Yrjö Lindegrenin ja Toivo Jäntin alun perin suunnittelema funktionalistinen Olympiastadion on kansallinen monumentti, joka voidaan rinnastaa lähes kansallismaisemaan. Sen historiallinen ulkoasu pyrittiin säilyttämään myös peruskorjauksessa niin pitkälle kuin mahdollista, vaikka rakennuksen yhteyteen rakennettiin yli 20 000 neliötä uudistiloja, mikä on enemmän kuin tiloja oli ennestään. Hankkeen kokonaislaajuus kentät ja katsomo mukaan lukien oli noin 90 000 neliötä.
– Olympiastadion on ollut rakentamisaikansa arkkitehtuurin lipunkantaja, mikä toi hankkeeseen kovia erityispiirteitä. Toisaalta se on kaikkina aikakausina olemassaolonsa aikana hyödyntänyt aikansa viimeisintä ja edistyksellisintä rakennustekniikkaa. Samalla tavalla tässä kuluneessa projektissa on käytetty tämänhetkistä parasta tulevaisuuskuvaa ja osaamista, kuten uusia ja innovatiivisia materiaaliratkaisujakin, kohteen arkkitehtuurisuunnittelusta sekä uudiskatsomokatosten pääsuunnittelusta vastannut Arkkitehti Kimmo Lintula Arkkitehtitoimisto K2S Oy:stä kertoo.
Arkkitehdit NRT Oy ja Arkkitehtitoimisto K2S Oy vastasivat työyhteenliittymänä kohteen pää- ja arkkitehtisuunnittelusta yhteistyössä ruotsalaisen arkkitehtitoimisto White Arkitekten sekä hollantilaisen Wessel de Jongen kanssa. Kokonaishankkeen pääsuunnittelijana toimi arkkitehti Kari Raimoranta Arkkitehdit NRT Oy:stä.
Olympiastadionin peruskorjauksen rakennuttajina olivat Helsingin kaupungin kaupunkiympäristön toimiala ja Stadion-säätiö sr. Hanke toteutettiin projektinjohtourakkana, jossa Skanska toimii projektinjohtourakoitsijana.
Kerran elämässä -hanke
Stadionin perusparannus ja uudistamishankkeen ainutlaatuisuus ja vaativuus korostuu hankkeeseen osallistuneiden kommenteissa. Rakennussuojelun leimaama hanke on ollut pitkäkestoinen ja massiivinen. Julkisuudessa on kyselty paljon hankkeen yli sadan miljoonan kustannusylityksen perään. Hankkeen loppuselvitykset ovat vielä tekemättä, mutta kokonaiskustannukset ovat yli 300 miljoonaa euroa. Alun perin urakan piti valmistua jo viime syksynä.
– Hankkeessa riitti vaikeusasteita joka lähtöön. Hanke on ollut jo ajallisesti erittäin pitkä. Tarveselvityksen alusta laskettuna aikajänne on ollut kahdeksan vuotta, josta itse rakentamisen osuus neljä vuotta. Matkan varrella on tullut vastaan paljon erikoista ja yllättävää, mitä ei voinut tietää ennalta. Yllätyksiä on tullut esimerkiksi rakennuksen vanhojen rakenteiden heikkoudesta ja niiden vahvistuksista. Kaikki tällainen vaatii suunnittelua ja uutta toteutusta lisätöineen, rakennuttajana toimineen Helsingin kaupungin kaupunkiympäristön toimialan projektinjohtaja Aulis Toivonen toteaa.
– Silti päästiin toteuttamaan se tavoite, mikä hankkeelle asetettiin: lisää toiminnallista tilaa. Ulospäin tiettyihin suuntiin stadion näyttää entisenlaiselta, sisältä ehostettu ja korjattu sekä 20 000 neliön uudistiloilla varustettu, Toivonen sanoo.
Yhteistyö Museoviraston kanssa sujui toteuttajien mukaan erinomaisesti.
– Hankkeessa tehtiin tiettyjä suojelullisia kompromisseja, jotta Helsingin Olympiastadion voisi olla käytössä jatkossakin. Tietyt osat pyrittiin pitämään ennallaan mahdollisimman pitkälle. Meillä oli kokous järjestelmällisesti kerran viikossa Museoviraston edustajan kanssa, mikä osaltaan auttoi ongelmien ratkaisussa, Raimoranta kertoo.
Toiminnallinen ja arkkitehtoninen selkeys palautettiin
– Suuri vaikeusaste oli laajan ja kerroksellisen rakennushankkeen pitämisessä eheänä kokonaisuutena lopputuleman suhteen. Kokonaisuus oli vuosikymmenien kuluessa muuttunut hiukan vaikeasti hahmotettavaksi ja käytettäväksi. Siksi lähtökohtana oli rakennuksen yksinkertaistaminen ja selkeyttäminen. Kun katsoo vanhoja 1930-luvun suunnitelmia, niin tässä hankkeessa tavoiteltiin samaa kirkkautta kuin alkuperäisessä stadionissa, Lintula toteaa.
Peruskorjauksen päämateriaaleina olivat betoni ja puu. Materiaaleissa tavoitteena oli selkeyden lisäksi ajattomuus ja korjattavuus.
Rapatut julkisivut näkyvine betonirakenteineen sekä kaarteiden tiilimuuraukset on uusittu alkuperäisten mukaisesti. Julkisivujen teräsosien detaljit on entistetty ja pellitykset toteutettu alkuperäisten mallien pohjalta. Teräs- ja puuikkunoiden karmit ja puitteet on kunnostettu alkuperäisistä ja lasit on korvattu uusilla ja energiatehokkaammilla.
Yleisön sisääntuloon palautettiin 1960-luvun ajatus etelä-pohjoissuuntaisesta sisääntulosta.
– Perusparannus- ja uudistamishankkeessa on kiinnitetty erityistä huomiota myös esteettömyyteen. Vierailijakeskuksesta kulku stadionin eri tiloihin tapahtuu esteettömiä väyliä ja uusia hissiyhteyksiä käyttäen. Tapahtumissa stadionilla on käytössä kokonaan uudet esteettömät katsomot useammassa eri katsomolohkossa, Stadion-säätiön markkinointi- ja viestintäjohtaja Marju Paju kertoo.
Katsomon uudet katokset huikaisevat
Julkisivujen uusittu ja korotettu puuverhous kätkee taakseen kaarteiden uudet ja todella kauniit katsomoiden katokset. Katsomoon ei haluttu pilareita estämään näkymiä kentälle yhtään enempää kuin oli aivan välttämätöntä. Näin katosrakenteesta tuli hyvin vaativa geometrisesti ja rakenteellisesti. Tämä heijasteli erilaisia ratkaisuja moneen eri paikkaan ja vaikutti hankkeen kokonaiskustannuksiin.
Katoksen alapinnassa on upea 16 000 neliön laajuinen rimapinta. Jokainen rima on kiinnitetty yksitellen paikan päällä. Katokset ovat eri tavoin kaarevia, joten niitä ei voinut toteuttaa elementeillä.
Uuden katoksen vaatimat normien mukaiset vahvennukset olivat mittavia ja vaikuttivat paljon myös itä- ja eteläkatsomolohkojen rakenteisiin, kun vanhoja rakenteita jouduttiin uudistamaan ja vanhoja pilareita mantteloimaan. Alkuperäinen betoninen A-katsomon katos on myös täysin uudistettu ja entisöity 1930-luvun funkkishenkeen.
Pahoin painunut itäosan vanha maavallikatsomo oli käytännössä käyttökelvoton katsomokäytössä. Se purettiin pois, ja sen paikalle rakennettiin uusi katsomo, johon saatiin kolme katsomoriviä ja kaksi tasoa, jotka voivat toimia liikuntaesteisten katsomopaikkoina. Uuden katsomon taakse tehtiin lasitetut aitiot. Uudistamisen yhteydessä saatiin katsomon alle niin sanottu sadan metrin wc-tila palvelemaan yleisöä.
Uudet innovatiiviset istuimet katsomoon
Kaikki katsomomaljan penkit on korvattu uusilla yksittäisillä puukomposiitti-istuimilla, jotka muodostavat yhtenäisen vaakaviivaston stadionin katsomotilaan alkuperäisten penkkien tapaan. Katsomomaljan vaatima AV-tekniikka on integroitu katoksien ja katsomomaljan takareunan rakenteisiin.
– Itäkatsomon alaiset sisätilat otettiin käyttöön 1950-luvulla, kun stadion tarvitsi vuokratuloja. Ne kaikki on nyt uudistettu modernit vaatimukset täyttäviksi joustaviksi monitiloiksi, joita Stadion-säätiö vuokraa. Samoin entinen retkeilymaja pohjoispuolella muuttui toimistotiloiksi, Raimoranta kertoo.
A-katsomon alla olevat 1930-luvun tilat toimivat arjessa monikäyttöisiksi uudistettuina tapahtumien oheistiloina. Tilojen materiaalit ja värisävyt on palautettu alkuperäiseen asuun. Kolmannen kerroksen tiloihin on tehty uudet yhteydet katsomoon. Maantason tilat rajautuvat sisälasiseinillä jättäen alkuperäiset betonirakenteet ja julkisivujen ikkunat näkyviin myös suurissa tapahtumissa.
Turvallisuus edellä
– Pelastuslaitoksen näkemykset olivat tärkeitä asioita jo suunnitteluvaiheessa. Sprinklerijärjestelmästä haluttiin luopua katsomoissa ja palokonsultin selvitysten pohjalta päädyttiin siihen, että kohde voidaan toteuttaa materiaaleilla, jotka eivät syty palamaan, Raimoranta kertoo.
Katoksen verhous toteutettiin palosuojatusta puusta. Puuaineksessa on paineella ruiskutettua silikaattia, joka tunkeutuu puusolukkoon. Käsittely on pysyvä, eli sitä ei tarvitse uusia. Maanalaiset kokoontumis- ja kulkutilat on sekä sprinklattu että palosuojauskäsitelty. Katsomon istuimien puukomposiitin koostumus on myös palamaton.
– Katsomoon tehtiin turvallisuussyistä uusia portaita 11 kappaletta. Aiemmin katsomoon noustiin etureunasta, nyt takariveille pääsee suoraan oman portaan kautta. Se helpottaa evakuointia ja myös oheispalvelujen äärelle pääsemistä, Raimoranta kertoo.
Kokonaan uudet katsomosisäänkäynnit paikalla valettuine portaineen on sovitettu kaarteiden betonirakenteiden ja tiilijulkisivujen rytmiin.
Maan alle laajat uudistilat
Peruskorjauksen yhteydessä Stadionille rakennettiin 20 000 neliötä uusia tiloja, muun muassa uusi monitoimihalli ja voimailusali. Juoksuratojen alle louhittiin uusi noin 4 x 4 -metrinen tekniikkatunneli, jonne rakennettiin samalla täysimittainen maanalainen juoksurata stadionin ympäri harjoitteluradaksi.
– Lähtökohtaisesti ne tilat, joita ei pystytty hyvin tai helposti sijoittamaan olemassa olevaan rakennusrunkoon, sijoitettiin maan alle. Toisaalta uudistiloilla haluttiin varmistaa se, että Stadionilla on kaikki tapahtumajärjestämiseen liittyvät oheistilat itsessään. Vapautuva tila voitiin ottaa käyttöön tapahtuma- ja yleisöpalveluihin ja sitä kautta palvelua parannettiin, Lintula kertoo.
Uudistilojen osalta oli tärkeätä, että ne taipuvat mahdollisimman ympärivuorokautiseen käyttöön. Siksi tiloista pyrittiin tekemään hyvin monitoimisia.
– Esimerkiksi uusi iso liikuntasalikokonaisuus on sellainen, että yksi saleista muuttuu tarvittaessa lehdistökeskukseksi ja toinen mediatilaksi, johon saadaan 150 hengen auditorio. Iso monitoimisali on jaettavissa kolmeen osaan. Arkena nämä tilat palvelevat ihan normaalia koululaisten ja kaupunkilaisten liikuntaa, Lintula kertoo.
Stadionin pohjoispäähän louhittiin mittava logistiikkakäytävä ja -halli, jonne ajetaan sisään pohjoiskaarteen alta. Tapahtumarekat ja mediayhtiöiden lähetysautot voivat ajaa suoraan sisään maanalaiseen halliin.
Hankkeessa Olympiastadionille muodostettiin myös uusi laajennettu tontti. Näin pohjoiseen saatiin iso tapahtuma-aukio.
Teksti Jari Peltoranta | Kuvat Mikael Lindén
