Vuodesta 2007 saakka Helsingissä toiminut Euroopan kemikaalivirasto, ECHA (European Chemicals Agency) on muuttanut pääkonttorinsa uusiin tiloihin Helsingin Telakkarantaan. ECHAn kahdeksankerroksinen toimistotalo on osittain rakennettu ulkovaipaltaan suojellun vanhan puutyöpajan päälle. Toimistorakennus liittyy lasisen yhdyssillan kautta naapuritontille tehtyyn, asemakaavassa suojeltuun vanhaan konepajarakennukseen, joka on muuttunut moderniksi konferenssikeskukseksi.
Telakkarannan tonttialueet omistava Skanska on kehittänyt Telakkarannan aluetta yhteistyössä Helsingin kaupungin kanssa vuodesta 2006 lähtien. Kun uudistunut Telakkaranta saadaan valmiiksi, siellä on erilaisia toimi-, liike- ja kulttuuritiloja sekä asuntoja noin 300 ihmiselle. Kokonaisuudessaan alueen arvioidaan valmistuvan noin vuonna 2025.
Telakkarannan uudistuminen käynnistyi kansainvälisellä arkkitehtuurikutsukilpailulla syksyllä 2010. Kilpailun voitti tanskalainen arkkitehtitoimisto Lundgaard & Tranberg Arkitekter A/S. Skanska omistaa Telakkarannan tonttialueet ja Helsingin kaupunki katualueet, joten osapuolet ovat yhteistyössä edistäneet alueen rakentamista. Myös rakennusten käyttäjäksi tullut Euroopan kemikaalivirasto ECHA on vaikuttanut paljon lopputulokseen.
Erityisesti rakennusten turvallisuusjärjestelyt ovat poikkeuksellisen laajat.
– Käyttäjän turvallisuusvaatimukset olivat huomattavasti kovemmat kuin tavallisessa toimistorakennuksessa, aivan eri luokkaa, kohteen työpäällikkö Tuomo Jaakkola Skanska Talonrakennus Oy:stä kertoo.
Skanska rakensi kohteen omana hankkeenaan ja myi rakennukset Hansainvest Real Estatelle noin 135 miljoonan euron kauppahinnalla.
ECHAlle vuokrattuun toimisto- ja konferenssikokonaisuuteen sisältyy kaksi rakennusta, joissa on noin 17 700 vuokrattavaa neliötä ja noin 22 500 bruttoneliötä.
ECHAn pääkonttorissa työskentelee noin 600 asiantuntijaa. Toimistorakennus täyttää Leed Platinum ja konferenssiosa Leed Gold -ympäristöserti fikaatin vaatimukset.
Telakkamiljöön monoliitti
ECHAn uusi kahdeksankerroksinen toimistorakennus on massiivinen ja monoliittinen rakennus, joka liittyy ympäröivään telakkamaailmaan suojeltujen rakennusosiensa ja ruosteenvärisen corten-teräsjulkisivupintansa kautta.
Rakennuksessa on kaksoisjulkisivut, jossa sisempänä on kevytrakenteinen termorankaseinä ja sen päällä reijitetty ja rakennuksen tunnuskuviolla aukotettu corten-pinta, joka piilottaa alleen yläkerrosten termorankaseinien sisäänvedetyn porrastuksen. Porraspykälien kohdalla on pieniä vesikattotasoja corten-pinnan takana.
– Rakennus kapenee ylöspäin, minkä vuoksi atriumin reunat vedettiin myös kerroksittain sisään päin, jotta kaikki rakennusoikeus tuli hyödynnettyä. Näin sisälle saatiin vähän monimuotoisemmat ja jännittävämmät tilat, kun jokainen kerros on vähän erilainen. Toisaalta atrium on keskellä auttamassa orientoitumista, ja maisemahissit auttavat myös jäsentämään, missä olet rakennuksessa, kohteen pääsuunnittelija, arkkitehti Robert Trapp L Arkkitehdit Oy:stä kertoo.
– Sisäaulan porrastus tuettiin rakennusaikana alhaalta ylöspäin ja lopputilanteessa ulokereunat kannatettiin vesikattotasolta asti vetotangoilla. Lopulta tuet poistettiin ja sisäulokkeet jäivät vetotankojen varaan riippumaan, kohteen vastaavana rakennesuunnittelijana toiminut Anssi Vuorenmaa Swecosta kertoo.
Kerrosten sisäänveto vaikuttaa siten, että yläpohjan lasikate ei näy lattiatasosta, mutta lasikatteen kautta heijastuu kuitenkin valoa atriumiin. Kaupunkimaisemat aukeavat kerroksista joka suuntaan, mikä luo tunnelmaa sisällekin.
– Rakennuksen reunat ovat kaikki periaatteessa muuntojoustavaa tilaa. ECHA toivoi paljon erillishuoneita, joten niitä on tehty kevyillä järjestelmäseinillä, Trapp sanoo.
Rakennuksessa toistuu tunnuskuviona toimiva graafinen kuvio yhä uudestaan: cortenpinnan perforoinnissa, graa fisessa betonissa, aulan katossa valaisimissa ja maisemahissien lasiseinissä.
Uudisrakennus suojellun rakennuksen päälle
Toimistorakennuksen erikoisin ratkaisu on suojellun vanhan puutyöpajan ulkovaipan jättäminen osaksi uudisrakennusta. Käytännössä uudisrakennuksen kantavat liittopilarit tehtiin puutyöpajan läpi kallioperustukseen saakka.
– Vanhaan puutyöpajaan tehtiin uudet perustukset ja uuden rungon liittopilarit vietiin puutyöpajan vanhojen rakenteiden läpi ja puutyöpajan vanhat tasorakenteet liitettiin näihin uusiin pilareihin. Vanhat rakenteet eivät olisi kestäneet toimistorakennuksen uusia suuria kuormia, Vuorenmaa kertoo.
Toimistorakennuksen alla on paikallavalettu pohjalaatta ja paikallavaletut betoniset kellarin seinät. Pohjataso on merenpinnan alapuolella eli se on umpinainen vesitiivis allasrakenteeltaan.
– Toimistorakennuksen kohdalla kalliota piti louhia kellarikerroksen vuoksi, kun taas konferenssikeskuksessa jouduttiin suorittamaan laajamittainen massanvaihto 3–8 metrin syvyydessä olleeseen kalliopintaan saakka.
Kalliopinnan syvyysvaihtelun vuoksi konferenssikeskuksen alapohja toteutettiin osittain paalulaattarakenteena painumien välttämiseksi. Puutyöpajan kohdalla maanrakennustyöt olivat hyvin vähäiset.
– Uuden ja vanhan yhdistäminen puutyöpajan osuudella oli haastavin osuus tässä hankkeessa. Rakentamisen edetessä huomasimme, että olisi ollut jopa tehokkaampaa purkaa puutyöpaja sisältä kokonaan, kuten konferenssirakennuksessa tehtiin. Vanhat rakenteet olivat kuitenkin sen verran ohuita, että niitä kaikkia jouduttiin lopulta vahvistamaan, mikä oli hidasta, Jaakkola jatkaa.
Toimistoimistorakennuksen uudisosa on liittopilarirunkoinen WQ-teräspalkeilla. Tasorakenteissa on käytetty ontelolaattoja sekä kuorilaattoja.
– Kuorilaattaa on käytetty kohdissa, joissa rakenteet yhdistetään jäykistävään porraskuiluun. Kuorilaattaa on käytetty myös kohdissa, joissa on jatkuvan sortuman estäviä raudoitettuja kaistarakenteita. Näin saadaan raudoitteet sidottua jatkuvana pilari- ja palkkilinjojen läpi. WQ-teräspalkit on hitsattu liittoteräspilareihin kiinni, Vuorenmaa kertoo.
Toimisto-osasta pyrittiin tekemään muuntojoustava, joten siellä on melko vähän jäykistäviä rakenteita. Käytännössä rakenne on jäykistetty kahdella teräsbetonisella porraskuilulla ja muutamalla teräsbetonisella väliseinällä.
Konferenssikeskus suojeltuun konepajarakennukseen
Konferenssi- ja kokouskeskus sijoittuu asemakaavassa suojeltuun konepajarakennukseen.
Arkkitehti Sune Maconin suunnittelema konepajahalli on Telakkarannan historiallisesti, rakennustaiteellisesti ja kaupunkikuvallisesti merkittävin rakennus, joka valmistui telakka-altaan itäpuolelle 1916. Konferenssikeskuksessa on neuvottelutiloja, erikokoisia salitiloja sekä ravintola ja lounge-tiloja erilaisten tapahtumien järjestämiseen.
– Konepajarakennus oli alun perin korkeata hallitilaa, jossa oli kolme sivukerrosta. Kaavassa rakennukseen oli määritelty huomattavasti enemmän rakennusoikeutta kuin sitä oli käytetty. Konepajan hallimainen rakenne piti kuitenkin jäädä näkyviin ja aistittavaksi sivulaivojen kautta. Siksi uudet konferenssisalit erotettiin kaksikerroksiseen mustaan laatikkoon ”Black boxiin”, joka oli visuaalisesti irti hallin sivulaivoista ja johon kulut ovat siltojen kautta, Trapp kertoo.
– Black box on osittain pilarien ja osittain palkkien varassa omana rakenteenaan konferenssitalon sisällä. Black box on tuettu osittain vanhoihin betonisiin pilari- ja kaaritukirakenteisiin pysty- ja vaakasuuntaisesti palkeilla. Vanhoja pilareita mantteloitiin osaltaan kestämään lisäkuormia. Pilareita myös lisättiin vähäisessä määrin. Näin saatiin näyttämään, että Black box ikään kuin leijuisi ilmassa, Vuorenmaa sanoo.
Konferenssirakennuksen vanha julkisivu säilytettiin kokonaisuudessaan ja myös vanha teräsbetoninen kehäpalkkirunko pystyttiin säilyttämään talon sisäpuolella. Käytännössä sisäpuoliset rakenteet uusittiin kokonaan kantavia kehärakenteita ja suojeltuja yksityiskohtia, kuten siltanosturia lukuun ottamatta. Eli sivulaivojenkin vanhat välipohjat purettiin ja valettiin uudelleen nyky normien mukaisiksi. Välitasoja lisättiin ja vanhoja tasoja tuettiin. Vanha kevytrakenteinen vesikatto purettiin ja uusittiin kokonaisuudessaan nykynormit täyttävänä.
– Konferenssikeskuksessa oli samaan aikaan käynnissä massiiviset sisäpuoliset purut ja muun rakentamisen limittäminen niiden kanssa. Työt lohkotettiin niin, että ne valmistuivat ylhäältä alaspäin. Yhdellä lohkolla kaivettiin vielä alapohjaa, kun rakennuksen toisessa päässä oli jo maalari liikkeellä, Jaakkola kertoo.
Uuden Black boxin seinät on verhoiltu reijitetyillä käsittelemättömillä mustilla teräslevyillä ja ensimmäisen kerroksen osalta aula- ja käytävätiloihin päin tummaksi hapotetulla ja perforoidulla messinkilevyllä. Sivulaivat liittyvät toisiinsa avoimen hallin läpi kulkevien siltojen avulla.
– Hallin siltanosturit on asemakaavassa määritelty säilytettäviksi vanhan teollisuusarkkitehtuurin viitteenä. Lisäsimme halliin kaksi ylimääräistä kulkusiltaa ja portaat, koska tiedämme, että rakennuksessa liikkuu niin paljon ihmisiä, että hissikapasiteetti ei pysty syöttämään sitä massaa, Trapp kertoo.
Kostutettu sisäilma
Molempien rakennusten ilmanvaihtokoneissa on kostutinyksikkö, joka nostaa tuloilman suhteellisen kosteuspitoisuuden noin neljänkymmenen prosentin tasolle.
– Kostutusvaatimus tuli suoraan kemikaaliviraston vaatimuksista. Rakennuksessa työskentelee paljon ulkomaalaista henkilökuntaa, ja Suomen talvi on kylmä ja kuiva. Kuiva sisäilma aiheuttaa erilaisia ongelmia, minkä vuoksi haluttiin, että tulo lmaa kostutettaisiin lämmityskauden aikana. Yleensä kostutusta käytetään vain erikoistiloissa, kuten konserttisaleissa, joissa on herkkiä instrumentteja. En muista, että 25 vuoden työuran aikana olisi ollut toista kohdetta, jossa kaikki tilat olisivat olleet kostutettuja, kohteen LVI-suunnittelusta vastannut Juha Pentikäinen Climaconsult Finland Oy:stä kertoo.
Toinen harvinaisempi ratkaisu on se, että toimistorakennuksen ilmanvaihto on toteutettu keskitetyn ilmanpoiston periaatteella. Ilmaa puhalletaan rengaskanavaa pitkin toimistoihin, joista se siirtyy vaimennettujen siirtymälaitteiden kautta käytäville ja sieltä pois keskitettyjen suurempien poistokanavien kautta.
Teksti Jari Peltoranta | Kuvat Mikael Lindén
