Viimeisimmät julkaisut

Aalto-yliopisto Töölö yhtäaikaa vaatimaton ja näyttävä

Aalto-yliopisto Töölön eli entisen Kauppakorkeakoulun päärakennus on läpikäynyt suuren taloteknisen ja rakennusteknisen peruskorjauksen. Peruskorjaus tehtiin tiiviissä yhteistyössä Museoviraston kanssa; rakennus palautettiin kohti alkuperäistä 1950-luvun henkeä samalla, kun talotekniikka uusittiin kokonaisuudessaan.

Aalto-yliopisto Töölön rakennus on hieno Suomen jälleenrakennusajan esimerkki, joka vähän jo enteili Suomen nousua designin ykkösjoukkoon. Rakennus pitää sisällään hienosti sovitettuja yksityiskohtia, kuten valaisimia ja aika­kaudelle tyypillistä hienoviritteistä tunnelman luontia. Kohde on samanaikaisesti vaatimaton ja näyttävä aikakautensa tuote. Se tekee rakennuksesta kiinnostavan, peruskorjaushankkeen pääsuunnittelijana toiminut arkitehti Sarlotta Narjus Arkkitehtitoimisto Sarc Oy:stä kertoo. 

Vuonna 1950 valmistunut, arkkitehti­työpari Hugo Harmian ja Woldemar Baeckmanin suunnittelema rakennus kuuluu kansainväliseen modernin arkkitehtuurin suojeluun ja dokumentointiin erikoistuneen Docomomo-järjestön rekisteriin. 

Korjaus- ja uudistamissuunnitelma perustuu Museoviraston kanssa käytyihin neuvotteluihin ja tilakohtaisiin tarkasteluihin. Hankkeessa on edetty läheisessä yhteistyössä Museoviraston kanssa.  

Vuonna 1950 valmistunut, arkkitehti­työpari Hugo Harmian ja Woldemar Baeckmanin suunnittelema rakennus kuuluu kansainvälisen modernin arkkitehtuurin suojeluun ja dokumentointiin erikoistuneen Docomomo-järjestön rekisteriin.

– Erikoista tässä on se, että rakennuksella ei ole varsinaista virallista suojelustatusta ollenkaan. 1950-luvun vanha kaava on edelleen voimassa. Toisaalta on tietysti ymmärretty, että rakennus on ehdottomasti erittäinkin rankan suojelun arvoinen. Siksi kohteessa on jo aiemmissa korjauksissa toimittu kuin suojelustatus olisi olemassa virallisestikin. Mutta virallista suojelupäätöstä rakennuksen osalta ei ole. Toisaalta, jos rakennusta lähdettäisiin jotenkin runnomaan, niin aika nopeasti siitä tehtäisiin kyllä suojeltu rakennus, Narjus toteaa painokkaasti. 

Rakennus on paljolti yritysjohdon ja kansainvälisen koulutuksen keskus jatkossa. Puitteiden pitää olla sen mukaiset ja riittävän kiinnostavat. 

– Rakennuksella on hyvä tarina suomalaisen jälleenrakennusaikakauden edustajana, Narjus sanoo. 

Rakennuksen kaikki ikkunat kunnostettiin. Eteläpuolen ikkunoita myös parannettiin teknisesti lisälasilla. Ikkunatyö on kestänyt koko hankkeen ajan.

Kohti alkuperäistä 1950-luvun henkeä

– Korjaustöiden tavoitteena oli luoda aikaa kestävä moderni kansainvälinen oppimis­ympäristö, jossa huomioidaan Suomen arkki­tehtuuri, muotoilu ja taide sodan­jälkeisessä Suomessa. Haimme toteuttajiksi kokeneita ja luotettavia tekijöitä, sanoo rakennuttajapäällikkö Mika Lindvall Aalto-yliopistokiinteistöt Oy:stä.

Rakennukseen haluttiin luoda jatkumo, jossa nostettiin esiin alkuperäisen suunnittelun hienoja asioita. 

– Toisaalta pyrimme siihen, että tehdyt uudet ratkaisut soveltuvat 1950-luvun henkeen ja aikakauteen. Emme lähteneet tekemään kontrastoivaa lähtökohtaa, vaan sopeuttavaa ratkaisutapaa, joka oli kuitenkin osin radikaalikin. Väri- ja materiaalimaailman piti näyttää 1950-luvun maailmalta, Narjus kertoo.

Puulajitkin valittiin sen mukaan, mikä oli tyypillistä 50-luvulla, ja esimerkiksi vanhoja rihvelitauluja muutettiin vessojen peilinkehyksiksi. 

– Talon henkeä saatiin mukavasti säilymään tällaisilla keinoilla. Kalustemaailmassa käytettiin osin myös uutta designia, josta toivotaan osaltaan muodostuvan klassikkoa ja jatkumoa vanhalle, Narjus toteaa.

Rakennuksen alkuperäinen käyttötarkoitus on säilynyt. Peruskorjattuun rakennuksen pääkäyttäjäksi asettuu Aalto University Executive Education (Aalto EE), joka tarjoaa liikkeenjohdon valmennus- ja kehittämis­palveluita globaalisti.

Talon henkeä säilytettiin käyttämällä 1950-luvun värejä ja materiaaleja.

Kattava talotekniikkapainotteinen peruskorjaus

– Lähtökohtaisesti kyseessä oli kohtuullisen hyvin alun perin rakennettu talo, jossa rakenteet olivat pitkälti terveitä. Tietysti siellä on riskirakenteita, mutta esimerkiksi kosteuk­sia löytyi todella vähän, rakennuttaja­konsulttina toiminut Premico Consulting Oy:n Marja Kallio kertoo.

Rakennus oli kuitenkin pinnoiltaan jo aikansa elänyt ja talotekniikka oli elinkaarensa lopussa. Uudelle talotekniikalle ei ollut valmista tilaa, vaan se piti piilottaa rakennuksen sisälle. 

– Tämä on ollut kattava peruskorjaus. Rakenteellisesti näillä pärjätään todennäköisesti seuraavat 50 vuotta ja talotekniikka kestänee 20–30 vuotta, Lindvall arvioi.

Talotekniikalle tehtiin hajautettu järjestelmä, jossa oli vähemmän kanavavetoja ja näin pystyttiin tilojen korkeusmaailma pitämään ennallaan. Rakennuksessa ei aiemmin ollut huonekohtaista jäähdytystä, mutta nyt sellainen tehtiin kaukokylmän muodossa.

Rakennuksen pääkäyttäjäksi asettuu Aalto University Executive Education (Aalto EE), joka tarjoaa liikkeenjohdon valmennus- ja kehittämis­koulutuksia.

– IV-konehuoneita on tehty hajautetusti kerroksiin eri puolille rakennusta. Kaikkiaan IV-konehuoneita on rakennuksessa noin 20 kappaletta. Kerroskorkeudet ovat niin suuria pohjakerrosta lukuun ottamatta, että talotekniikka saatiin hyvin sovitettua alakattoon. Samoin käytävät ovat pääsääntöisesti leveitä. Sisäpuolella on päästy toimimaan aika paljon erilaisten roilojen ja linjojen upottamisen kautta. Linjavetoja varten rakennuksen 60 senttimetriä paksu sydänmuuri on kuitenkin lävistetty joka huoneeseen käytävän kautta, LVISA-urakoitsijana toimineen Caverion Oyj:n projektipäällikkö Timo Pentikäinen kertoo. 

Sydänmuurin aukottamisesta seurasi rakenteellisesti se, että sydänmuurin kantavien rakenteiden yhteyteen piti tehdä kehärakenne tueksi. 

– Arvotiloihin laitettiin heti alkuun olosuhdeseurantaa varten sensorit, jotka mittaavat muun muassa kosteutta, lämpötiloja ja paine-eroja. Sieltä saadaan reaali­aikaista tietoa näytöille ja päästään nopeasti reagoimaan, jos jotakin tapahtuu, rakennus­urakoitsijana toimineen Firan tuotanto­johtaja Pekka Sipponen kertoo.

Rakennus pitää sisällään hienosti sovitettuja yksityiskohtia, kuten valaisimia ja aika­kaudelle tyypillistä hienoviritteistä tunnelman luontia. Kohde on samanaikaisesti vaatimaton ja näyttävä aikakautensa tuote.

Peruskorjauksen yhteydessä rakennukseen on toteutettu uusinta teknologiaa hyödyntävä kiinteistöautomaatio- ja energianhallinta­järjestelmä. Automatiikkaratkaisuissa on on otettu huomioon rakennuksen erityisluonne muun muassa käyttämällä huonetiloissa langatonta mittaustekniikkaa, jossa nimetyt käyttäjät pystyvät muuttamaan lämpötilan asetusarvoa langattomasti puhelimen bluetooth-yhteydellä. 

Haluatko lisää tietoa Suomen hienoimmista hankkeista?

Mittava ikkunaurakka

– Rakennuksen kaikki ikkunat kunnostettiin. Eteläpuolen ikkunoita myös parannettiin teknisesti lisälasilla. Ikkunatyö on kestänyt koko hankkeen ajan ja tämä oli tiedossa ennalta, joten ikkunatyöhön piti päästä kiinni heti hankkeen alussa. Jos ikkunaurakka olisi viivästynyt alussa, se olisi viivästyttänyt koko hanketta, koska Suomesta ei löydy sellaisia resursseja, joilla tämä työ olisi voitu tehdä nopeammin. Urakka oli niin iso, Kallio sanoo.

Rakennuksessa on paljon hienoja, muun muassa Paavo Tynellin suunnittelemia valaisimia, jotka irrotettiin, kunnostettiin ja palautettiin paikalleen. Osa valaisimista on uusittu vanhan mallin mukaisiksi. Valaisimia kunnostettiin kaikkiaan noin 500 kappaletta. 

Talotekniikalle tehtiin hajautettu järjestelmä, jossa oli vähemmän kanavavetoja ja näin pystyttiin tilojen korkeusmaailma pitämään ennallaan.Ilmanvaihdon konehuoneita on yhteensä 20 kappaletta.

Luentosalit ja hieno juhlasali on nyky­aikaistettu ja niiden tekniikka on uusittu sekä pinnat palautettu kohti alkuperäistä 1950-luvun tyyliä. 

Rakennuksen akustinen suunnittelu on aikanaan tehty hyvin. Esimerkkinä voi mainita juhlasalin yläikkunoiden säädettävät akustiset levyt. Juhlasalin alkuperäisiä akustisia ratkaisuja kunnioitettiin peruskorjauksessa.

– Luokkatiloja on kuorittu 1980-luvun maailmasta, ja niistä tuli hämmästyttävän hienoja ja selkeitä. Palauttamalla saatiin oikeastaan enemmän aikaiseksi kuin uutta rakentamalla, Narjus toteaa. 

Arvotiloihin laitettiin olosuhdeseurantaa varten sensorit, jotka mittaavat muun muassa kosteutta, lämpötiloja ja paine-eroja. Juhlasalin tekniikka on uusittu ja pinnat palautettu kohti alkuperäistä 1950-luvun tyyliä.

Peruskorjauksen yhteydessä parannettiin myös rakennuksen esteettömyyttä muun muassa uudella sisäpihan sisäänkäynnillä ja siihen liittyvällä hissillä A-osan yläkerroksiin.

Ravintolatilat kunnostettiin ja keittiöt uusittiin. Jätehuoltoliikenne siirrettiin Arkadiankadun puolelle, minkä vuoksi jätehuonetta laajennettiin kiilaamalla ja paisuvilla aineilla tehdyllä louhinnalla. 

Vesikaton räystäsrakenteisiin tehtiin muutoksia, koska tuulenpaine oli työntänyt vettä rakenteisiin ulkopuolelta. Koko rakennus huomioiden kosteusvaurioita oli vain vähän. 

Onnistumista palkitseva sopimusmalli

– Rakentaminen pysyi hyvin aikataulussa, ja budjetti on pitänyt. Tähän vaikutti melko pitkälti käyttämämme sopimusmalli ja urakoitsijoiden huolellinen valintaprosessi.  Tähtäsimme siihen, että hankkeeseen valittu organisaatio on hyvin yhteistyökykyinen. Samoin palkkiojärjestelmä on sellainen, että se kannustaa tavoitteeseen pääsemiseen. Koko urakkasopimusmalli ja työn tekeminen rakennettiin sellaiseksi, että urakoitsijalla on hyvä motiivi tehdä yhteistyötä tilaajan kanssa. Tässä kohteessa ei ole riidelty yhtään. Kaikkien energia kohdistui oikeisiin asioihin eli oikeiden ratkaisujen hakemiseen riitelemisen sijaan, Kallio kertoo.

Tärkeänä toteutustapana tavoitteeseen pääsemiseksi oli big room -toimintamalli, jossa suunnittelijat ja kunkin työvaiheen keskeiset henkilöt tapasivat säännöllisesti aina kerran viikossa.

Luokkatiloista tuli kauniita ja selkeitä, kun niistä kuorittiin pois 1980-luvulla tehdyt muutokset.

– Lähdimme alusta alkaen tekemään tästä aivan oman näköistämme tarjousta. Hankemalliin on laskettu varsinainen ansainta sen mukaan, miten hanke viedään maaliin. Tilaaja pisteyttää toteutuksen oman näkemyksensä mukaan. Me olemme tehneet hankkeen aikana välikyselyitä, missä voisimme parantaa, Sipponen toteaa. 

– Fira on jo pidempään tehnyt Caverionin kanssa tällaisia kumppanuushankkeita. Fira on pääurakoitsija, ja Caverionilla on yksi yhteinen pääsopimus meidän kanssamme. Meillä ei ole selkeitä erillisiä urakkarajoja hankkeessa. Se tekee, kumman on järkevämpää tehdä, Sipponen toteaa.

Teksti: Jari Peltoranta | Kuvat: Mikael Lindén

FacebooktwitterredditpinterestlinkedinmailFacebooktwitterredditpinterestlinkedinmail

Näköislehden tilaus

Haluatko Projektiuutiset näköislehden sähköpostiisi?

Tilaa näköislehti sähköpostiisi tästä >>