Ivalon lentoasema

Teksti: Jaana Ahti-Virtanen Kuvat: Juha Kauppinen

Ivalon lentoaseman terminaalin neljäs saneeraus ja laajennus käynnistyi toukokuussa 2014. Vanhan terminaalin 2600 neliötä korjattiin ja siihen liitettiin yhdyskäytävällä 4600-neliöinen uudisosa.

Matkustajamäärien kasvaessa terminaali oli käynyt ahtaaksi. Laajennuksella varmistetaan, että kaikki mahtuvat mukavasti sisälle ruska-, joulu- ja hiihtosesonkeinakin.

– Ivalon kentän kautta kulki viime vuonna ennätysmäiset 155 200 henkeä. Tämän vuoden ensimmäisen neljänneksen aikana kasvua oli viime vuoteen verrattuna 25 prosenttia, lentoaseman päällikkö Jarmo Pyhäjärvi kertoo. Matkustajamäärän odotetaan nousevan erityisesti aasialaisten matkailijoiden
ansiosta.

– Konekoot ovat kasvaneet, 200-paikkaiset Airbusit ovat nykyään sesonkiaikana peruskoneita. Ivalo on kolmas samantyyppinen laajennushankkeemme; aiemmin olemme kehittäneet Kittilän ja Kuusamon terminaaleja, hankkeen projektipäällikkö Seppo Sakaranaho Finavialta kertoo. Sakaranaholla on 31 vuoden kokemus Finavian terminaalien, lennonjohtotornien ja työkonesuojien rakennusprojekteista.

Ivalossa hankkeeseen kuului terminaalin kehittämisen lisäksi uusi parkkialue, tulotiejärjestelyt ja alueen valaistus ja sähköistys. Ivalon lennonjohtotorni valmistui vuosituhannen vaihteessa, sitä ei tarvinnut nyt korjata.

– Ensin tehtiin parkkialueet, sitten laajennusosa ja lopuksi saneerattiin vanha puoli. Terminaali oli käytössä koko työmaa-ajan ja toimintoja siirrettiin eri paikkoihin, Sakaranaho kertoo.

Ivalon terminaali toteutettiin projektinjohtomallilla, jossa palvelun tuottajalla on pääsuoritevelvollisuus. Kaikki sopimukset tehtiin Finavian nimiin, ja Hilmaan vietiin 32 hankintailmoitusta. Projektinjohdosta vastasi pellolaisen Rakennus-Bergman Oy:n Juhani Bergman.

Myös Kittilän ja Kuusamon kenttien kehitysprojekteissa mukana ollut Bergman toteaa, että Ivalossa kaikki sujui hankaluuksitta: alkupalavereissa asetettiin tavoitteet ja sovittiin aliurakoinneista. Lentotoiminnan jatkuminen koko rakennushankkeen ajan aiheutti paljon vaiheistamista, ja turvallisuus korostui työntekijöidenkin osalla: kulkulupia varten kaikkien taustat tutkittiin.

– Työmaan siisteys on lentokentällä olennaista, lentoturvallisuus on ykkösasia. Mitään ei saa jättää tuulien vietäväksi. Siisteyteen paneuduttiin, ja työntekijät sisäistivät sen hyvin. Se näkyi myös työtapaturmatilastoissa; tällä työmaalla tapaturmia ei juuri ollut. Näinhän sen pitäisi olla kaikilla muillakin työmailla, Bergman toteaa.

Kasvulle varaa

Ivalon lähtöselvityksessä on laajennuksen jälkeen kuusi selvityspistettä, ja niiden määrää voi kasvattaa tulevaisuudessa vielä kymmeneen. Miljoona euroa maksanut matkatavarajärjestelmä tilattiin saksalaiselta toimittajalta.

– Siinä on suuri parannus entiseen. Lähtevän matkatavaran hihna päättyi ennen seinään, ja sinne muodostui joskus ruuhkaa, jota purkamaan tarvittiin useita henkilöitä. Nyt hihna päättyy karuselliin, mikä on tuplannut matkatavaran käsittelykapasiteetin, lentoaseman johtaja Jarmo Pyhäjärvi sanoo.

Henkilöturvatarkastuksia varten on kolme linjaa, neljänteen on varaus. Turvatarkastuksessa on pitkät rullapöydät, joten tavaroiden läpivalaisuun mahtuu useampi henkilö peräkkäin.
Koko terminaalitila on jaettavissa liukuseinillä tarpeen mukaan Schengen- ja ei-Schengen-alueiksi.

Kentän työntekijöiden määrä vaihtelee 16:sta 36:een sesongin mukaan. Henkilökunta on Pyhäjärven mukaan ottanut laajennuksen hyvin vastaan, vaikka uutta opittavaakin on ollut.

– Kentän infra on nyt tehtäviimme nähden vaaditulla tasolla, Pyhäjärvi sanoo.

Laajennusosaan rakennettiin tilat myös Tullille ja Rajavartiostolle sekä keittiö-, kahvila-, myymälä- ja odotustiloja. Kahvilatiloja on paitsi turvatarkastetulla alueella myös saattajien iloksi tarkastamattomalla alueella. Lentokentän uudella pysäköintialueella on 340 autopaikkaa sekä kymmenen paikkaa takseille ja 12 paikkaa busseille. Autoille on runsaasti lämmitystolppia ja neljä latauspistettä sähköautoillekin. Rakennustöiden yhteydessä uusittiin aluelämpöverkko ja valaistus vaihdettiin lediksi.

Lentoasemalla on työkonesuojia, että kaikki koneet ja laitteet saadaan talviaikana lämpimiin tiloihin, sekä rakennus, jota vuokrataan lähinnä saksalaisten autotehtaiden testiryhmiä varten. Heillä on käytössään myös sivukiitotie. Autojen testaustoiminta alkoi Ivalon kentällä jo 1980-luvulla.

Edullista rakentamista

Terminaalin laajennusosassa on kaksi maanpäällistä kerrosta. Toisessa kerroksessa on toimistotilaa, kellarikerroksessa väestösuoja. Laajennusosa liittyy vanhaan osaan yhdyskäytävällä, jonne sijoitettiin ilmanvaihdon konehuone.

Rakennus on liitetty kaukolämpöön, jota tuotetaan hakkeella, puulla ja pelletillä. Vanha öljykattila jäi varajärjestelmäksi. Sähkön saannin varmistamiseksi rakennettiin varavoimakeskus.

Uudisrakennus on perustettu maavaraiselle laatalle. Peltiverhottu rakennus on teräsrunkoinen, katossa ja seinissä on puuelementit eristeineen.

Terminaalin vanhaa puolta on rakennettu monessa vaiheessa, mikä näkyi sen tilkkutäkkimäisenä kirjavuutena. Saneerauksessa tilaan tehtiin yhtenäinen alakatto ja kaikki pinnat saivat harmonisen värimaailman.

– Tämä oli edullista rakentamista. Terminaalin kehittämishankkeen kustannukset ovat 10,5 miljoonaa euroa. Laajennusosa maksoi 1700 euroa neliöltä laitteineen ja järjestelmineen, vanhan saneeraus maksoi 1000 euroa neliöltä. Lisäksi vuonna 2014 toteutettiin liikennealueiden asfaltointiurakka, joka maksoi kolme miljoonaa euroa, Sakaranaho toteaa.

Kaikkiaan Finavia sijoittaa Lapin lentoasemille vuosina 2014–2016 yhteensä 35 miljoonaa euroa.

Taiteelle tilaa

Ivalon terminaalin laajennus- ja korjaushankkeen pää- ja arkkitehtisuunnittelusta vastannut kuusamolainen arkkitehti Seppo Koutaniemi suunnitteli lentoaseman peltiseen julkisivuun Lappi-teeman. Koutaniemen kynästä on lähtöisin myös terminaalin uuden osan lattiassa oleva monivärinen Keskiyön aurinko -kuva.

– Lattia on saksalaista kumimattoa. Tehdas sai arkkitehdilta mitallistetut kuvat, ja tehtaalla leikattiin tarvittavat kappaleet laserilla ja jokainen pala numeroitiin. Palat koottiin lattiaksi kuin palapeli, Sakaranaho kertoo.

Aurinkolattian lisäksi terminaalitiloissa on useita suuria luontovalokuvia sekä Tapani Rantalan maalaus.

– Vaikka muuten tehtiin pienellä rahalla, kannatti sisustukseen, kalusteisiin ja taideteoksiin satsata. Ne tuovat viihtyvyyttä, ihmiset ovat tykänneet, Sakaranaho sanoo.

Sisustuksessa on otettu huomioon matkustajien mukavuus joskus pitkänkin odotuksen aikana. Istuinryhmiä on riittävästi, uutuutena hauska keinutuoliryhmä. Vanhassa osassa oli ennen avotakka, joka nyt muutettiin sähkötakaksi. Vanhaan osaan jätettiin näkyviin hieman entistä keloseinää muistuttamaan niistä romanttisista ajoista, kun suksetkin olivat puuta.