Jakomäen keskustassa uusi palvelurakennus tuo nostetta vanhaan lähiöön. Uudisrakennus korvasi viisi huonokuntoista rakennusta, ja saman viherkaton alla toimivat nyt peruskoulu, kaksi päiväkotia, leikkipuisto ja nuorisotalo.
Helsingin kaupunki pyrkii pitämään kaikki sen kaupunginosat kiinnostavina ja elinvoimaisina, niin uudet kuin vanhat. Helsingin koillisosaan 1960-luvulla nopeassa tahdissa rakennettu Jakomäen kerrostalolähiö kuuluu niihin vanhempiin. Vantaan rajan tuntumassa, Lahdenväylän ja Porvoonväylän välissä sijaitsevassa lähiössä on nykyään noin 5 800 asukasta.
– Kaupunki lähtee siitä ajatuksesta, että on arvokasta kehittää asuinalueita, toteaa projektinjohtaja Erkki Huitti Helsingin kaupungin kaupunkiympäristön toimialalta. Hän edusti Jakomäen hankkeessa rakennuttajaa.
Jakomäen uusi palvelurakennus oli kaupungin ensimmäinen allianssimuotoinen talonrakennushanke: monen erillisen toteuttajan sijasta valittiin ryhmittymä, joka kehitti rakennuksia ja ympäröivää aluetta kokonaisuutena sekä etsi paikalle parasta vaihtoehtoa. Pääurakoitsijaksi valikoitui NCC Suomi Oy, joka tuli mukaan hankkeen kehitysvaiheeseen yhdessä suunnittelutoimisto Optiplan Oy:n kanssa jo vuonna 2016.
Täydennysrakentamista
Hanke lähti kunnolla vauhtiin vuonna 2017, kun alueen kehittämiseksi julistettiin arkkitehtuurikilpailu. Kilpailuun kutsuttiin viisi osallistujaa ilmoittautumisen perusteella. Voittajaksi selvisi työryhmä, johon kuuluivat arkkitehdit Claudia Auer (Arkkitehdit Auer & Sandås Oy) sekä Matias Kotilainen, Tuomas Martinsaari ja Paul Thynell (Arkkitehtitoimisto Opus Oy).
Jakomäen sydän -nimisen uuden palvelutalon lisäksi työryhmän suunnitelmaan sisältyi asuntorakentamista pois purettavien rakennusten tilalle. Vapautunut alue onkin nyt kaavoitettu asunnoiksi 600 asukkaalle ja tonttien kehittäminen on käynnissä. Täydennysrakentamisen toivotaan tuovan Jakomäkeen uutta kohtuuhintaista asumista ja monipuolisempia asumismuotoja vuoteen 2025 mennessä.
Jakomäen keskiosan uusi asemakaava valmistui arkkitehtuurikilpailun voittajatyön pohjalta. Rakentaminen alkoi tyhjien rakennusten purkamisella vuonna 2018, ja uudisrakennustyöt alkoivat vuonna 2019.
Kankarepuiston peruskoulu, varhaiskasvatusyksikkö Kankarepuisto, leikkipuisto Kankarepuisto sekä Jakomäen nuorisotalo muuttivat uuteen monitoimitaloon syksyllä 2020. Uudisrakennuksessa on 11 000 neliötä, ja lapsia taloon mahtuu 1 000.
Arkinen arvokkuus
Jakomäen sydän on näkyvä maamerkki alueen keskellä. Massiivinen, suorakaiteen muotoinen matala rakennus on looginen ja selkeä. Vaaleasta tiilestä muurattua rakennusta ympäröi laaja puisto- ja viheralue, ja pohjoispuolelle jää mäntyinen metsikkö. Koulun vieressä ovat Jakomäen liikuntapuiston urheilukentät. Uudisrakennuksen taakse jätettiin paikoilleen vanha yläasteen liikuntasali, jonka remontti valmistui maaliskuussa. Liikuntasalin alapuolella sijaitsee Jakomäen uimahalli.
Pääsuunnittelija Claudia Auer vertaa uudisrakennusta vanhaan kaupunginmuuriin, joka suojaa rakennuksen sisällä olevia mutta avautuu samalla ulospäin muurissa olevien, erimuotoisten aukkojen kautta.
Koululaiset kulkevat rakennukseen sisälle kaaren- ja neliönmuotoisista aukoista, päiväkotilasten kulkuaukko on kolmion muotoinen. Rakennuksen kolmella sivulla olevien sisäänkäyntien yhteydessä on pieni atriumpiha, joka korostaa julkisivun muurimaisuutta. Sisäpihojen punaiset tiilijulkisivut erottuvat hyvin vaaleasta rakennuksesta.
– Kaari, neliö ja kolmio ovat tuttuja symboleja erilaisista kulttuureista tuleville. Ne näkyvät myös rakennukseen sisälle ja auttavat hahmottamaan tilaa, Auer sanoo.
Suuren rakennuksen viherkatto aurinkopaneeleineen on rakennuksen viides julkisivu. Aurinkopaneelit tuottavat noin 10 prosenttia rakennuksen sähkönkulutuksesta.
Tuomas Martinsaarelle ja Matias Kotilaiselle Jakomäki ei ollut ennestään tuttu paikka. Metsälähiön ilmapiiri oli kuitenkin tuttua ja inspiroivaakin nuorille suunnittelijoille.
– Metsä antoi idean rakennuksen horisontaaliselle massoittelulle. Suunnittelimme matalan ja laakean talon avoimeen maisemaan. Tavoitteenamme oli tehdä kokoava ja yhteisöllinen rakennus. Talo on suuri, mutta siinä on samalla harmoniaa ja rauhaa.
Rakennuksen arkkitehtuurin avulla haluttiin viestittää lapsille ja nuorille, että talo on tehty heille ja että heitä arvostetaan. Arkkitehdit toivovat, että käyttäjät ottavat talon omakseen, ja että heille syntyy siihen hyvä suhde.
– Suunnitelman henkeä ja tavoitetta voisi kuvailla ilmaisulla arkinen arvokkuus, Martinsaari tiivistää.
Kahden kerroksen väkeä
Uudisrakennuksen sydämen muodostaa sen keskellä oleva avara, kattoon asti avoin tila, jossa maaliskuisena iltapäivänä opeteltiin tansseja ohjaajan johdolla. Projektitilaksi kutsutun tilan toisella laidalla olevat puiset portaat toimivat katsomona silloin, kun ovet avataan viereiseen tanssisaliin.
Keskellä aulaa seisoessa ei heti hahmota, miten runsaasti tilaa on rakennuksen reunoilla. Talon ”kulmakohtiin” on sijoitettu taide- ja taitoaineiden pajat, tilat nuorisotalolle, päiväkodille ja leikkipuistolle. Pitkänomainen ruokasali lähtee ulospäin rakennuksen takaosasta ja yhdistää uudisrakennuksen vanhaan liikuntasaliin.
Ruokasalin seinällä on taiteilija Laura Pehkosen keramiikkaa – pieniä hauskoja teoksia, joita on sijoitettu ruokasalin lisäksi eri puolille koulua oppilaiden löydettäviksi.
Projektitilasta nousevat kahdet puiset portaat toisen kerroksen parvelle. Parven katto on matalalla, vastakohtana korkealla aulalle.
Parvelta on kulku toisen kerroksen reunoille, jonne yleisopetustilat on sijoitettu kahteen vyöhykkeeseen: ensimmäisessä vyöhykkeessä on kaikille avoimia tiloja, taaimmaisessa on erikokoisia, toisiinsa yhteydessä olevia luokkahuoneita.
Toisessa kerroksessa on henkilökunnan yhteinen oleskelutila, jonka suuren lasiseinän läpi avautuu laaja näkymä parvelle ja projektitilaan.
Päivänvaloa syvärunkoisen talon keskelle tulee talon kolmannen kerroksen valoseinän läpi. Kolmas kerros, joka ei ulotu rakennuksen reunoille asti, on ilmasta katsoen kuin valolyhty rakennuksen katolla. Sen molemmissa päissä sijaitsevat IV-konehuoneet.
Paljon puuta, paljon lasiseiniä, paljon avointa tilaa ja pitkiä näkymiä. Elementtejä, joiden avulla suunnittelijat ovat luoneet rauhaa ja harmoniaa hektiseen koulumaailmaan. Auerin mukaan puu tunnetusti vähentää stressiä. Sosiaalinen kontrolli toimii, kun lähes koko talon läpi voi nähdä.
Allianssi ja yhteistoiminnan voimaa
Helsingin kaupungin organisaatiossa Jakomäen sydän oli pioneeri, mutta urakoitsijalle, NCC Suomi Oy:lle, allianssimuotoinen työskentely on tuttua. Jokainen allianssi on kuitenkin yksilö, muistuttaa hankkeen projektipäällikkönä toiminut projektijohtaja Riitta Jokivuo NCC:stä.
– Tavallisesti rakennusurakkasopimukset tehdään kahden toimijan, tilaajan ja urakoitsijan, välille. Allianssissa urakoitsija on yksi allianssiosapuoli ja palveluntuottaja, yhtäläisin oikeuksin ja vastuin.
Jakomäessä allianssisopimusosapuolia oli viisi: kaupunki tilaajana, NCC pääurakoitsijana sekä kolme suunnittelijatahoa.
Allianssisopimukseen sisältyvän peruskirjan mukaan kaikki päätökset tehtiin Hankkeen parhaaksi -periaatteella. Yksimielisyyden vaatimuksen voisi kuvitella hidastuttavan hanketta, mutta Jokivuon mukaan Jakomäessä näin ei käynyt. Haasteita aikatauluun tuli rakentamisvaiheessa, jolle allianssimallissa ei ole varattu sen enempää aikaa kuin perinteisessä urakkamuodossa.
– Itse rakentaminen etenee täsmällisen aikataulun mukaisesti, mikä saattaa luoda haasteita kehittämisvaiheessa luoduille yhteisille toimintatavoille. Allianssin etuna on kuitenkin ehdottomasti yhteistoiminnan voima, joka syntyy, kun yhteinen tavoite on kirkkaana osapuolten mielessä, Jokivuo toteaa.
Alliansseilla on tyypillistä bigroom-työskentely. Koronaepidemian alkaessa keväällä 2020 kokoukset ja palaverit siirrettiin nopeasti Teamsiin.
Rakenne-, purku- ja elementtisuunnittelua
Jakomäen sydämen päärakennesuunnittelijana toimi Optiplan Oy. Teräsrunkorakenteiden suunnittelusta vastasi SS-Teracon Oy.
– Rakennuksen runko on selkeä teräksen ja betonisten kantavien rakenteiden yhdistelmä. Rakennuksen kantavina pystyrakenteina toimii pääosin teräsliittopilarit ja teräsbetoniset seinärakenteet, vaakarakenteina kerrosten teräspalkit ja ontelolaattatasot, kertoo vastaava rakennesuunnittelija Ilkka Helander Optiplanista.
Rakennuksen keskellä sijaitsevassa korkeassa projektitilassa kantavat vaakarakenteet ovat teräsristikoita, jotka tukeutuvat liittopilareihin. Yläpohjarakenne projektitilassa on kevytrakenteinen: kantavan profiilipellin, lämmön- ja vesieristeiden yhdistelmä.
Korkean aulatilan portaikko on betonirakenteinen, pääosin paikallavaluna.
Koulun julkisivut ovat pääosin paikalla muuratut. Pelti-villa-pelti -rakenteiset IV-konehuoneet on verhottu alumiiniritilöillä.
Uudisrakennuksen ja vanhan liikuntasalin rajakohdan rakennesuunnittelu ja yhteensovitus vaativat suunnittelijoiden ja rakentajien hyvää yhteistoimintaa. Myös julkisivujen sisäänkäyntien ympyränkaaren ja kolmion muotokieli toi omat haasteensa. Näiden sisäänkäyntien kantava rakenne toteutettiin paikallavalettuina betonirakenteina, ulkoverhous on muurattua tiiltä.
Uudisrakentamisen ohella kohteen rakennesuunnitteluun liittyi myös mittava määrä purku- ja korjausrakentamisen suunnittelua.
Helander kiittää suunnittelijoiden yhteistoimintaa haastavassa ja mielenkiintoisessa projektissa, työmaan toteutusta unohtamatta. Elementtisuunnittelussa Optiplanilla oli mukana laaja työryhmä jonka vastaavana suunnittelijana toimi Jari Kähtävä. SS-Teraconilla suunnittelusta vastasivat Pasi Koivisto ja Maria Tuominen.
Suunnittelua ja valmistautumista
Koulun tulevat käyttäjät eivät olleet osa allianssia, mutta heidän roolinsa projektissa oli silti keskeinen ja tärkeä, sanoo käyttäjäyhteistyötä Jakomäen hankkeessa vetänyt arkkitehti Juha Vihma Optiplan Oy:stä.
Palvelurakennuksen kaikki käyttäjät – peruskoulun, päiväkodin, leikkipuiston ja nuorisotalon edustajat – valmistautuivat hankkeen aikana yhdessä uuteen ympäristöön ja työtapojen muutokseen. Työpajoissa ja käyttäjäklinikoissa pohdittiin yhdessä, minkälaiset tilaratkaisut parhaiten tukevat tulevaa toimintaa. Myös koulun tulevat iltakäyttäjät otettiin mukaan suunnitteluun.
Kaupunki halusi Jakomäen projektin avulla myös kehittää tilasuunnitelmia ja vakiokäytänteitä kouluihin, joita rakennetaan jatkossa ja joiden halutaan tukevan uusien opetussuunnitelmien mukaista opetusta.
– Koska mitään valmista ei ollut, oli tärkeää saada tietoa siitä, minkälaisia tiloja ja toimintoja käyttäjät haluavat ja tarvitsevat. Oivalluksia syntyy, kun yhdessä syvennytään koulun toimintaan ja arvoihin.
Vihman tehtävänä oli varmistaa, että käyttäjien ja suunnittelijoiden välinen yhteistyö oli sujuvaa.
– Muutos vanhoista, 1970-luvulla rakennetuista kouluista uudenlaiseen oppimisympäristöön oli kaikille iso. Uusi oppimisympäristö on monimuotoinen, yhteisöllinen ja muuntojoustava. Sopeutuminen uusiin tiloihin ja tapoihin vie aikaa.
Korona-aika on tuonut omat haasteensa, sillä oppilaat eivät ole voineet liikkua koulussa niin vapaasti kuin on tarkoitus. Vihma toivoo, että tilanne helpottuu pian ja niin oppilaat kuin opettajat pääsevät pian hyödyntämään täysillä monipuolista koulurakennusta.
Teksti: Marja Hakola | Kuvat: Vesa Voitto Sakari
