Lappeenrannan kaupunginteatteri
Teatteri rakennettiin kauppakeskuksen yläkertaan
Teksti: Ulla Ylönen Kuvat: Ari Nakari
Teatterin sijoittaminen kauppakeskukseen osoittaa ennakkoluulottomuutta, jonka hankkeeseen osallistuneet toivoisivat leviävän muuallekin.
– On hienoa, ettei Lappeenrannassa ryhdytty tekemään monumenttia puiston keskelle, vaan rakennettiin teatteri sinne, missä ihmiset luonnostaan liikkuvat, teatterin pääsuunnittelija, arkkitehti Samuli Woolston sanoo.
– Säästyimme kulttuurirakennuksiin kuuluvien piha-alueiden ja oheispalvelutilojen rakentamiselta. Pysäköintitilatkin olivat valmiina, rakennuttajapäällikkö Erkki Suuronen toteaa.
Lisää synergiahyötyä odotetaan ylläpitokustannuksista.
Valtionavulla ja tonttirahalla
Lappeenrannan kaupunki rakennutti teatterin omana hankkeenaan yhdessä Lappeenrannan Teatterikiinteistö Oy:n kanssa.
Urakkalaskentasuunnittelu tarjouspyyntöjä varten valmistui vuoden 2013 lopussa, ja suunnitelmat lähetettiin urakkalaskentaan alkuvuodesta 2014. Urakoitsijat valittiin kesäkuussa 2014.
Teatterin rakennuttajakonsulttina toimi Sweco PM Oy Lahdesta, suunnitteluvaiheessa konsulttina oli myös ISS Proko Oy.
Erikoisen kokonaisuuden lisäksi haasteena oli tiukka budjetti. Uuden teatterin kokonaiskustannusarvio oli erillinen lavastamo mukaan lukien vajaat 22 miljoonaa euroa.
Opetus- ja kulttuuriministeriöltä heltisi rakentamiskustannuksiin neljän miljoonan euron valtionapu. Vanhan teatteritalon tontin myynnistä kaupunki sai runsaat kaksi miljoonaa euroa.
Erkki Suurosen mukaan kaupunkiin saatiin hieno teatteri edullisesti. Hän vertaa Lappeenrannan teatterin kustannuksia Kuopion, Turun ja Helsingin teattereiden huomattavasti kalliimpiin peruskorjauksiin.
– Edullisuutta selittää muun muassa yhteistyö kauppakeskuksen omistajien, Cityconin ja Ilmarisen, kanssa, sanoo Suuronen.
Teatterin on suunnitellut helsinkiläinen Arkkitehtitoimisto ALA Oy. Toimiston meriitteihin kuuluvat muun muassa Norjan Kristiansandissa sijaitsevan konsertti- ja teatteritalo Kilden ja Kuopion
teatterin peruskorjaus. ALA on myös valittu Helsingin uuden keskuskirjaston suunnittelijaksi.
Lappeenrannan teatterin arkkitehtuurin kehittämiseen osallistuivat Woolstonin lisäksi arkkitehdit Juho Grönholm, Antti Nousjoki ja Janne Teräsvirta. Imatralainen Rakennusliike Evälahti Oy aloitti teatterin sisäpuoliset rakennustyöt elokuussa 2014.
Rakennusmateriaalit nostettiin työmaalle
Kauppakeskus IsoKristiinan rakennusurakoitsija Skanska Talonrakennus Oy teki valmiiksi teatterin rungon, ulkoseinät ja vesikaton. Teatterille oli varattu 3600 neliön ala.
Lähtökohta oli Evälahti Oy:n toimitusjohtaja Jouni Pohjolaisen mukaan äärimmäisen mielenkiintoinen eikä työympäristö ollut helpoimmasta päästä.
– Rakennustyömaamme oli sisätiloissa kauppakeskuksen kolmannessa kerroksessa. Kaikki materiaalit oli siirrettävä sinne nostimella ulkoseinään jätetyn aukon kautta, Pohjolainen kertoo.
Varastointimahdollisuutta ei ollut, joten jatkuvasti käytössä olleelle nostimelle vuokrattiin tila kadulta.
Työmaa oli korkea, ja suuri osa töistä tehtiin telineiltä. Työturvallisuus oli isossa roolissa, eikä isoja haavereita sattunut.
Yleisölämpiö yllättää
Lappeenrannan uusi teatteri valmistui lokakuussa 2015.
Toiselta sivultaan parvekemaiseen yleisölämpiöön nousee leveä portaikko kauppakeskuksen toisen kerroksen itäpäädystä. Valkoinen portaikko erottaa samalla ”Thalian temppelin” kauppakeskuksen markkinahumusta.
Portaiden vaalea lattiapinta jatkuu yleisölämpiössä, jonka mustat seinät muodostavat tehokkaan kontrastin. Seinien yläosasta alkava hopeinen foliopinnoite peittää myös korkealle kohoavan sisäkaton. Lämpiön kattovalaisimet muistuttavat teatteritekniikasta.
– Teatteritunnelma alkaa heti lämpiöstä. Yleisö ikään kuin nousee näyttämölle itsekin, arkkitehti Samuli Woolston kuvailee.
Yleisölämpiön lipunmyynti, vaatesäilytys ja tarjoilupiste on sijoitettu hohtavien terästiskien taakse.
Kauppakeskuksen pysäköintihallista teatteriin pääsee suoraan maisemahissillä.
Lappeenrannan uudessa kaupunginteatterissa on suuri näyttämö, pieni näyttämö ja harjoitusnäyttämö. Teatterin näyttämötilat on kauttaaltaan eristetty kauppakeskuksen rungosta.
Salien väliin jäävä harjoitusnäyttämö on yksinomaan teatterin henkilökunnan käytössä.
Teatterinjohtaja Timo Sokura toteaa, ettei vastaavanlaista tilaa ole Suomessa muualla kuin Helsingin kaupunginteatterissa ja Kansallisoopperassa.
– Harjoitusnäyttämön ansiosta teatterin saleissa voidaan järjestää päiväsaikaan muita tapahtumia, sanoo Sokura.
Lavastetornista tuli uusi maamerkki
Suuren näyttämön katsomossa on 440 istumapaikkaa.
Katsomon sivuseinät ovat siniseksi maalattuja akustisia levyjä. Seiniin kiinnitettyjä moduuleja voidaan säätää ja irrottaa tarpeen mukaan.
Suuren näyttämön pinta-ala on esiintymislava, sivu- ja takatilat mukaan lukien 648,5 neliömetriä. Orkesterisyvennys saadaan aikaan laskemalla katsomon etutuoliriviä näyttämön alle.
Näyttämön keskellä on halkaisijaltaan 12-metrinen pyörivä näyttämö. Sen alla oleva alanäyttämö on samalla näyttämöä pyörittävän laitteiston konehuone. Noin 30 tonnia painava laitteisto on asennettu vaimennuskumeilla lepäävän välipohjalaatan päälle.
Näyttämön lavastetornin vapaa korkeus on lähes 26 metriä. Lavastetorni on Lappeenrannan uusi maamerkki, joka näkyy Saimaalle asti. Yksi teatterin tärkeimmistä erikoislaitteista on lattiapintaalaltaan 21-neliöinen lavastenostin. Sillä nostetaan lavasteet kauppakeskuksen lastauslaiturilta teatteriin. Lavasteet valmistetaan parin kilometrin päässä sijaitsevan lavastamon työpajassa. Teatterin pieni sali on niin sanottu mustalaatikkoteatteri, jossa ei ole erillistä näyttämöä. Pienen salin katsomo kootaan moduuleista, joiden paikkoja voidaan vaihdella. Salissa on
paikat enintään 200 katsojalle.
Näyttelijöiden pukuhuoneet, kampaamo, ompelimo ja pukuhuolto, studio, valo- ja äänitekniikan tilat, tarpeisto sekä teatterinjohtajan ja toiminnanjohtajan työhuoneet ovat teatterisaleja kiertävän käytävän ulkoseinustalla.
Käytävä ja korkeat huoneet on maalattu valkoisiksi, niiden kiinteät kalusteet ovat valkoisia, ja kaikissa huoneissa on ikkunat. Vanhassa teatterissa lähes kaikki henkilökunnan tilat olivat kellarissa, eikä niissä ollut ikkunoita.
