Helsingin Kalansavustamo Oy on alansa vanhimpia yrityksiä. Viipurissa savustajaoppinsa hankkinut Feodor Dernjatin sai 1920-luvulla kutsun helsinkiläisiltä torikauppiailta tulla pääkaupunkiin savustajaksi. Hän tarttui täkyyn ja perusti 1926 yhä toimivan yrityksen. Tällä hetkellä toimitusjohtajana työskentelevä Leonid Dernjatin on vasta kolmas iältään kunnioitettavan sukuyrityksen vetäjä, sillä hänen isänsä Nikolai Dernjatin työskenteli firmassa 80-vuotiaaksi.
– Pelkästään meidän sukuhaaramme varassa yritystoiminta ei ole ollut. Setäni Boris Dernjatin oli aktiivisesti mukana isäni vetovastuun aikana, ja hänen poikansa, siis minun serkkuni Georg Dernjatin on nyt yhtiötä kehittämässä, Leonid Dernjatin kertoo.
Leonidin puoliso Anja Dernjatin työskentelee Helsingin Kalansavustamon toimistopäällikkönä ja pariskunnan poika Alf ja Georg Dernjatinin poika Sebastian opettelevat paraikaa alaa työskentelemällä yrityksessä, muun muassa esikäsittelyosastolla. Hygieniavaatimuksista johtui, ettei tavallinen rakenneteräs edes maalattuna ja sinkittynä soveltunut tämän osaston materiaaliksi. Niin kalusteet kuin seinäelementtien kylmätilan puoleinen pintakin ovat ruostumatonta terästä.
– Näissä muihin tiloihin rajoittuvissa seinäelementeissä lämmöneristeuretaanin paksuus on 80 millimetriä. Kylmätilojen ulkoseinäelementeissä eristepaksuus on vastaavasti 150 millimetriä. Kattoelementeissä uretaania on kauttaaltaan sata milliä, kertoo vastaava mestari Jukka Rajala projektinjohtourakoitsijana hankkeen toteuttaneesta Pakrak Oy:stä.
Suolahuoneessa haponkestävää
Hygieniavaatimuksiltaan erityisen kriittisissä huonetiloissa väli- ja ulkoseinäelementit koostuvat kahden rosterilevyn ja niiden välisen polyuretaanikerroksen muodostamasta sandwichista. Tämä on perusteltua tuotteiden säilyvyysvaatimusten näkökulmasta, sillä teräspintojen on oltava sekä olosuhteita kestäviä että helposti puhdistettavia. Materiaalien kestävyys joutuu kaikkein kovimmalle kalatuotteiden suolausta varten rakennetussa suolahuoneessa. Siellä ruostumaton teräskin on katsottu liian heppoiseksi materiaaliksi, mistä syystä elementtien ja kalusteiden pintaosat ovat haponkestävää terästä.
Enin osa kokonaisalaltaan noin 4 200 bruttoneliömetrin kiinteistön seinä- ja kattopinnoista on kuitenkin muovipinnoitettua rakenneterästä. Sen materiaalihinta on ’vain’ 50 euroa neliömetriltä eli noin viidennes rosteripinnalla ja seitsemäsosa haponkestävällä pinnalla varustetun elementin hinnasta.
Rakennuksen runkokin on terästä, mutta se johtuu ensisijaisesti kustannusvertailusta.
– Tässä tapauksessa ja tällä jännevälillä teräsrunko osoittautui betonirunkoa edullisemmaksi. Palosuojausnäkökohdatkaan eivät kääntäneet vertailua toisin päin, perustelee projektipäällikkö Paavo Tikka rakennuttajakonsulttina toimineesta Rovatex Rakenne Oy:stä.
Keravan Kalatalon pilarit ovat 22 x 12 metrin ruudussa. Mitat on valittu niin, että pilarien sijoittelu haittaa mahdollisimman vähän tuotannollisia ja logistisia toimintoja rakennuksen eri osissa.
Lattiarakenne koostuu kantavasta 240 millimetriä paksusta, normaalein harjateräksin raudoitetusta alapohjalaatasta ja sen pintaan asennetusta hierretystä epoksipinnoitteesta. Epoksin väri koostuu harmaasta ja valkoisesta, joita kumpaakin on väriseoksessa hieman vajaat 50 prosenttia, sekä parista prosentista mustaa.
Ennen kaikkea lattiatyypin valinnassa kuitenkin painoi riittävä kulutuskestävyys sekä mahdollisimman helppo puhdistettavuus. Liian sileä pinnoite ei toisaalta tullut liukastumisriskin takia kysymykseen.
Paalujen ja lattiakaivojen yhdistäminen mietitytti
Keravan Kalatalon suunnittelu alkoi jo noin viisi vuotta sitten, koska lähtöpakko Kalasatamasta oli rakennuttajalla tiedossa heti Vuosaaren sataman valmistuttua ja vanha satama-alueen uuden, asumiskäyttöä korostavan kaavan valmistuttua. Siinä määrin ainutlaatuisesta toiminnallisuudesta on kuitenkin kysymys, että tuotantoprosessin vaikutus perustuksiin ohjasi suunnittelua koko prosessin ajan.
– Toisin sanoen pitkien lattiakaivojen sijainti vaikutti paalujen lopulliseen sijaintiin. Nyt jouduimme lisäämään jonkin verran paaluja tuotantoon tulleiden työnaikaisten muutosten takia, Paavo Tikka selvittää.
Kustannussäästöjä olisi Tikan mukaan tullut hieman lisää, jos osapuolet olisivat aavistaneet, että rakennuttaja saa olla hieman luvattua pidempään vanhassa kiinteistössä.
– Kaksi kolme kuukautta olisi siinä tapauksessa kannattanut käyttää vielä tarkempaan perehtymiseen tilaajan tuotantoprosessiin. Kaikesta huolimatta voimme olla lopputulokseen tyytyväisiä, Tikka sanoo.
Niin pitkät kuin pienemmät, ympyrän muotoiset lattiakaivot ovat kauttaaltaan ruostumatonta terästä. Paaluperustukset koostuvat 15 18 metriä pitkistä lyöntipaaluista, jotka upposivat tontin koheesiomaahan pulmitta.
Perustustyöt tehtiin jo helmi-maaliskuussa 2011; tänä vuonna työmaa on keskittynyt talotekniikan viimeistelytöihin ja tuotantolaitoksen koekäyttöihin. Kesäkuussa valmistuneesta kiinteistöstä noin puolet on Helsingin Kalasavustamo Oy:n, ja loput Stadin Kalalla, Alfranella ja Mertalogistiikalla. Valmistumisajankohta on suunnitelmien mukainen, vaikka saksalaisvalmisteisten uunien toimituksen viivästyminen aiheutti välillä työmaalle ja rakennuttajalle paineita. Nyt Helsingin Kalasavustamon täysautomaattiset savustusuunit ovat toimiviksi ja tehokkaiksi havaitut.
– Myös ympäristönäkökohdat painoivat jonkin verran valinnassa. Uuden uunin etuna ovat pienet päästöt, koska savustusuunien ilmaa kierrätetään, Leonid Dernjatin kertoo.
Yli kolmasosa euroista talotekniikkaan
Lämminsavustuksessa tarvittava +65°C:n lämpötila on kiinteistössä lämpötaloudellisesti poikkeustilanne: ainoa työvaihe, jossa on tarvetta nostaa lämpötila normaalin huonelämpötilan yläpuolelle. Kylmäsavustuslämpötila on +15°C…+25°C, kun taas itse tuotantotilojen lämpötila on välillä +8°C…+12°C. Varastotilojen lämpötila on nollan ja kolmen plusasteen välillä paitsi luonnollisesti pakastustunnelissa ja pakkasvarastossa, joissa ollaan reilusti pakkasen puolella.
– Jäähdytykseen kuluu tästä syystä enemmän energiaa kuin lämmitykseen. Lisäksi kesäaikainen energialasku on suurempi kuin vastaavan pituiselta ajanjaksolta kertyvä lasku talvella, sanoo vastaava mestari Jukka Rajala.
Toimistopäällikkö Anja Dernjatin arvioi energiakulujen osuudeksi yhtiön kiinteistä kuluista jopa noin kolmasosan. Suunnilleen sama prosenttiosuus hankkeen rakennuskustannuksista muodostuu talotekniikasta.
– Taten osuus on noin 35 prosenttia, mikä ei ole tavaton prosenttiosuus nykyisessä uudisrakentamisessa, mutta korkeimmasta päästä se on. Tämä johtuu sekä suurista lämpötilaeroista, siis niiden tuottamiseksi tarvittavasta jäähdytyksestä ja myös suuresta ilmanvaihtotarpeesta, Paavo Tikka selvittää.
Etenkin korjaushankkeille ominaisia tilankäyttöpulmia ei täysin voitu välttää tässä uudishankkeessakaan. Tilaa valtavasti vievien, kattoon asennettavien jäähdytyskoneiden lopulliset mitat ja tarpeet selvisivät suhteellisen myöhään. Ongelmat kuitenkin ratkesivat kohtuudella, ja metrin leveät syvät ja jopa neljä metriä pitkät jäähdytyslaitteet saatiin mahtumaan suunniteltuihin paikkoihin alakattojen alle.
Tilaa veivät myös massiiviset sähkökeskukset, joita kiinteistöön on ’ripoteltu’ useisiin paikkoihin, paikoin normaaliin verrattuna tuplasti tilaa vievinä. Normaalin käytännön mukaisesti sähkökeskusten hankinta kuului sähköurakoitsijan eli Jurax Oy:n urakkaan ja ilmanvaihtokoneiden hankinta LVI-urakoitsija LVI-Helin Oy:n urakkaan.
