Tulevat kokit, rakentajat ja lähihoitajat opiskelevat Kurikassa saman katon alla lukiolaisten kanssa. Uusi kampus rakennettiin vastaamaan koulutuksen muuttuviin tarpeisiin. Samalla Kurikan kaupunki sai näyttävän maamerkin.
Sadat toisen asteen opiskelijat aloittivat Kurikassa kevätlukukautensa täysin uusissa tiloissa. Uutta on myös se, että ammatti- ja lukiokoulutus pääsivät saman katon alle. Yhteinen kampus on suunniteltu noin 800 opiskelijan yhteisölle.
Seinäjoen koulutuskuntayhtymä Sedussa on toteutettu viime vuosina useita rakennusinvestointeja samalla, kun tiloja ja toimintoja on keskitetty. Vuoden 2015 alussa Sedu ja Kurikan kaupunki perustivat yhteisen Kiinteistö Oy Kurikan Kampuksen. Hankkeen perustamiskustannukset olivat noin 32,8 miljoonaa euroa, josta Sedun osuus on 83 prosenttia ja Kurikan kaupungin osuus 17 prosenttia.
Yli 12 000 neliömetrin laajuinen uudisrakennus valmistui vuoden 2018 lopulla. Tontilla aiemmin sijainneista ammattiopiston tiloista jäljelle jätettiin noin 3700 neliömetrin rakennus, joka peruskorjattiin.
Kurikan kampuksella rinta rinnan opiskelevat niin tulevat ylioppilaat kuin lähihoitajat, rakentajat, kokit, sähköasentajat ja turvallisuusvalvojat. Kaikkien yhteisessä käytössä ovat muiden muassa liikunta- ja musiikkitilat, ruokailutilat ja opiskelija huollon tilat. Rakennuksen iso aula ja liikunta sali palvelevat myös erilaisten tapahtumien järjestämistä.
Tummaa tiiltä ja valoisaa lasiseinää
Kampuksen pääsuunnittelijana toimi Luovaus Arkkitehdit Oy:n toimitusjohtaja, arkkitehti SAFA Pasi Siistonen. Suunnittelun yhtenä lähtökohtana oli, että arkkitehtuurin piti ilmentää uudenlaista yhteistä opinahjoa.
– Uusi konsepti vaati paljon kehittämistyötä yhdessä tilaajan kanssa. Koetimme katsoa tulevaisuuteen ja etsiä vahvaa ilmettä.
Toinen lähtökohta oli kaupunkikuvallinen: rakennuksesta haluttiin uusi maamerkki Kurikan sisääntuloväylän varteen. Siksi julkisivun tuli olla näyttävä, mutta kuitenkin oppilaitoksen henkeen sopiva ja luovaa toimintaa kuvastava.
Julkisivun materiaalina on mustan ruskea tiili. Massiivista tiilimuuria rytmittää pysty mallinen aukotus kapeine ja korkeine ikkunoineen.
– Jotta vältyttäisiin liian autoritääriseltä vaikutelmalta, pystyikkunoiden leveys vaihtelee orgaanisesti, jopa viivakoodimaisesti, Siistonen sanoo.
Tummalle tiilimuurille kontrastia tuovat sisäänvetojen kaarevat lasiseinärakenteet. Osa lasipinnoista on saanut peitteekseen maalipinnan.
Rakennusmassa nousee kahden kerroksen korkeudesta aina kolmeen ja puoleen kerrokseen. Korkeimmillaan julkisivu on ohikulkevan pääraitin puolella. Siistosen mukaan näin saatiin paitsi konehuoneille tilaa myös kattoon kunnollinen kallistus.
Aula on kampuksen sydän
Kaarevat sisäänvedot jakavat rakennuksen neljään siivekkeeseen. Ne muodostavat myös kaksi pääsisäänkäyntiä, joista toinen sijaitsee pääraitin ja toinen pysäköintialueen puolella. Palapelin palaa muistuttavan pohja ratkaisun ansiosta rakennuksessa ei ole pitkiä käytäviä. Talon muoto helpottaa myös oman olin paikan hahmottamista sisätiloissa.
Molemmat pääsisäänkäynnit johtavat korkeaan, noin tuhannen neliömetrin suuruiseen aulaan, joka toimii ihmisten kohtaamispaikkana.
– Jo alkuvaiheessa ajatuksena oli luoda koko kampukselle yhteinen sydän, josta on yhteydet kaikkialle, Siistonen sanoo.
Julkisivun tapaan myös aulatilaan on haettu rouheutta ja torimaista tunnelmaa. Sitä tuovat muun muassa harmaat tiiliseinät sekä sopivasti luonnosmaiset betonilattiat.
Korkean tilan äänenvaimennus ratkaistiin katosta roikkuvilla, pilven muotoon työstetyillä pystysuuntaisilla akustiikkalevyillä. Niitä rytmittämällä on saatu kattoon aaltoileva muoto.
Kaarevilla sisäpihoilla on jokaisella oma funktionsa. Pääraitille aukeaa juhlasisäänkäynti, ja parkkipaikan puoleinen sisäpiha on leveämpi ja torimaisempi. Rakennuksen takaseinustalle jää huoltopiha. Sisäpihoista tilavin aukeaa etelän suuntaan. Puistomaista eteläpihaa koristavat hulevesien viivytysaltaina toimivat vesiaiheet, joihin katon vedet johdetaan.
Sisätiloista löytyy erilaisia oppimisympäristöjä, mutta luokkatiloistakaan ei ole luovuttu. Pilarirunkoiseen rakennukseen on kuitenkin mahdollista tehdä tulevaisuudessa muutoksia, jos luokkia pitää yhdistää tai erottaa.
Myös eri koulutusorganisaatioiden rajoja on tiloissa häivytetty.
– Lukiolaisilla on oma siipensä, mutta he voivat käyttää myös ammattiin opiskelevien tiloja ja päinvastoin. Tilat on suunniteltu opiskeltavien alojen mukaan, ja kaikki voivat niitä hyödyntää oppilaitoksesta riippumatta,Siistonen kertoo.
Tulevaisuutta ja tätä päivää
Rakennuttajan puolelta valvojana työskennellyt Asko Paavola toteaa ensimmäisen käyttökuukauden jälkeen, että uuden kampuksen tilat on todettu toimiviksi.
– Osapuolilla oli yhteinen näkemys siitä, että haluttiin luoda uutta konseptia. Käyttäjien haasteena oli jo suunnitteluvaiheessa miettiä, mitä rakennukselta halutaan tulevaisuudessa.
Tähän saakka näyttää, että siinä on onnistuttu.
Vaikka kampukselle tavoitellaan sadan vuoden käyttöikää, sen on vastattava tämän päivän tarpeisiin. Tietojenkäsittelyjärjestelmät palvelevat sähköisiä ylioppilaskokeita, ja yhteinen kampus helpottaa kaksoistutkinnon suorittamista.
– On tärkeää, että rakennus palvelee myös ulkopuolisia käyttäjiä. Salia ja liikuntatiloja sekä eri alojen opetustiloja voivat myös muut tahot hyödyntää, Paavola sanoo.
Kampusrakennus lämpenee kaukolämmöllä, ja eri tilojen tarpeiden mukaan on käytetty lattia-, katto- ja patterilämmönjakoa. Lvisa-suunnittelusta vastanneen Sitowise Oy:n lvi-osaston päällikkö Kari Sarkkinen toteaa, että isot lasiseinät toivat oma haasteensa.
– Niissä on käytetty sähkölämmitystä estämään vedontunnetta.
Ison mittakaavan työmaa
Hankkeen urakkasopimukset allekirjoitettiin vuoden 2016 lopussa, minkä jälkeen päästiin käynnistämään rakennustyöt. Uudisrakentamisen kanssa rinta rinnan peruskorjattiin yksi tontilla sijainneista rakennuksista vuoden 2017 kevään ja kesän aikana. Vanhan rakennuksen vesikatot uusittiin, tiloja saneerattiin ja talotekniikka uusittiin lähes kokonaan. Uusi kampus valmistui kokonaisuudessaan vuoden 2018 marraskuussa.
– Urakoitsijalle tämä oli kooltaan ainutlaatuinen ja mielenkiintoinen hanke. Myös arkkitehtuurisesti se piti sisällään ratkaisuja, joita ei normaalisti päästä toteuttamaan, hankkeessa projektipäällikkönä toiminut WasaCon Oy:n liiketoimintapäällikkö Matti Haajamo toteaa.
Haajamon mukaan suunnittelussa lähdettiin siitä, että rakennuksesta tulee terve ja pitkäikäinen. Tuulettuva alapohja estää maakosteutta nousemasta rakenteisiin. Tiilestä ja lasista tehdyt julkisivut ovat kestäviä ja huoltovapaita.
Rakennuksen pohjatyöt aiheuttivat tavanomaista enemmän tekemistä. Talon alle on juntattu 1150 kappaletta keskimäärin 42-metrisiä betonipaaluja.
Vaikka työmaalla riitti kokoa, Haajamon mukaan myös aikataulu ja organisaatio oli mitoitettu sen mukaisesti.
– Rakennusaikana myös työnjohdon rooli korostui, sillä parhaimmillaan työmaalla työskenteli yli sata henkilöä päivässä.
Rakennuttajakonsulttina toiminut WSP Finland Oy:n projektijohtaja Pertti Hasala toteaa, että hankkeen onnistumisen kannalta tärkeää oli tilaajan rakennuttajatiimin tiivis yhteistyö urakoitsijan kanssa.
– Kuukausittaisten työmaakokousten lisäksi pidettiin säännöllisesti lisä- ja muutostyöpalaverit. Niissä saatiin asioita sovittua niin, että kaikki ei jäänyt lopussa roikkumaan. Urakoitsijan työmaaorganisaatio oli mitoitettu työmaan kokoon niin, että paikalla oli riittävästi toimihenkilöitä. Hankkeella oli myös hyvä vastaava mestari, Hasala toteaa. Vastaavana mestarina toimi Tero Pitkämö.
Aivan loppumetreillä näytti vielä mahdolliselta, että hanke viivästyisi. Kurikan vaativan maapohjan vuoksi viranomaiset vaativat pohjarakennesuunnitelmille ulkopuolisen tarkastuksen. Ennen joulua valmistunut raportti kuitenkin vahvisti, että rakennus voitiin ottaa turvallisesti käyttöön.
Hasalan mukaan kyseessä on monin tavoin erityinen ja pohjalaisittainkin iso hanke, jonka vaiheita myös seurattiin julkisuudessa tiiviisti.
– Yli 30 miljoonan euron opetusrakennushankkeita ei monesta paikasta tänä päivänä löydy. Tilojen kirjo ja vaatimukset ovat ihan toisenlaiset kuin pelkissä perusopetuksen tai lukion opetustiloissa.
Teksti Hanna Perkkiö | Kuvat Esa Kyyrö
