Viimeisimmät julkaisut

Museon onnistunut peruskorjaus ja laajennus Kuopiossa

Kuopion museon suuri peruskorjaus- sekä laajennusurakka saatiin lokakuun alussa luovutusvaiheeseen. Sisätiloissa ja piha-alueilla tehdään vielä viimeistelyä, mutta uusi lisärakennus avataan yleisölle helmikuussa 2021. Kokonaan museon on määrä avautua jouluksi 2021, kun kaikki näyttelyt saadaan rakennettua.

Museo- ja kirjastokortteli sai kansanäänestyksellä Kantti-nimen. Korttelia laajennettiin rakentamalla museon ja 1960-luvulla valmistuneen Kuopion kaupunginkirjaston yhdistävä isohko lisäosa uusine kellaritiloineen.

Tavoitteena oli palauttaa jugend-tyylinen rakennus alkuperäiseen asuun ja päivittää talotekniikka tähän päivään. Peruskorjauksen yhteydessä parannettiin myös museon esteettömyyttä ja toiminnallisuutta sekä rakennettiin Hila-uudisosa museon ja kirjaston väliin. Hankkeessa oli bruttoneliöitä 4500, josta peruskorjatun vanhan rakennuksen osuus oli noin 1700 neliötä. 

Harvinaisena hybridiallianssina toteutettu hanke onnistui hyvin. Se saikin syksyllä Talorakennusteollisuus ry:n Vuoden Yhteistyökohde -palkinnon. Perusteluina mainittiin, että vaikka hanke on teknisesti vaativa, kaikkien osapuolten aito mukanaolo on kehittänyt sitä ja tuonut merkittäviä säästöjä. Hanke valmistui aikataulussa ja budjetissa lukuisista yllätyksistä ja muutoksista huolimatta. Erityisansiona oli erinomainen viranomaisyhteistyö.

Uuteen lisäosaan tulee muun muassa vaihtuvien näyttelyiden tila, pedagoginen tila ja vuokrattavia kokoustiloja.

– Lopputarkastuksessa ei löytynyt suurempia huomautusten ja korjausten aiheita. Todennäköisesti projekti pysyy myös 17,8 miljoonan euron lopullisessa kustannus­arviossa. Alkuperäiseen budjettiin tuli välttämättömien lisä­töiden vuoksi lisäystä kolmisen miljoonaa. Toisaalta kaupunki sai valtionavustusta suunnilleen saman verran,  museohankkeen tilaajan eli Kuopion Tilapalvelujen toimitilajohtaja Hannu Väänänen sanoo.

Ainutlaatuinen kohde

Vuosina 1905–1907 rakennetun museon perus­korjauksen ja laajennuksen teki erityisen haasteelliseksi jykevä linnamainen kivi­rakennus, joka on asemakaavassa suojeltu niin ulko- kuin sisäosiltaankin. 

Peruskorjaus ja laajennus lähti liikkeelle alku­vuodesta 2016, kun Kuopion kaupunginhallitus hyväksyi hankesuunnitelman ja runsaan parin vuoden päästä investointi- sekä toteutussuunnitelman.

Hanke käynnistyi kaksivaiheisella arkki­tehtikilpailulla syksyllä 2016. Yli kymmenestä päteväksi arvioidusta hakijasta valittiin arpomalla viisi arkkitehtitoimistoa arkkitehtikilpailuun. Sen voitti helsinkiläinen Arkkitehdit Davidsson ja Tarkela Oy Hila-ratkaisullaan, jossa peruskorjattava museo ja kaupunginkirjasto liittyvät toisiinsa yhdystilalla. Arkkitehtitoimisto tuli kohteen pääsuunnittelijaksi.

Uuden Hila-osan runko on pääasiassa paikalla valettu teräsbetonirunko. Yläpohjissa on ontelolaattaa.

– Esitimme purettavaksi museon 1960-luvulla rakennetun laajennusosan ja museon palauttamista alkuperäiseen ulkomuotoonsa. Kauttaaltaan valkopintainen, museon kirjastoon yhdistävä uusi lisäosa poikkeaa siitä suuresti tarkoituksellisesti. Se on oma arkki­tehtoninen kokonaisuutensa. Ehkä tämä idea vakuutti päättäjät, arvelee arkkitehti SAFA Jaana Tarkela. 

Palkintolautakunnan mukaan Hila on klassinen elementti kahden oman aikakautensa rakennuksen välissä olematta kummankaan jatke.

Keväällä 2018 Tilapalvelut valitsi peruskorjauksen ja laajennuksen päätoteuttajaksi NCC Suomi Oy:n. Aiemmin oli rakennuttaja­konsultiksi valittu A-Insinöörit Rakennuttaminen Oy.

Rakennuslupa tuli elokuussa 2018, ja työmaavaihe käynnistyi samana vuonna joulukuussa.

Hilan sisällä on puhdasvaluseiniä, mikä vaati osaamista sekä rakennesuunnittelijalta että toteutukselta.

Hybridiallianssi hankkeen yhteiseksi parhaaksi

Museon peruskorjaus ja laajennus toteutettiin hybridiallianssina, jossa kaikki hankkeen keskeiset toimijat tekivät yhteisen sopimuksen tilaajan kanssa.

– Tämä oli minulle ensimmäinen kokemus hybridiallianssiurakasta. Suunnittelu eteni pitkään hankkeen kanssa rinnan ja kompro­misseja piti tehdä. Suunnitelmien muutokset syntyivät hyvässä yhteistyössä, mutta aiheuttivat toki työtä suunnittelu­puolella. Osapuolet toimivat aktiivisesti yhteiseksi eli hankkeen parhaaksi alusta pitäen. Perusidea ei muuttunut eikä isompia taka­iskuja tapahtunut aikataulua viivästyttämään ja lisäkustannuksia aiheuttamaan, Jaana Tarkela sanoo.

– Olen tyytyväinen, miten hyvin saimme näkemyksemme toteutukseen. Kokonaisuus vaikuttaa harmoniselta ja toimivalta. Tärkeää myös on, että loppukäyttäjiä edustava museon johto on tyytyväinen suunnitteluratkaisujemme toimivuuteen, kertoo Tarkela.

A-Insinöörien yksikön­johtaja Esa Suomalaisen mukaan kustannus­riskiä hallittiin tavoitehintamenettelyllä kaupungin päättäjien määrittämässä hintahaarukassa sen sijaan, että olisi kilpailulla haettu kokonaisedullisinta tarjousta. A-Insinöörien rakentamassa hybridialli­allianssissa keskeistä oli kannustavuus, jolla saatiin kaikki osa­puolet toimimaan hankkeen parhaaksi.

Museon vanhan osan länsijulkisivun aukotus ja tornin muoto palautettiin alkuperäiseen asuunsa. Myös museon sisätilat peruskorjattiin Museovirastoa kuunnellen.

– Hybridiallianssi oli pitkän työurani ensimmäinen. Käsittääkseni kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä joustavuutta ja saumatonta yhteen hiileen puhaltamista edellyttävään urakka­malliin. Se oli oikea ratkaisu monimutkaiseen ja riskialttiiseen suurhankkeeseen, kertoo Kuopion Tilapalvelujen rakennuttaja Marko Väätäinen.

Myös pääurakoitsija NCC Suomi Oy:n työpäällikkö Tuukka Kuukkasen mukaan työmaavaiheet ja suunnittelu etenivät tiiviillä yhteistyöllä ja hyvällä yhteishengellä onnistuneesti.

Haluatko lisää tietoa Suomen hienoimmista hankkeista?

Museoviraston kanssa yhteistyössä

Hankkeen rakenne-, akustiikka- ja palosuunnittelun teki Sitowisen Kuopion-alueyksikkö. Alueyksikön johtaja Harri Korkalainen vastasi museon peruskorjattavan osan rakennesuunnittelusta ja projektipäällikkö Jouni Rytkönen uuden Hila-osan rakennesuunnittelusta.

Uudet ja uusitut tilat ovat tarkoituksenmukaiset, esteettömät sekä palvelevat aiempaa paremmin asiakkaita. Henkilöstön työskentelyolosuhteet paranevat huomattavasti ja museo sai kunnolliset varastotilat.

– Vanhan osan rakennesuunnittelussa oli olennaisinta löytää haitat vanhoista rakenteista ja saada ne korjattua tavoitteena turvallisuus ja terveellisyys sekä mahdollisuuksien mukaan rakennushistoria säilyttäen, Harri Korkalainen kertoo.

Vanhaan osaan oli yli sadan vuoden aikana ennätetty tehdä monenlaisia rakenteisiin liittyviä muutoksia.

– Kokemuksen perusteella osasin odottaa monenlaista, mutta yllätyksiäkin oli paljon, Korkalainen sanoo.

Vanhan rakennuksen päärunko säilyi peruskorjauksessa pääosin ennallaan, ja rakennushistorian kannalta rakenteiden olennaisia osia säilyi. Rakennesuunnittelija teki tiivistä yhteistyötä Museoviraston edustajien kanssa.

– Esimerkiksi osa välipohjien vanhoista tikkurappauksista pystyttiin säilyttämään, mutta osa välipohjista uusittiin kokonaan kosteusvaurioiden vuoksi, Korkalainen kertoo. Tikkurappaus on rappaustikkujen varaan tehty puuseinän tai puukaton rappaus.

Museoviraston kanssa käytiin keskustelua myös vanhan osan julkisivusta. Suurin osa julkisivurappauksista uusittiin ja yksi sivuista paikkakorjattiin. Julkisivussa käytettiin aikakaudelle tyypillistä kalkkisementtirappausta ja sen päälle kalkkimaalausta.

Hybridiallianssin osapuolet kiittävät kumppaneitan sujuvasta yhteistyöstä. Vaativa hanke valmistui sovitussa aikataulussa ja budjetissa.

Vanhan osan perustukset yllättivät. Ennakko-oletus oli, että ne ulottuisivat melko syvälle, mutta niin ei sitten ollutkaan. Siitä syystä Hila-uudisosaa siirrettiin hieman kauemmas vanhasta osasta, ettei vanhojen perustusten viereen tehdä syviä kaivantoja. Vanhan osan perustukset olivat edelleen toimiva ratkaisu eikä niihin tehty muutoksia.

Vanhassa osassa oli myös palokunnan käyttöön tehty siipi. Alun perin se oli ollut yksikerroksinen, myöhemmin siihen oli lisätty kellari ja kaksi uutta kerrosta. 

– Sitä oli vaikea saada sellaisenaan säilymään, koska rakennusta piti purkaa paljon. Ratkaisuksi tuli Museoviraston suostumuksella rakennuksen replika, uudisosa, joka on alkuperäisen yksikerroksisen rakennuksen näköinen, Harri Korkalainen kertoo. Replikassa toimii kirjaston ja museon yhteinen kahvila. 

Peruskorjauksen myötä museon vanhan osan toiminnallisuus ja talotekniikka harppasivat 2020-luvulle.

Paikalla valettu Hila

Hila-uudisosa museon ja kirjaston välillä on betoninen. Kolmi­kerroksinen ja kellarillinen rakennus on paaluperustuksilla, ja paalujen päällä on paikalla valetut anturat.

– Ennen kaivuutöitä tehtiin kaivannolle ponttiseinät. Sekä paalutus että ponttien rakentaminen olivat riski vanhalle osalle, siksi tärinäseurantaa oli koko ajan, Harri Korkalainen toteaa.

Hilan runko on pääasiassa paikalla valettu teräsbetonirunko. Yläpohjissa on ontelolaattaa.

– Rakennesuunnittelun kannalta vaativaa ja paikallavalurunkoon vaikuttavaa oli Hilan toisen ja kolmannen kerroksen ulottuminen 6,5 metriä ensimmäisen kerroksen ulkopuolelle ikään kuin pitkänä lippana, Korkalainen kertoo.

Hilan sisällä on puhdasvaluseiniä, mikä vaati osaamista sekä rakenne­suunnittelijalta että toteutukselta. 

– Pääportaaksi tuli paikallavaluportaat. Rakennesuunnitelmassa piti tavanomaista tarkemmin ottaa huomioon esimerkiksi muottitekniikka ja kiinnitykset, että saatiin portaat valettua kerralla kuntoon. 

Kuopion museo valmistui vuonna 1907 jugend-tyyliseksi massiivikivirunkoiseksi linnamaiseksi rakennukseksi Snellmaninkadun ja Kauppakadun kulmakortteliin. Vanhan rakennuksen päärunko ja julkisivu säilyivät peruskorjauksessa pääosin ennallaan.

Myös Harri Korkalainen löytää hyviä asioita hankkeen allianssityöskentelystä.

– Työpajatoiminta auttoi löytämään oikeita ratkaisuja. Etenkään museon vanhassa osassa ei olisi ollut mahdollista tietää kaikkia korjattavia asioita perinteisessä suunnitteluvaiheessa. Nyt pystyttiin yhdessä hakemaan oikeat ratkaisut kustannustehokkaasti. Laatu edellä, talous koko ajan mukana.

Museoväki myhäilee

– Uudet ja uusitut tilat ovat tarkoituksenmukaiset, esteettömät sekä palvelevat aiempaa paremmin asiakkaita. Henkilöstön työskentelyolosuhteet paranevat huomattavasti ja saamme kunnolliset varastotilat. Sisääntulo kahdesta ulko-ovesta, lipunmyynti, museo­kauppa ja kahvilatilat ovat nyt toimivia sekä tyylikkäitä. Meillä on nyt myös ulosvuokrattava kokoustila ja pedagogiset tilat muun muassa koululais- ja päiväkotiryhmille, museonjohtaja Pertti Renvall sanoo.

– Näyttelyjen rakentaminen ja muukin tavaralogistiikka helpottuvat olennaisesti. Hyvin tärkeää on, että saamme uudisrakennuksen näyttelytilassa keskeiset valaistus-, lämpö- ja kosteusolot säädettyä juuri oikeiksi. Vaativa peruskorjaus onnistui vanhan museon ilme ja suojelulliset arvot huomioon ottaen, Renvall toteaa.

Teksti: Ilpo Lommi ja Jaana Ahti-Virtanen | Kuvat: Akseli Muraja

FacebooktwitterredditpinterestlinkedinmailFacebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

Näköislehden tilaus

Haluatko Projektiuutiset näköislehden sähköpostiisi?

Tilaa näköislehti sähköpostiisi tästä >>