Teksti: Antti J. Lagus Kuvat: Mikael Lindén
Rakennus oli alun perin suunniteltu varsin moderniksi, sillä sen pilaripalkkirakenne ja ikkunajako oli sellainen, että se mahdollisti väliseinien siirtelyn. Myös WC-tilat ovat olleet jo alun perin varsin samanlaisia kuin nykyäänkin, ja ne ovat sijainneet porrashuoneiden lähellä, arkkitehti Sinikka Muurimäki Siren Arkkitehdit Oy:stä sanoo.
Rakennuksen omistaa LähiTapiola Henkivakuutusyhtiö. LähiTapiola Kiinteistövarainhoito Oy:n rakennuttajapäällikkö Sanna Reunanen kertoo, että rakennuksen peruskorjauksen suunnittelu aloitettiin jo vuonna 2008 erilaisilla kuntoselvityksillä sekä kaavoitus- käyttötarkoitus- ja tilankäyttösuunnitelmilla. Tilojen käyttötarkoitus haluttiin pitää edelleen monikäyttäjätoimistona.
Peruskorjaus palauttaa
Paljon arvorakennusten korjaushankkeita suunnitellut Muurimäki näkee, että tässä projektissa oli sama pohjavire kuin muissakin.
– Yritetään säilyttää rakennuksen parhaat puolet ja poistaa jälkeenpäin tulleet vääränlaiset elementit.
Esimerkkinä vuosien aikana tapahtuneista muutoksista Muurimäki mainitsee porrashuoneiden värityksen, joka oli muuttunut melkoisesti päällemaalausten ja muodin vaihteluiden myötä. Nyt sävy on palautettu lähes alkuperäiseksi.
Rakennusta kohdeltiin kuin suojeltua rakennusta, vaikka suojelumerkintää ei olekaan merkitty kaavaan. Esimerkiksi rakennuksen katolle sijoitetusta yhdeksännestä kerroksesta eli ilmanvaihdon konehuoneesta käytiin neuvotteluita niin rakennusvalvonnan kuin kaupunginmuseon kanssa. Lopputulos ei näy kuin pienestä kulmasta viereiseen Esplanadin puistoon.
Rakennuksen alkuperäinen henki näkyy myös pääoven ja porrashuoneiden ovien vetimissä. Ovissa on säilytetty alkuperäiset vetimet ja muutama puuttuva vedin teetettiin erikseen.
SEB otti kuusi kerrosta
Kun tilojen päävuokralaiseksi tulleen SEBpankin kanssa löydettiin yhteinen tahtotila alkuvuonna 2015, alkoivat suunnitelmat realisoitua.
– SEB:lle oli tärkeätä sisäinen yhteys, joka yhdistää kaikki heidän käytössään olevat kuusi kerrosta toisiinsa, Muurimäki sanoo. Ensimmäisen ja toisen kerroksen yhdistävät suorat portaat. Kolmannesta kuudenteen kerrokseen portaat on jaettu kahdella porrastasanteella, joiden ansiosta portaat vievät vähemmän tilaa.
SEB:n puolelta projektiin osallistunut hankinta- ja kiinteistöpäällikkö Petri Vuorinen kertoo, että portaat ovat todella avanneet yritystä. Lisäksi portaat mahdollistavat sen, että ihmiset kohtaavat spontaanisti. Vanhoissa tiloissa ihmiset eivät Vuorisen mukaan juuri nähneet muita kuin oman ryhmänsä jäseniä. SEB:ssä tehtiin tilasuunnittelua myös ryhmätyöpeleillä, joiden avulla ihmiset pääsivät eläytymään tulevaan.
SEB:n tilojen sisäänkäynti on rakennuksen pääsisäänkäynnin vieressä. Aulassa olevan vaaleasta saarnesta tehdyn vastaanottotiskin parina on mustaksi värjätty saarnipöytä, josta osa on Hämeenlinnan ammattikorkeakoulussa valmistettua lasia. Kalustuksessa on muuallakin noudatettu pohjoismaista linjaa. SEB:n tilojen sisustussuunnittelusta vastasi Sisustusarkkitehdit Gullstén & Inkinen Oy.
Ensimmäisessä kerroksessa on vastaanoton lisäksi neuvotteluhuoneita. Suurimman monitoimitilaksi sopivan huoneen seminaarijärjestelyssä on tavallisten kokoustuolien joukkoon sijoitettu muutama huomiota herättävä nojatuoli.
Toisen kerroksen kokoushuoneista suurin on nimetty SEB-pankin perustajan mukaan Wallenbergiksi. Muiden huoneiden nimissä näkyy viereiseen Esplanadin puistoon patsaansa saaneita runoilijoita ja kirjailijoita.
Toisessa kerroksessa on kahvio ja kolmannessa henkilöstöravintola, jonka käyttöä lounasajan ulkopuolella on pyritty lisäämään tiiviillä istumaryhmillä, jotka mahdollistavat ad hoc -kokouksia.
Kolmas kerros on eristetty asiakaskerroksista kulunvalvontaovella. Kulunvalvonnan sujuvuudessa Vuorinen näkee suuren parannuksen vanhoihin tiloihin nähden. Vanhoissa tiloissa oli kymmeniä ovia ja useita kymmeniä kulunvalvontapistettä.
Toinen puolikas kolmannesta kerroksesta sekä kerrokset neljännestä kuudenteen ovat toimistotilaa. Monitilatoimistoissa kaikilla työntekijöillä ei ole nimettyjä paikkoja, mutta esimerkiksi kaupankäyntihuoneessa on jo monitoreiden runsauden vuoksi kiinteät paikat. Myös Suomen maajohtajan paikka on monitilatoimistossa.
Talotekniikkaa sijoitettiin palkkiväleihin
Rakennuksen talotekniikka oli tullut käyttöikänsä päähän. Sen uusimista nykyvaatimusten mukaiseksi auttoi se, että töiden yhteydessä purettiin pois rakennuksen välipohjien alalaatat. Sieltä saatuun tilaan saatettiin sijoittaa osa ilmanvaihtokanavista.
Varsinainen syy välipohjien avaamiseen oli se, että haluttiin varmistaa, ettei talossa ole vanhan betonilaudoituksen synnyttämää homeongelmaa. Hometta ei ollut aiemmin tavattu eikä nytkään löydetty, mutta löytyneet betonilaudoituksen jäänteet poistettiin.
Rakennuksen julkisivun terastirappaus oli kestänyt aikaa niin hyvin, että peruskorjauksessa päästiin julkisivun osalta vain muutaman kohdan paikkauksella. Vaikka pinta pestiin, liikenteen saasteet ovat tehneet tehtävänsä eikä kaikkea valumalikaa ollut mahdollista poistaa vaurioittamatta rappauksen pintaa.
Sisäpihalla oli tavallinen rappaus, joka uusittiin kokonaan. Sen sävyä Muurimäki sääti ottamalla suuntaa kadun puolen julkisivusta.
Lopputulos on kuitenkin huomattavasti vaaleampi kuin kadulla. Funktionalismin aikakaudella 1930-luvulla suunnitellun rakennuksen yhdistää muihin ajan rakennuksiin myös sisäpihan huoltokatoksen lippa.
Peruskorjauksessa kunnostettiin myös katujulkisivujen alkuperäiset ikkunat, joiden tammipinta oli Muurimäen mukaan kuullotettu vuosien mittaan peittoon. Pintaan oli aina remontin yhteydessä lisätty yksi pintakäsittelykerros, mutta nyt alkuperäinen tammi näkyy, joskin jonkin verran tummempana kuin aikoinaan. Ikkunoiden sisäpintaan lisättiin kaksinkertainen lämpölasi.
Vanhalle rakennukselle ympäristösertifiointi
Sanna Reunanen kertoo, että rakennukselle on peruskorjauksen yhteydessä myönnetty kultatason Leed-sertifikaatti. Eristyksiä ei voitu julkisivuun juuri lisätä, mutta uudet sisäikkunat parantavat energiataloutta samoin kuin uudet energiatehokkaat talotekniset ratkaisut. Rakennuttajan intressinä oli tehdä arvorakennuksessa sen hengen mukaisia, pitkäaikaiskestäviä ja hyvin ylläpidettäviä ratkaisuja.
Työmaalla maaliskuusta lähtien vastaavana mestarina toiminut Lemminkäinen Talo Oy:n Jarkko Tiainen kertoo, että työt tehtiin kahdessa osassa. Ensin valmistuivat SEB:n ja Korkeavuorenkadulla sijaitsevan kahvilan tilat, ja sen jälkeen seitsemännen ja kahdeksannen kerroksen vuokralaisten toimistotilat sekä katutasolle tulevan vaatekaupan tilat. Myös kellarin sosiaalitiloja tehtiin toisessa vaiheessa.
Talon alkuvaiheen peruskorjauksen vastaavana mestarina toimi Lemminkäinen Talo Oy:n Kalevi Piiroinen. Hänen mukaansa purkutöitä helpotti se, ettei naapurissa ole asuintaloja. Näin töitä voitiin tehdä kahdessa vuorossa myös illalla. Viereinen lounasravintola toivoi, ettei lounasaikaan piikattaisi ja toisella puolella sijaitseva ministeriö esitti muutaman kerran toiveen, ettei lehdistötilaisuuksien aikana piikattaisi.
Erityisesti SEB:n tilat yhdistävä sisäportaikko on jäänyt Piiroisen mieleen. Porraselementit saatiin sisälle suuren koon takia vain kakkoskerrokseen, josta ne nostettiin tyhjässä porrasaukossa ylös, ja koottiin yhtenäiseksi portaikoksi ylhäältä alaspäin.
Eteläesplanadi 18:n peruskorjaus, Helsinki
Rakennuttaja: KOy Eteläespa 18 / LähiTapiola
Kiinteistövarainhoito Oy
Tilavuus: 33 000 kuutiota
Kokonaisala: 11 000 neliötä
Rakennusaika: 1/16 – 8/17
Arkkitehtisuunnittelu: Siren Arkkitehdit Oy
Rakennusurakointi: Lemminkäinen Talo Oy
