Teksti: Marja Hakola Kuvat: Mikael Lindén
Kun haastattelen Kiasman uudistushankkeeseen osallistuneita henkilöitä, nousee yksi teema ylitse muiden: onnistunut yhteistyö. Ilman sitä ei vaativaa urakkaa olisi voinut toteuttaa näin nopealla aikataululla, toteavat myös projektipäällikkö Harri Toivonen Kansallisgalleriasta ja rakennuttajakonsultti Tapani Muttonen Taltec Oy:stä. “Vuoden työt tehtiin puolessa vuodessa”, miehet lausuvat lähes yhteen ääneen Kiasman viihtyisässä kahvilassa. Kahvilasta avautuu uudistuksen jälkeen entistä avarampi näkymä kaupungin vilinään ja museon vieressä uskollisesti ratsastavaan marsalkka Mannerheimiin. Onnistuneesta lopputuloksesta kertoo se, että museoon tuleva ei heti edes huomaa minkään muuttuneen. Suurimmat muutokset – näyttelytilojen tekniset parannukset, kaukojäähdytykseen siirtyminen ja lasikattojen kunnostaminen – jäävät kulissien taakse piiloon. Toki näkyviäkin muutoksia on tehty. Pääaulan tiloja ja toimintoja on selkeytetty ja järjestelty uudelleen. Museoon tuleva hahmottaa nyt paremmin, missä on lipunmyynti, myymälä ja kahvila. Lippuaulan ja myymälän välinen seinäke on purettu, ja lipunmyynnin ja myymälän asiakaspalvelu on yhdistetty uuteen paikkaan. Uudistus toi aulaan avaruutta ja avasi näkymiä rakennuksen sisällä ja ulos kaupunkimaisemaan. Korjaushankkeen pääsuunnittelija, arkkitehti Timo Kiukkola B&M Architects -toimistosta on syystä tyytyväinen tehtyihin korjauksiin. Kiukkola tuntee rakennuksen ja siinä tapahtuneen toiminnan hyvin, sillä hän oli mukana projektiarkkitehtina jo 1990-luvun alussa, kun amerikkalaisen Steven Hollin laatima ehdotus voitti arkkitehtuurikilpailun ja Kiasmaa alettiin sen pohjalta suunnitella ja rakentaa. Uudistusten myötä monet asiat museossa näyttävät nyt siltä, kuin mistä aiemmin vain haaveilimme. Esimerkiksi led-tekniikan kehittymisen ansiosta valo osuu nyt kauniin tasaisesti pääaulan lasikattoon – aivan niin kuin alun perin oli tarkoitus.
Museo on museo
Kiasmassa tehtiin yhtä aikaa monta eri korjaustyötä. Lasikaton uudistamisen lisäksi rakennus liitettiin kaukokylmäverkkoon, näyttelytilojen valaistusta ja akustiikkaa paranneltiin, sisäkattoja, kattoikkunoita ja lasilankkurakenteita korjattiin, rakennusautomaatiota päivitettiin ja Kiasman teatterissa tehtiin ylläpitokorjauksia. Projektinjohtourakoitsijana hankkeessa oli korjausrakentamiseen erikoistunut Kenno-Rakenne Oy. – Kiasman hankkeessa aikataulu oli erittäin haastava. Monta sinällään vaativaa urakkaa, korkeat laatuvaatimukset ja vain puoli vuotta aikaa. Oli erittäin tärkeää, että työt tehtiin oikeassa järjestyksessä”, toteaa vastaava mestari Hannu Räsänen Kenno-Rakenne Oy:stä. Kaiken lisäksi remonttia tehtiin rakennuksessa, jossa henkilökunta työskenteli koko ajan. Vaikka museo oli yleisölle kiinni, jatkui työ toimistotiloissa: taideteoksia käsiteltiin ja näyttelyitä suunniteltiin. – Kiasman remontissa kaksi maailmaa kohtasivat toisensa: rakentajien maailma ja taidenäyttelyjen maailma. Oli välttämätöntä projektin kannalta, että nämä kaksi maailmaa ymmärsivät toisiaan, Kansallisgallerian Harri Toivonen sanoo. Tapani Muttonen kiittää tilaajaa, Senaatti-kiinteistöjä, joka osasi valita urakkaan museoympäristössä työskentelemään kykenevät tekijät. – Lisäksi Harri komensi meitä kaikkia katsomaan näyttelyitä, jotta näkisimme, mistä Kiasmassa on oikein kyse, Muttonen lisää. – Halusin, että porukka pääsee sisälle Kiasman ajatusmaailmaan. Näyttelyiden tekninen puoli ei avaudu niin helposti, Harri Toivonen selventää tarkoitusperiään.
Museokin kuluu
Kiasma on Suomen ja lähialueiden johtava nykytaiteen museo. Se tekee tunnetuksi ja kerää oman aikamme taidetta – sitä, mitä taiteilijat tekevät juuri nyt. Museon kokoelmissa on noin 8500 teosta. Ovien auettua maaliskuussa museon yhtenä vetonaulana on yhdysvaltaisen valokuvataiteilija Robert Mapplethorpin retrospektiivinen näyttely. Kiasma on osa Suomen Kansallisgalleriaa, johon kuuluvat myös Ateneumin ja Sinebrychoffin taidemuseot. Kansallisgalleria korvasi Valtion taidemuseon vuoden 2014 alusta. Kansallisgalleriaan kuuluvat kiinteistöt omistaa Senaatti-kiinteistöt, joka vastaa myös niiden ylläpidosta. – Kiasma on ollut kovassa käytössä. Vuosittain siellä vierailee noin 180 000 kävijää. Rakennuksessa koitti korjaamisen aika, toteaa rakennuttajapäällikkö Jonni Laitto Senaatti-kiinteistöistä. Vuonna 1998 valmistunutta museorakennusta eivät kuluta pelkästään käyttäjät. Nopeassa tempossa vaihtuvat näyttelyt jättävät jälkensä rakennukseen. Raskaat ripustukset, muun muassa videoteokset, rasittavat gallerian alakattoa. Vaihtuvien näyttelyiden myötä gallerian seinässä saattaa olla useita kymmeniä maalikerroksia, ja toisinaan teoksia tehdään suoraan seinään. – Valaistustekniikka, akustiikka ja lasirakentaminen ovat valtavasti kehittyneet museon valmistumisen jälkeen. Halusimme saattaa talon niiltä osin ajan tasalle. Lasikaton korjaamiseen ryhdyttiin sen rakenteiden, energiatehokkuuden ja huollettavuuden parantamiseksi, Laitto kertoo. Tarvittavat korjaukset päätettiin tehdä kaikki yhdellä kertaa. Sopiva ajankohta löydettiin yhdessä käyttäjän kanssa. Tavoitteena oli tehdä muutostyöt Kiasman henkeä ja ilmettä muuttamatta. Kansallisgallerian Harri Toivonen on tyytyväinen Senaatin tapaan toimia ja kuunnella asiakkaan toiveita. – Museon ylläpito vaatii pitkäjänteisyyttä ja museotoiminnan ymmärtämistä. Senaatissa tämä osataan. – Nyt tehtyjen korjausten avulla parannettiin museon käytettävyyttä, eli voimme suunnitella ja pystyttää näyttelyitä entistä helpommin ja nopeammin. Tämä puolestaan säästää aikaa ja tuo selvää kustannussäästöä, Toivonen iloitsee.
Luontevia muutoksia
Pääsuunnittelija Timo Kiukkolan mukaan Kiasmassa tehdyt muutokset ovat luontevia. Lipunmyyntipiste vaihtoi paikkaa ja sijaitsee nyt samalla seinustalla pyöröovien kanssa. L-muotoisen tiskin ulkonäkö keveni, ja se toimii yhtä aikaa myymälän palvelutiskinä. Kahvilan ja myymälän katto on nyt alkuperäisen tavoitteen mukaisesti yksiaineinen, mutta silti siinä on erinomainen akustinen vaimennus. Väri on entistä rohkeamman punainen, ja kahvilassa on miellyttävä keskustella. Hollin suunnittelemat valaisimet on laskettu katon suhteen alkuperäisen suunnitelman mukaiselle korkeudelle ja niihin on vaihdettu led-lamput, mikä tuo valaisimet paremmin esiin. Kiukkola kutsuu valaisimia “valoa hehkuviksi jääkimpaleiksi”. Valaistustekniikkaa uudistettiin aulassa ja neljännen kerroksen gallerioissa. Museon valaisimia uusittiin ja valolähteiksi vaihdettiin led-valoja. Ledit säästävät energiaa, ja jatkossa voidaan valaisimia ohjata yksilöllisesti tietokoneen avulla. – Aikaisemmin ei Kiasmassa olisi voitu ajatellakaan ledejä, sillä niiden värintoisto ei ollut tarpeeksi hyvätasoista, värilämpötiloja oli rajallisesti saatavilla ja pitkäaikaisen saatavuuden turvaavat lamppustandardit puuttuivat. Vasta hiljattain on led-teknikkaa kehittynyt niin, että museovalaistuksen vaatimukset täyttyvät, Kuikkola toteaa. Led-valoilla saatiin myös aulan uuteen alalasiin kohdistettua valoa tasaisemmin. Yksilöllisillä heijastimilla varustetut, kooltaan pienet led-valaisimet korvasivat ala- ja yläkaton välissä olleet vanhat loisteputket. Samalla alalasin taitekohdassa ollut, ilmanvaihdon kannalta välttämätön rako, siirrettiin katon reunaan, jossa se ei enää pistä silmään. Vanhat loisteputket paloivat katon välitilassa jatkuvasti. Nyt anturit seuraavat päivänvalon määrää ja himmentävät ja sammuttavat led-valoja sen mukaan, miten paljon luonnonvaloa tulvii sisään. Energiaa säästyy sekä itse ledien että säätelyn ansiosta. Museon pääaulan lasikaton uudistus oli välttämätön, joten se päivitettiin vastaamaan nykyisiä rakennus- ja energiatehokkuusvaatimuksia. Myös lasielementtien kumitiivisteet olivat tulleet tiensä päähän, ovathan ne kovassa kulutuksessa: kesällä paahtaa kuuma aurinko, talvella puree pakkanen. – Alunperin suunnitelmissa oli uudistaa alakatto, kattojen välissä olevat huoltokelkat ja katon valaistus. Suunnittelutyön edetessä päätimme vaihtaa myös ylälasin energiatehokkaammaksi, Kuikkola sanoo.
“Harmi, että remontti päättyi!”
Kiasmassa työskentelevä opas pitää museon uudesta ilmeestä: “Ala-aula näyttää raikkaalta ja värikkäältä, kauppa on ja tiskit on uusittu ja aulasta näkyy paremmin ulos.” Kiasman aulassa vastaan kävelee markkinointisuunnittelija Päivi Hilska, joka harmittelee remontin päättymistä. – Remontti ei häirinnyt henkilökuntaan yhtään. Työmaa oli aina siisti, ja kaikki remonttimiehet tervehtivät talon väkeä. Vastaava mestari Hannu Räsänen pysyi aina rauhallisena, oli tilanne mikä tahansa. Työmaa pysyi siistinä, vaikka siellä työskenteli kaiken kaikkiaan 300 ihmistä eri vaiheissa. Aliurakoitsijoita oli noin sata, kertoo Kenno-Rakenne Oy:n projekti-insinööri Sofia Inkeroinen, joka vastasi työntekijöiden perehdyttämisestä turvallisuusasioihin. Remontin valmistuttua Kiasma järjesti kaikille osapuolille – niin suunnittelijoille, urakoitsijoille, tilaajalle kuin henkilökunnalle – päätösjuhlan. – Juhla saattoi onnistuneen projektin päätökseen. Sen kautta halusimme kiittää kaikkia mukana olleita ja näyttää, että tällainen siitä sitten tuli, projektipäällikkö Harri Toivonen Kansallisgalleriasta sanoo.
