Kulosaaren korttelitalo
Elämä värittää Kulosaaren koulutaloa
Teksti: Marja Hakola Kuvat: Mikael Lindén
Lars Sonckin asemakaava, Bertel Jungin suunnittelema kirkko, Osmo Lapon uuden koulun tieltä puretut vanhat koulurakennukset – melkoiset askelmerkit Kulosaaren korttelitalon suunnittelijalle. Arkkitehti Pasi Siistonen myöntää, että asukkaiden suhtautuminen uudisrakennukseen askarrutti mieltä.
“Vakiintuneeseen kaupunkiympäristöön rakentaminen on aina haasteellista. Koska suunnittelin rakennuksen samoille jalansijoille, kuin missä Osmo Lapon suunnittelema koulu oli ollut vuodesta 1966, halusin työssäni kunnioittaa suojeluarvoa omaavaa rakennusta ja ottaa muistumia siitä.”
Siistonen tutki tarkkaan lähialuetta, joka huvila-alueen lisäksi koostuu pääosin 1960-luvulla rakennetusta ympäristöstä, ja poimi sieltä teemoja omaan suunnitteluunsa: punainen tiili tuli läheisistä kerrostaloista, samoin valkoinen rappaus.
“Yritimme tehdä kauniin ja toimivan talon ja välttää kikkailua. Siinä on heijastumia ympäristöstä ja menneestä, ei kontrastia niihin”, seitsemän hengen suunnittelutoimistoa vetävä Siistonen sanoo.
Puretaanko vai korjataanko?
Pitkään pohdittiin, kannattaako oman aikansa betoniarkkitehtuuria edustavaa vanhaa rakennusta korjata. Sisäilmaongelmista kärsivä rakennus tyhjennettiin ja talon käyttäjät – koulu, päiväkoti ja kirjasto – muuttivat väliaikaisiin tiloihin jo vuonna 2009. Päätös purkamisesta ja uuden koulun ja päiväkodin rakentamisesta tehtiin Helsingin kaupunginvaltuustossa vuonna 2011.
Rakentaminen alkoi kesäkuussa 2012, ja rakennus otettiin käyttöön helmikuussa 2014. Uudisrakennuksen urakkavaiheen kustannukset olivat noin 13,3 miljoonaa euroa, joista vanhojen rakennusten purkamiseen kului 800 000 euroa.
Kulis
Kulosaari eli stadilaisittain Kulis on Itä-Helsinkiin kuuluva, lähes 4000 asukkaan merellinen kaupunginosa. Saari on tuttu niin metron käyttäjille kuin Mustikkamaan ja Korkeasaaren kävijöille. Kulosaari tunnetaan erityisesti vanhoista huviloistaan, Casinostaan ja suurlähetystöistään.
Kulosaaren ala-asteen koulu on lähikoulu alueen lapsille. Koulussa on sekä suomenkielisiä luokkia että kaksikielisiä luokkia, joissa opetusta annetaan suomeksi ja englanniksi. Oppilaita koulussa on runsaat 300, opettajia on 30. Samassa talossa toimivassa päiväkodissa on runsaat 100 lasta.
Hankesuunnitelman mukaisesti uusi koulurakennus on rakenteeltaan niin kutsuttu käytävätön solukoulu. Solut ovat kokonaisuuksia, joissa luokkahuoneet on ryhmitelty keskusaulan ympärille. Kulosaaressa solun muodostavat esimerkiksi luokkatason 3-4-ryhmät, yhteensä noin 100 lasta. Kaiken kaikkiaan Kulosaaren koulussa soluja on kolme, päiväkoti muodostaa talon neljännen solun.
Siistosen suunnitelmassa solut ovat kiilamaiset. Kiilat työntyvät muusta rakennusmassasta kohti etelää muodostaen samalla suojaisan välituntipihan. Kiilamaisen muodon ansiosta talosta tuli paremmin paikkaan sopiva, Siistonen sanoo.
“Matkan varrella suunnitelma muuttui selkeämmäksi ja arkkitehtuuri pelkistyi. Rakennus katsoo nyt ympärilleen ja ottaa hyvin huomioon kadun toisella puolella olevan ostoskeskuksen.”
Kaupunkikuvaneuvottelukunnan toivomuksesta rakennuksen pääjulkisivu tuli Kyösti Kallion tien puolelle. Näin uudisrakennuksesta tuli luonnollinen osa kulosaarelaista kaupunkikuvaa.
Arjen kohtaamisia
Kulosaaren koulun rehtori Maria Isohanni avaa lasioven 5-6-luokkalaisten soluun, jonka aulassa oppilaita istuskelee iloisenvärisillä sohvilla. Aulan ympärillä olevissa luokissa on menossa oppitunti. Jokaiseen luokkaan voi nähdä ikkunan läpi: positiivista valvontaa!
Aulassa jäähyllä olevat pojat valittavat rehtorille tulleensa kaltoin kohdelluksi, kun heidät poistettiin luokasta, mutta eivät näytä kovin kärsiviltä. He juttelevat mutkattomasti rehtorin ja toimittajan kanssa. Syntyy “arjen yhteinen kohtaaminen lasten ja aikuisten kesken” – tavoite, joka on kirjattu Opetushallituksen asettamiin, hyvinvointia tukevan koulurakennuksen laatukriteereihin.
“Näistä aulatiloista olen erityisen iloinen. Luokkien lisäksi käytämme niitä yhteiseen tekemiseen ja opetukseen”, Isohanni toteaa.
Luokkahuoneissa on Martelan kalusteet. Pöytiä ja pyörillä varustettuja tuoleja voi helposti siirrellä, mikä mahdollistaa “erilaiset työskentelytavat ja vuorovaikutustilanteet” – laatukriteereiden mukaisesti. Älytaulut, videotykit ja oppilaiden lokerikot omille tavaroille kuuluvat nykypäivän luokkahuoneen varusteluun.
Väriä elämään
Luonteva kohtaamisen paikka tässä talossa on myös koulun yhdistetty ruokala ja juhlasali, joka korkeussuunnassa ulottuu läpi koko kaksikerroksisen rakennuksen. Valoisan tilan takaosassa on korotettu näyttämö. Ruokalaan kuljetaan lasiovista aulasta, ja ruokalaan on näkymä myös toisen kerroksen tasanteelta, suurten ikkunoiden läpi.
Salin keittiönpuoleinen rouhea betoniseinä on kuin muistuma Lapon betonibrutalismista. Valtavan kokoinen seinäpinta tarjosi taustan taiteilija Heikki Marilan taideteokselle Kulis, joka esittää Kulosaaren karttaa. Sinivihreä teos on 70 neliön suuruinen, akryylimaalein suoraan betonipinnalle maalattu. Sen voi ajatella toistavan Kulosaaren metroaseman tunnelin värikkäitä, paikallisten lasten tekemiä maalauksia.
Vaikka kouluun hankittu taide on värikästä, oli käyttäjien toiveena, että itse rakennus olisi hillityn sävyinen.
“Väriä kouluun tuovat lasten reput ja vaatteet, kirjat, kalusteet, matot ja verhot. Elämä värittää tätä koulua”, Maria Isohanni sanoo ja hymyilee.
Suunnittelulla tuloksia
Kulosaaren uusi korttelitalo toteutettiin jaettuna urakkamallina. Rakennuttaja oli Helsingin kaupunki ja pääurakoitsijana toimi Oy Rakennuskultti Ab. Urakoitsija vastasi koko projektista louhintatöitä ja perustuksia lukuun ottamatta.
Korttelitalo on perustettu kallion varaan, maanvaraisesti. Rakennuksessa on teräsbetonipilareista, teräspalkeista ja ontelolaatoista koostuva runko, johon liittyy paikalla valettuja rakennusosia. Julkisivujen päämateriaalina on valkoinen kolmikerrosrappaus. Pääsisäänkäyntiä juhlistavat kupari ja kauniit mineraalilevylaatat.
“Tässä urakassa rakennettiin paljon paikan päällä, mikä on harvinaisempaa nykyään”, kertovat työpäällikkö Jani Kuivamäki ja vastaava työnjohtaja Kari Luoma Rakennuskultista.
Haasteena paikan päällä rakentamisessa on miesten mukaan se, että käynnissä on monta työvaihetta samanaikaisesti. Työmiehiä tarvitaan enemmän, jolloin työn johtaminen on keskeisessä asemassa: työt on suunniteltava siten, ettei synnyt turhaa odottelua. Materiaalitoimitukset ja erilaiset työvaiheet on osattava ajoittaa oikein.
“Kun tehdään töitä räntäsateessa, on kosteudenhallinta erityisen tärkeää. Materiaalit on suojattava tarkoin ja työt tehtävä tietyssä järjestyksessä”, Luoma toteaa.
“Suunnittelun ohjaus on kaiken a ja o, ja siksi siihen panostettava ja sille on varattava riittävästi aikaa. Oikea-aikaisesta suunnittelusta syntyy rakentamisen laatu”, painottaa puolestaan Kuivamäki.
Kulosaaren urakassa suunnittelu onnistui hyvin, joten tuotannon suunnittelulle jäi riittävästi aikaa. Rakennus valmistui kuukauden etuajassa. Kuivamäki kiittää onnistumisesta myös rakentavaa yhteistyötä projektin eri osapuolten välillä.
Koska oppilaat kävivät koulua väistötiloissa aivan työmaan lähellä, oli työmaaliikenteeseen ja koululaisten liikkumiseen kiinnitettävä erityistä huomioita. Paikalliset asukkaat seurasivat rakentamista tarkkaan, ja heitä informoitiin töiden etenemisestä ja tulevista työvaiheista.
Terveellistä rakentamista
Matalaenergisyys, elinkaariajattelu ja kestävän kehityksen vaaliminen ovat Helsingin kaupungin asettamia tavoitteita. Kaupunki on sitoutunut rakentamaan energiaa ja ympäristöä säästäen, alentaen siten myös kiinteistöjensä käyttökustannuksia. Nämä tavoitteet ovat toteutuneet myös Kulosaaren projektissa, vakuuttaa projektinjohtaja Marjut Laurila HKR-Rakennuttajasta.
Lämmöneristys, lämmön talteenotto ja ilmanpitävyys on toteutettu määräystason minimivaatimuksia paremmilla ratkaisuilla. Sähköä on pyritty säästämään oikeilla valaistustekniikoilla.
Kosteuden- ja puhtauden hallinta oli keskeisellä sijalla Kulosaaren kohteessa. Sisäilmaluokaksi määriteltyyn S2-tasoon päästiin edellyttämällä rakennustöissä ja ilmanvaihtojärjestelmissä puhtausluokkaa P1 sekä M1- luokan materiaalien käyttöä.
“Rakennuttajan tehtävä on ohjata suunnittelijoita ja urakoitsijoita näissä asioissa”, Laurila sanoo.
Kaupunginmuuri
Koulussa on alkanut ruokatunti. Sukkasillaan olevat oppilaat kiiruhtavat portaita alas ruokasaliin, ja pian taas takaisin yläkerran soluihin. Puheensorinasta erottuu ainakin suomea ja englantia, ehkäpä joku saamenkielinenkin sana – annetaanhan tässä koulussa myös saamen kielen opetusta! Maria Isohannin mukaan koulussa puhutaan 30 eri kieltä.
Ruokasalia vastapäätä on lämpimänpunaisesta ruukintiilestä rakennettu seinä – kuin kaupunginmuuri. Muurin takana on koulun jumppasali, joka on myös ulkopuolisten ryhmien käytettävissä iltaisin.
Tiiliseinä muodostaa aulaan piazzan, kohtaamispaikan koulun lapsille. Käsintehdyn näköinen, rouhea ja epäsymmetrinen tiilipinta houkuttelee lähemmäs katsomaan ja kokeilemaan karkeaa pintaa ja saumoja. Löytyisikö tiilien asettelusta jokin malli, kuvio?
Tässäpä oiva laatukriteerit täyttävä esimerkki siitä, miten “rakennuksen olisi hyvä olla oppimisen väline, jota voidaan tutkia, havainnoida ja josta voidaan tehdä johtopäätöksiä”.
