Teksti: Antti Lagus Kuvat: Mikael Lindén
Teema ei ole valittu tai teema on poistettu.
Carl Ludvig Engelin piirtämä Kaartin kasarmin rakennus valmistui 1820-luvulla. Se oli osa Suomen kaartin kasarmialuetta. Suomen puolustusministeriö on toiminut rakennuksessa vuodesta 1956 lähtien.
Rakennus tuhoutui pahoin sotien aikaisissa ilmapommituksissa. Vuonna 1954 aloitetuissa jälleenrakennustöissä rakennus käytännössä rakennettiin uudestaan, sillä pommituksissa vain ulkoseinät olivat jääneet jäljelle.
Arkkitehti Kari Raimoranta Arkkitehdit NRT Oy:stä kertoo, että suojelukohteen suunnittelu on normaalin prosessin mukaista työtä, jossa ollaan yhteydessä museoviranomaisiin. Luonnoksia tehdään tavalliseen tapaan käyttäjien kanssa laaditun tilaohjelman pohjalta.
”Avotiloista oli puhe suunnittelun alussa, mutta avotiloja ei vanhaan rakennukseen kuitenkaan tehty. Sen sijaan osaan toimistohuoneista rakennettiin eräänlainen kombikonttoritila, jota voi käyttää ryhmätyötilana tai kokouspisteenä. Tila erottuu varsinaisesta työhuoneesta lasiseinällä”, Raimoranta sanoo.
Rakennuttajan Senaatti-kiinteistöjen hankeryhmän päällikköAsko Toppinen kertoo, että korjaukseen ryhdyttiin, koska huomattava osa rakennuksen teknisistä järjestelmistä oli jo elinkaarensa päässä. Lisäksi oli välttämätöntä tehdä rakenteellisia korjauksia, kuten julkisivujen korjaaminen ja vesikaton uusiminen sekä perustusten vahvistamista suihkupaalutuksella.
Toppinen arvioi, että hankkeessa onnistuttiin rakentamaan tähän historiallisesti arvokkaaseen rakennukseen nykyajan vaatimukset täyttävät toimistotilat.
Vanhoja rakenteita mahdollisuuksien mukaan
Saneerauksessa pyrittiin mahdollisuuksien mukaan käyttämään vanhoja rakenteita ja osia. Niinpä esimerkiksi rakennuksen molemmissa poistumisportaissa on käytetty vanhat portaat ja kaiteet. Myös ensimmäisen ja toisen kerroksen välisen aukon kaiteen reunuksessa on käytetty 50-luvun puureunus.
Suurin osa tammisista ovista on voitu säilyttää. Uusiakin ovia on, sillä huoneita tuli jonkin verran lisää. Myös tammiset ikkunat ovat entiset. Rakennuksen ulkopinnalla on säilytetty kupariset ikkunapellit ja kupariset syöksytorvet.
Alun perin tarkoituksena oli selvitä vähäisemmällä paikkojen avaamisella, mutta sisäilman hyvän laadun varmistamiseksi välipohjat päätettiin kuitenkin avata. Niistä purettiin pois puisia muottirakenteita, jotka olisivat voineet aiheuttaa homeongelmia.
”Saneerauksessa jätettiin paikalleen niin paljon väliseiniä kuin mahdollista. Rakennus säilyttikin varsin hyvin 50-luvun hahmonsa”, Raimoranta sanoo.
Nykyisen ilmanvaihdon tilantarpeet ovat suurempia kuin ennen vanhaan. Ilmastoinnin konehuoneet saatiin viidennen kerroksen kumpaankin päätyyn. Käytävissä kattoja laskettiin putkistojen sijoittamista varten. Myös joissakin huoneissa osaa katosta on laskettu.
”Alkuperäistä koppikonttoria avattiin niin, että seinään puhkaistiin lasiaukko, jossa on pilkkuhimmennys. Tarkoitus on saada avoimuutta valtion virastoon”, Raimoranta sanoo.
Uusi yhdyskäytävä porttikäytävän kohdalle
Rakennuksen käytettävyyttä lisää myös Kasarmitorin porttikäytävän kohdalle rakennettu lasinen yhdyskäytävä. Kahden kerroksen korkuinen porttikäytävä jakoi aiemmin rakennuksen keskeltä niin, että kerrosten toiseen päätyyn on pitänyt kulkea ulkotilan tai muiden kerrosten kautta.
Varsinaiset toimistokerrokset ovat toisessa, kolmannessa ja neljännessä kerroksessa. Ensimmäisessä kerroksessa on muun muassa vastaanotto, kirjaamo, kirjasto ja lehdistötila. Viidennessä kerroksessa taas on muun muassa varastotiloja ja atk-luokka.
Kussakin toimistokerroksessa on portaikkojen kohdalla rakennuksen toisessa päädyssä neuvotteluhuone ja toisessa taukotila. Molemmat tilat ovat kulman muotoisia ja niiden sisäseinä on lasitiiltä, jonka kautta päivänvalo pääsee porrashuoneeseen. Myös porrashuoneen hissiaulasta erottava seinä on lasitiiltä. Lasitiiliä oli käytetty jo 1950-luvulla, mutta ne uusittiin nykyisten palomääräysten mukaisiksi.
Lasitiiliä vanhassa rakennuksessa oli käytetty myös porttikäytävän kohdalla. Tässä lasitiilet vaihdettiin kirkkaaseen lasiin, mikä on omiaan lisäämään avaruuden tuntua.
Historia elää huonekaluissa
Rakennusprojektin yhteydessä tehtiin myös mittava historiaselvitys rakennuksen taustoista ja sen käytöstä lähes kahdensadan vuoden aikana. Vuoteen 1905 asti rakennus oli Suomen kaartin käytössä ja viime vuosisadan alkuvuosikymmeninä kansalaissodan jälkeen se oli Kaartin pataljoonan käytössä.
Myös korttelin sisäpihalla sijaitseva Venäjän ja Turkin välisessä sodassa 1877 – 1878 Gornyi Dubnjakissa kaatuneiden Suomen kaartin sotilaiden muistomerkin valaistus kunnostettiin töiden yhteydessä. Muistomerkki näkyy Kasarmitorilta katsottaessa rakennuksen korkean porttikäyvän läpi.
Rakennuksessa on esillä taideteoksia, jotka ovat lainassa Valtion taidetoimikunnalta ja Ateneumin taidemuseosta. Myös vanhoja kalusteita on käytetty. Esimerkiksi yhdessä neuvottelutilassa on marsalkka Mannerheimin Mikkelin päämajassa sotien aikana käyttämä karttapöytä. Pitkä pöytä piti nostaa töiden ajaksi turvaan ikkunan kautta ja töiden päätyttyä takaisin ikkunan kautta.
Eräässä toisessa tilassa on taas kenraali Waldénin aikoinaan käyttämä kirjoituspöytä. Ennen peruskorjausta tämä pöytä toimi puolustusministerin kirjoituspöytänä.
Tiiliseinistä arvaamattomia lisätöitä
Ennen varsinaisten saneeraustöiden aloitusta Kasarmikadun puoleiseen päätyyn tehtiin uusi betoniteräspaalutus, sillä rakennus oli täällä liikkunut jonkin verran. YIT:n toteuttaman pohjaurakan yhteydessä vanhat pilarit katkaistiin ja rakennuksen lämmönjakohuonetta korotettiin kaivamalla lisätilaa.
Rakennustöiden valvojana toiminut puolustushallinnon rakennushallinnon rakennusvalvoja Risto Virtanen sanoo, että rakennuksen päädyn tukeminen ja paalutuksen vaihto oli sellainen työvaihe, jota ei muissa saneerauskohteissa ole tullut kohdalle.
Saneeraustöiden rakennusrakasta vastanneen Lujatalo Oy:n työpäällikkö Timo Salo-Tuisku kertoo, että – kuten usein saneerauksissa muutenkin – vanhat piirustukset eivät olleet ihan tarkkoja. Paikalla valetut ja vanhat tiiliseinät aiheuttivat arvioitua enemmän työtä.
”Sodan jälkeen rakennetuista tiiliseinistä osa purettiin pois ennen varsinaisia saneeraustöitä. Töiden aikana jouduttiin kuitenkin purkamaan enemmänkin seiniä ja rakentamaan sitten uusia. Hyvältäkään näyttävä rakenne ei aina ole riittävän kestävä, kun sen vierestä puretaan rakenteita, jotka ovat tukeneet toisiaan”, Salo-Tuisku sanoo.
Salo-Tuisku arvioi seinien ja rakenteiden vahvistamisen rakentamistyön kaksinkertaistuneen alkuperäisestä suunnitelmasta. Työ saatiin kuitenkin valmiiksi aikataulussa.
Rakennuksen pintarappaus on uusittu kauttaaltaan. Kasarmitorin puolella olevia koristekuvioita ei saanut uusia.
