostettiin.

Kiinteää yhteistyötä Museoviraston kanssa

Pääsuunnittelija Ari Pusa Sigge Arkkitehdit Oy:stä kertoo, että ensimmäisiä suunnitelmia Medisiinan vanhojen rakennusten perus­korjauksesta tehtiin jo vuonna 2017. 

– Kappeli ja Medisiina A-C kuuluvat valta­kunnallisesti arvokkaisiin rakennettuihin ympäristöihin, minkä vuoksi perus­korjauksen suunnittelussa on tehty kiinteää yhteistyötä Museoviraston kanssa. Medi­siinan kolme osaa on erillisissä massoissaan, joista B- ja C-osa hahmottuvat selkeimmin yhtenä rakennuskompleksina. Usein puhutaan pelkästään Medisiinasta, Pusa kertoo. 

Aikaisempi mittava peruskorjaus oli tehty 1980-puolivälin tienoilla. Projektiarkkitehti Tuukka Ukkosen mukaan vuosien kuluessa tilajako oli mennyt sekavaksi, kun laboratorioita ja työhuoneita oli rakennettu aina tarpeen mukaan.

– Meidän tavoitteemme oli selkeyttää tilojen toiminnallista jakoa. A-rakennukseen suunniteltiin muun muassa toimisto- ja tutkimustiloja, B-osaan tiloja hoitotieteen ja väestötutkimuksen tarpeisiin. C-rakennuksessa on pääasiassa opetus-, toimisto- ja laboratorio­tiloja, Ukkonen kertoo. 

Pusan ja Ukkosen mukaan suunnittelussa oli otettava tarkoin huomioon erilaisten lääketieteellisten toimintojen tarpeet. He korostavat, että arkkitehtuuri palvelee käyttäjien tarpeita, mutta ulkoasun säilyttäminen ennallaan oli perusteltua, sillä rakennuksilla on suuri merkitys kaupunkikuvassa.

– Suunnittelussa meidän oli esimerkiksi huomioitava, mitä edellytetään vastaanottotiloilta, joissa tehdään läpi elämän jatkuvaa väestötutkimusta. Nämä tilat sijoittuivat B-rakennukseen. Medisiina C:ssä toimisto- ja laboratoriotilat sijoitettiin omiin lohkoihinsa, mikä helpotti esimerkiksi ilmanvaihto­linjojen asennusta. A-rakennukseen jäi enemmän avaraa monitilatoimistoa, Pusa tarkentaa.

Peruskorjauksessa toimistojen tilatehokkuus ja laboratorioiden toiminnallisuus saatiin vastaamaan käyttäjien tarpeita. Kuva C-rakennuksesta.

Peruskorjauksen yhteydessä päivitettiin rakennusten palo-osastointi ja poistumistiet vastaamaan tämän päivän vaatimuksia. 

– Tärkeä osa peruskorjausta oli varavoima­konehuoneen ja polttoainesäiliötilan uusiminen. Varavoiman toimivuus on välttämätöntä, koska rakennuksessa on pakastettu miinus 80 asteeseen erilaisia bionäytteitä 1960-luvulta lähtien, Ukkonen sanoo.

Bionäytteiden arvoa ei voi mitata rahassa. Siksi myös pakastevarastojen hälytysjärjestelmät uusittiin.

Rakennukset ajan tasalle teknisesti

Talotekniikan uusimisessa tavoitteena oli luoda erilaisia toimintoja sisältäviin tiloihin oikeanlaiset olosuhteet ja asentaa mahdollisimman energiatehokkaita ratkaisuja. 

Jokaisessa rakennuksessa on omat ilmanvaihdon konehuoneensa. Ilmanvaihtoa tehostettiin muun muassa asentamalla lisää ilmanvaihtokanavia, koska tutkimus- ja laboratoriotiloilla on omat erityisvaatimuksensa. Käytännössä lähes kaikki talo- ja sähkötekniset järjestelmät uusittiin. Vain C-rakennukseen jäi jonkin verran vanhoja ilmanvaihtokanavia ja sähkötekniikkaa.

– Vanhojen rakennusten tekniikka, kuten laboratorioiden kaasujenpoisto, edustaa nyt tämän päivän sairaalarakentamisen tasoa. Energiatehokkuutta on parannettu valaistuksen ohjauksella sekä ilmanvaihdon läsnäolo- ja lämpötila-antureilla. Varavoima- ja UPS-järjestelmät mitoitettiin energiatehokkaasti, jotta ne vastaavat käyttötarvetta. Lisäksi rakennukset liitettiin kaukokylmään, Sitowise Oy:n aluejohtaja Petri Rainio kertoo.

Korjauksessa vaikeutta toi uuden tekniikan sovittaminen vanhoihin rakennuksiin, joissa kerros­korkeus on matala ja kantavat rakenteet omanlaisensa. Kuva C-rakennuksesta.

Rainion mukaan erityisesti C-rakennuksen talotekniikan uudistus oli haasteellista, kun töiden edetessä piti koko ajan ottaa huomioon talon olevan osittain käytössä. Toinen haaste oli uuden tekniikan sovittaminen vanhoihin rakennuksiin, joissa kerros­korkeus on matala ja kantavat rakenteet omanlaisensa. 

– Rakennuksissa oli esimerkiksi palkkeja, joita ei voinut lävistää. Talotekniikan sijoittelua pohdittiinkin yhteistyössä rakennesuunnittelun kanssa, ja suurena apuna työssä oli 3D-mallinnus, Rainio sanoo.

Rakennesuunnittelija Pentti Koponen jakaa Rainion mielipiteen vanhojen rakennusten peruskorjauksen haasteista ja lisää, että takavuosien rakennuspiirustukset eivät yleensä pidä paikkaansa.

– Suunnitteluvaiheessa oli ajatus, että uusi tekniikka voidaan viedä läpi vanhalle tekniikalle tehdyistä aukotuksista. Se ei kuitenkaan läheskään aina ollut mahdollista, sillä vanhat reitit olivat liian ahtaita. Jouduimme purkamaan jonkin verran betonipalkkeja ja korvaamaan niitä teräsrakenteilla, jotta talo­tekniikalle saatiin lisää tilaa, Koponen kertoo. 

Kantavuutta piti myös miettiä, kun painavia syväjäähdytyspakastimia sijoitettiin. Pääasiassa nämä pakastimet sijoitettiin kellareihin muun muassa entisiin patologian kylmätiloihin.

Teksti: Timo Sillanpää | Kuvat: Aki Aro

Kuule miten voit kasvattaa rakennusalan myyntiäsi ja markkinoida tehokkaammin palveluidemme avulla

Antamalla yhteystietosi voimme olla sinuun yhteydessä tuotteisiimme liittyen. Lue lisää tietosuojasta tästä.