Espoon Matinkylään rakennettu uusi, Ilmatar Areenaksi nimetty jääurheilukeskus on energiatehokas ja paljon oheisharjoittelutiloja sisältävä harjoitushallikokonaisuus. Halli on tarkoitettu erityisesti espoolaisten lasten ja nuorten käyttöön, ja se haluaa olla tiennäyttäjänä jäähallirakennuksen koko elinkaaren aikaisessa hiilijalanjäljen pienentämisessä.
Hallikokonaisuudessa on kolme jääkaukaloa, jotka soveltuvat useille eri jääurheilulajeille. Rakennuksen kahtia jakavassa, muuta rakennusta korkeammassa keskiosassa on pukutilojen lisäksi muun muassa kolmeen osaan jaettava liikuntasali sekä kunto- ja peilisaleja, jotka mahdollistavat monipuolisen oheisharjoittelun eri käyttäjäryhmille.
– Tämä on espoolaisten lasten ja nuorten kannalta erittäin tärkeä halli. Haluamme luoda heille vastuullisen harjoitteluympäristön. Energiatehokkuuden ohella uutta on se, että jääurheilua tukevien oheisharjoittelutilojen suunnittelu on ollut voimakkaasti mukana hankkeessa, kohteen rakennuttajana toimineen Espoon Jääurheilun Tuki ry:n toiminnanjohtaja Jari Nyberg toteaa.
Jääurheilukeskuksessa on myös urheilutarvikemyymälä, kahvila-ravintola sekä paljon kokous- ja toimistotiloja. Rakennuksessa on 24 joukkuepukuhuonetta, joista kuusi palvelee jäädytettävää ulkokenttää.
Lauhdelämpö hyödyksi
– Rakennuksen talo- ja kylmäteknisten järjestelmien suunnittelu on perustunut pitkälle vietyyn energiasimulointiin, jonka tuloksena tilaajalle on pystytty rakentamaan mahdollisimman energiatehokas ja luotettava kokonaisuus. Rakennuksen energiankulutus on optimoitu hyödyntämään jäähdytyksen lauhdelämpöä kaikissa mahdollisissa lämmitysjärjestelmissä, LVI-suunnittelusta vastanneen Hepacon Oy:n Matti Remes kertoo.
Kiinteistön pääasiallisena lämmönlähteenä toimii mittavan kylmälaitoksen jäähdytyskoneista syntyvä lauhdelämpö, jonka tukena on yhden megawatin tehoinen sähkölämmitysyksikkö kylmimpien kelien varalta. Remes arvioi lauhdelämmön kattavan 80–90 prosenttia hallin lämpöenergian tarpeesta.
Kylmäjärjestelmän laitehuoneen suuret jäähdytyskoneet palvelevat kolmea sisäjäärataa sekä ulkona olevaa isoa tekojääta. Yli puolet jäähdytystehosta menee ulkotekojäälle. Jääratojen lisäksi jäähdytystehoa kohdistuu ilmanvaihtokoneille.
– Jäähdytyskoneista tulee todella paljon lauhdelämpöä, valtaosin noin 30–35 -asteista matalalämpöliuosta, jonka lämpötila korotetaan lämpöpumpulla käyttövesilämpötilaan. Tämä on todella energiatehokas ratkaisu, jäähdytyskonekokonaisuuden toimittaneen Suomen Tekojää Oy:n toimitusjohtaja Timo Mansikkaviita kertoo.
Hallikiinteistö liitetään pilvipalvelun kautta Siemensin virtuaalivoimalaitospalveluun eli osaksi energiamarkkinoita, mikä tuo kiinteistölle uudenlaisen tulovirran.
Virtuaalivoimalan osana jääurheilukeskus voi toimia energiamarkkinoiden kulutusjoustoyksikkönä, jolloin etähallittavan kylmäyksikön tehoa ohjataan hallitusti pienemmälle teholle tiettyinä sähkönkulutuksen huippuajankohtina. Näin optimoidaan sähkön kulutusta ja hintaa.
– Vastavuoroisesti voidaan tehoa lisätä tehoa tarvittaessa, eli järjestelmä toimii molempiin suuntiin, Mansikkaviita sanoo.
Jääurheilukeskus käyttää energiayhtiö Ilmattaren tuottamaa tuulisähköä, minkä lisäksi kiinteistön katolle on tulossa noin 500 piikkikilowatin tehoinen aurinkovoimala. Kiinteistö voi myös myydä tuottamaansa energiaa ulos sähköverkkoon.
Ainutlaatuinen harjoitusjäähalli
– Rakennushankkeen alussa todettiin, että urheilupuiston asemakaava oli vanhentunut, joten jääurheilukeskuksen luonnossuunnittelua tehtiin alkuvaiheessa asemakaavamuutoksen tueksi. Eri vaihtoehdoista valikoitui toteutukseen ratkaisu, jossa ensin rakennetaan kolmikenttäinen jääurheilukeskus puretun vanhan liigahallin paikalle, pää- ja arkkitehtisuunnittelusta vastanneen arkMILL Oy:n rakennusarkkitehti Esa Viitanen kertoo.
– Jääurheilukeskuksen ulkoseinät ovat kolmelta sivulta kiinni tontin rajoissa.Vain huoltopihalle jäi vähän omaa tonttia. Se oli kaupungille toimiva ratkaisu huolto- ja ylläpitosopimusten kannalta. Kaupunki huolehtii rakennuksen ulkopuolisista urheilupuistoalueista, arkMILL Oy:n arkkitehti Tapio Antikainen sanoo. Luonnossuunnitteluvaiheessa arkMILL-suunnitteluryhmään kuului myös rakennusarkkitehti Pentti Värälä.
– En tiedä toista harjoitusjäähallia Suomessa, jossa on kolme kenttää samassa kokonaisuudessa ja yhtä hyvät oheisharjoittelutilat kuin tässä hallissa on. Useimmiten harjoitushalleihin ei tehdä kustannussyistä kuin pakolliset aputilat. Rakennuksessa on henkilökunnan sosiaali- ja oleskelutilojen lisäksi myös hyvät vastaavat tilat seurojen valmentajille. Lisäksi joukkueiden pelivarusteille on hyvät säilytys- ja kuivatustilat, Viitanen sanoo.
Hallissa on pyritty hyvin suureen tehokkuuteen tilankäytössäkin. Ensimmäisen kerroksen pelaaja-aulasta lähtee ulkojalkinekäytävä, jonka molemmin puolin on läpikuljettavat joukkuepukutilat, joista useimmista pääsee suoraan hallitilaan ja kentälle. Näin vähennetään puhdasliikenteen eli sisäjalkineissa kuljettavien käytävien tarvetta, mikä sekin säästää neliöitä.
Toisessa vaiheessa nykyinen kaksikenttäinen harjoitushalli puretaan ja tilalle rakennetaan yksikenttäinen pieni kilpailuhalli katsomoineen. Rakennusten välille on varauduttu rakentamaan sisäyhteys lämpimän yhdyssillan kautta.
Ei peltijulkisivua
Alun perin tilaajan lähtökohtana oli toteuttaa uuden hallin julkisivut peltipintaisin kevytelementein kuten ympäristön vanhemmat hallit ovat. Espoon kaupungin rakennusvalvonta vaati kuitenkin, että julkisivujen pitää materiaaleiltaan ja arkkitehtuuriltaan olla laadukkaampia. Eri vaihtoehdoista päädyttiin lopulta valkobetoniseen julkisivuun.
– Rakennuksen yleisilme on massiivinen ja selkeäosainen. Se oli kaavoittajan ja rakennustarkastuksen tahto, kuten myös päämassan nurkkien pyöristykset, Esa Viitanen toteaa.
Jäähalliosat sisältävä päämassa on yhdeksän metriä korkea, ja sen leikkaa kohtisuoraan neljätoista metriä korkea kolmikerroksinen aputilaosa.
– Julkisivu on tavallaan kuin lumiseinämää valkobetoniosuudeltaan, ja vaaleansinisillä polykarbonaattikennolevyillä päällystetty poikittainen vaaleansininen keskimassa on kuin kirkasta jäätä, Antikainen kertoo.
Päämassan betonijulkisivuelementit ovat vähän eri tavoin hienopestyjä ja strukturoituja. Näin on saatu vaihtelua julkisivuun. Kolme metriä korkeita elementtejä on kolmessa kerroksessa, joten kuviointien osuminen kohdalleen vaati tarkkuutta niin suunnittelussa kuin toteutuksessa, Tapio Antikainen toteaa.
Strukturoidut betonielementit olivat elementtitehtaallekin vaativia toteuttaa, ja kaarevat seinäelementit olivat erityisen vaikeita, mutta nekin onnistuivat Viitasen mukaan hyvin.
Tontin maapohja on entistä merenpohjaa, joten perustamisolosuhteet olivat huonot. Alapohja on kokonaan paalutettu. Koko rakennusalueella on paksu kantava betonilaatta, jonka päälle on rakennettu vaihtelevat lattiarakenteet, joiden vaativimpina rakenteina ovat jääkenttien kylmälaatat alusrakenteineen.
– Kaupungin vaatimusten vuoksi rakenteiden kuormat nousivat niin paljon, että perustuksiakin piti vahvistaa huomattavasti alkuperäisestä suunnitelmasta, kohteen rakennuttajakonsulttina toiminut Ravector Oy:n Rainer Nieminen kertoo.
Runkorakenteet ovat pääosin betonia, mutta pystyrakenteissa on sekä betonia että terästä. Yläpohjassa on TT-laatta keskirakennusosassa. Halliosissa yläpohjassa on kantavat teräsristikkorakenteet katossa.
Palasteltu urakka
– Yritimme ensin saada hankkeeseen isomman kokonaishintaurakoitsijan, mutta emme saaneet yhtään hyväksyttävää tarjousta. Ilmeisesti rakentajilla riitti kysyntää, ja tämä on vielä erikoiskohde, jolle on vaikeampi löytää osaavaa toteuttajaa. Jouduimme sitten pakon alla palastelemaan urakan pienempiin osiin, Rainer Nieminen kertoo.
– Kyllähän tämä toteutustapa on ollut aika raskas. Kun kokonaisuus palastellaan pieniin osiin, niiden väliin jää aina rajapintoja, jotka eivät kuulu muka kenellekään, Nieminen toteaa.
Kaupungin laatuvaatimukset ja palastellut urakat nostivat rakennuskustannuksia alkuperäisestä suunnitelmasta.
– Varauduimme kustannusten nousuun, mutta emme aivan riittävästi. Onneksi olimme saaneet kerättyä vähän pesämunaa jo ennakkoon. Meillä on myös kaupungin omavelkainen takaus tukena, toiminnanjohtaja Jari Nyberg kertoo.
Teksti: Jari Peltoranta | Kuvat: Mikael Lindén
