Rakennus on valmistunut kahdessa osassa. Ensimmäinen Annankadun puoleinen kaksikerroksinen osa valmistui vuonna 1895. Tämän tiiliholvirakenteisen rakennuksen päälle rakennettiin lisää kerroksia ja rakennusta laajennettiin Bulevardin varrelle vuonna 1915 valmistuneessa osassa.
– Talon alkuperä ja historia ovat luonnollisesti suunnittelijaa kovasti kiinnostavaa lähtötietoutta. Aiheeseen paneuduttiin muun muassa yhteistyössä Helsingin kaupunginmuseon kanssa. Mukavana sattumana toimistomme kirjahyllystä löytyi vuoden 1915 Arkitekten-lehden vuosikerta, jossa uudisrakennus oli esitelty tuoreeltaan. Harvoja mustavalkoisia valokuvia tutkittiin tarkasti, peruskorjauksen arkkitehtisuunnittelusta vastanneen Arkkitehtitoimisto Hannu Jaakkola Oy:n projektiarkkitehti Turo Halme kertoo.
Rakennuksessa oli kauttaaltaan säilynyt myös hienot alkuperäiset ikkunat. Halmeen mukaan tilaajalla, arkkitehdilla ja museolla oli selkeä näkemys vanhat ikkunat säilyttävän kunnostamisen puolesta ja näin myös edettiin.
Rakennuksen 1915 valmistuneessa osassa toisessa kerroksessa toimii edelleen tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntasali. Ensimmäisessä kerroksessa talon vanhimmassa osassa on diakoniasalina tunnettu kaunis koristemaalattu holvikattoinen sali. Laajennusosan ylemmät kerrokset olivat asuntokäytössä 1950-luvulle saakka, jolloin ne saneerattiin toimistotiloiksi.
Vanhat koristemaalaukset löytyivät
Seurakunnan tiloista sekä porraskäytävistä löytyi korjausten aikana ainutlaatuisia koristemaalauksia, jotka oli 1960- ja 1970-luvuilla tehtyjen maalaustöiden aikana yksinkertaisesti peitetty lateksimaalilla. Yhdessä kaupunginmuseon kanssa tehdyn entisöintisuunnitelman mukaan maalaamo Ancelo Oy restauroi osan ensimmäisen kerroksen salin maalauksista. Muut maalaukset tehtiin vanhan mallin mukaan.
Hankekehitysinsinööri Kai Heinävaara Helsingin seurakuntayhtymästä kertoo, että vaikka vuokralaisten takia kiinteistössä olikin tehty vuosien mittaan monia korjauksia, varsinaista peruskorjausta ei rakennuksessa ollut tehty vuosikymmeniin. Jotta kiinteistö houkuttelisi vuokralaisia myös jatkossa, päätettiin nyt laittaa kaikki kuntoon tekniikkaa myöten.
Rakennuksen kaksi alinta kerrosta ovat seurakunnan käytössä. Muut kolme kerrosta ovat vuokralla. Myös viidennessä kerroksessa sijaitsevat Helsingin tuomiokapitulin tilat ovat vuokratiloja. Rakennuksen pihasiivessä säilytettiin kaksi asuntoa.
Mukaan kaukojäähdytykseen
Peruskorjauksen yhteydessä kiinteistö liitettiin Helsingin kaupungin kaukojäähdytysverkkoon, jonka putket kulkevat Bulevardilla kadun maarakenteissa. Rakennuksen ilmanvaihdon ajanmukaistamisessa tehtiin muutenkin suuret työt. Ullakolle rakennettiin kaksi iv-konehuonetta. Ilmanvaihdon laajentamisessa pyrittiin käyttämään joitakin vanhoja reittejä, mutta läpi koko rakennuksen jouduttiin rakentaman useampi uusi tekniikkahormi, joista yksi näkyy pienenä ulokkeena sisäpihan julkisivussa.
Huoneet pidettiin muutostöissä korkeina kolmemetrisinä tiloina. Tekniikka kulkee käytävien alaslasketuissa katoissa. Toimistohuoneiden kattoon on ripustettu jäähdytyspaneelit sellaisin etäisyyksin, että ne mahdollistavat toimistotilojen myöhemmän muuntamisen avokonttorimaisempaan tai suljetumpaan suuntaan.
Muuntojoustavuus olikin yksi peruskorjauksen avainsanoista. Toimistokerroksiin voidaan rakentaa helposti uusia väliseiniä. Parketti on asennettu niin, että se ulottuu joka paikkaan, myös kevyiden väliseinien alle. Tällöin seiniä on helppo lisätä tai poistaa. Niihin toimistokerrosten osiin, joihin ei tule avotilaa, valoa tulee käytäville Inlookin lasisten käytäväseinien ja ovien kautta.
Parkettitoimitukset rytmittivät rakennustöitä
Rakennustöistä vastanneen Haahtela-rakennuttaminen Oy:n vastaava mestari Harri Salo kertoo, että kun koko taloon asennettiin tammiparketti, parkettien saatavuus rytmitti rakennustöitä. Se tehdas, josta erikoismittainen parketti oli tilattu, kykeni toimittamaan parkettia vain 1 000 neliömetriä kuukaudessa. Työt tehtiin näiden toimitusten säätelemässä aikataulussa.
Rakennuksen värimaailmassa on palattu 1900-luvun alun talojen rauhallisiin harmaan ja ruskean sävyihin. Kussakin portaassa on oma värisävynsä. Myös porraskäytävissä on palautettu esiin vanha sävytys.
Seurakuntasali on samassa käytössä kuin aiemminkin. Verhot ovat Vallila Interiorista. Salin Poulsenin valaisimet ovat 1950-luvulta. Valaisimien kunnostustyöt tehtiin Turussa. Paluukuljetuksissa kunnostetuista valaisimista vaurioitui kolmen valaisimen varjostinlautaset. Valaisin on edelleen tuotannossa Tanskassa sijaitsevalla Poulsenin tehtaalla, josta uudet valaisinosat tilattiin vaurioituneiden tilalle.
Salo nimittää ensimmäisen kerroksen diakoniasalia talon helmeksi. Sen kaunis kaariholvikatto on todella päässyt oikeuksiinsa vanhan maalin alta löytyneen koristemaalauksen palauttamisen jälkeen.
Yksityiskohdat kunniaan
Uudistustöiden pieteetistä kertoo sekin, että porraskäytävien ja ensimmäisen ja toisen kerroksen julkisten tilojen sähkökalusteissa on käytetty vanhojen bakeliittipistorasioiden näköisiä uusia Schneider Electricin Renova-sarjan mustia rasioita.
Tiilijulkisivun muurauksen saumaukset käytiin kauttaaltaan läpi ja tarvittaessa lisättiin uutta sävytettyä saumalaastia. Sisäpihan julkisivu on rapattu ja maalattu uudestaan. Myös vesikatto maalattiin uudestaan.
Julkisivun friisit tarkastettiin ja uudet kipsiset koristeet valettiin huonokuntoisten tilalle. Ensimmäisen kerroksen kadunpuoleinen graniittiseinä jatkuu sisäpihan puolella graniittijäljitelmänä. Tummunut julkisivu pestiin, jolloin siihen taitelija Gunnar Finnen kaivertamat kuviot tulevat paremmin esille. Samoin oven päällä oleva norjalaisen taiteilijan Hans Uthuslien tekemä lintuaiheinen reliefi vuodelta 1915 kunnostettiin.
Kuten usein vanhojen talojen saneerauksissa nytkään ei vältytty yllätyksiltä. Salo kertoo, että kun joitakin rakenteita avattiin, ei löytynytkään sitä betonia, jota odotettiin löytyvän. Tämä toi lisää paineita aikatauluun.
Takaisin alkuperäiseen asuun
Kohde toteutettiin Haahtela-rakennuttaminen Oy:n projektinjohtopalveluna. Projektipäällikkö Hannu Jalavan mukaan toteutusmuoto on joustava peruskorjaushankkeelle tyypilliselle suunnitelmien rakennusaikaiselle täsmentymiselle. Toteutuksessa hallittiin vanhan rakennuksen erityispiirteet, yllättäviä riskejä ei toteutunut ja suunnitelmien taloudellisuuden ohjaus onnistui. Työn toteutuneet kustannukset alittivat laaditun budjetin.
Jalava sanoo, että rakennus on haluttu palauttaa 1800- ja 1900-luvun vaihteen tyypillisen arkkitehtuurin mukaiseksi. Tämä on merkinnyt eri aikakausina tehtyjen korjausten muuttamista takaisin alkuperäistä vastaavaan asuun.
Rakennuksen kaikki ikkunat, peittomaalatut sekä tammipuitteiset, säilytettiin ja kunnostettiin. Myös säilyneet tammiset sisäovet kunnostettiin. Rakennuksen ensimmäisen kerroksen diakoniasalissa on Saksasta aikoinaan 1800-luvun lopussa tuodut teräksiset ikkunanpuitteet, jotka olivat edelleen hyvässä kunnossa.
– Rakennuksen lämmitysjärjestelmän muutoksen yhteydessä patterisyvennykset muurattiin umpeen 50-luvulla. Nyt syvennysten täytteet purettiin ja lämmitysjärjestelmä palautettiin ulkonäöltään alkuperäisen kaltaiseksi, Jalava sanoo.
