Aallon kandikeskus sai tarpeenmukaisen talotekniikan
Teksti: Jaana Ahti-Virtanen Kuvat: Mikael Lindén
Kandikeskus liittyy Aallon tutkinnonuudistukseen, jossa ensin suoritetaan 180 opintopisteen suuruinen tekniikan kandidaatin tutkinto ja sen jälkeen 120 opintopisteen maisteriopinnot. Tutkinnonuudistuksen tavoitteena on tehdä kandivaiheesta mahdollisimman laaja-alainen ja törmäyttää eri tekniikan aloista kiinnostuneita opiskelijoita toisiinsa.
Tuntuu muttei näy
Alvar Aallon ja myöhemmin hänen toimistonsa suunnitteleman Otakaari-kokonaisuuden peruskorjaus on maksanut 60 miljoonaa euroa.
Korjauksia on tehty neljässä vaiheessa. Ensimmäisissä korjattavissa Alvar Aallon oma kädenjälki ja sitä myötä suojelullinen aspekti oli voimakkain. Viimeisessä vaiheessa korjattiin 1970-luvulla valmistunut laajennusosa, jossa oli mahdollista jopa kaataa väliseiniä, jotta kandikeskukseen saatiin monitoimitilaa. Neljännessä vaiheessa myös uudelle talotekniikalle on ollut enemmän tilaa.
Kaikki ulkokuoret ovat ulkonäöllisesti ennallaan. Vaipan tiiveyttä on parannettu vaihtamalla ikkunoihin lämpölasit.
– Otakaari 1 on ollut teknisesti haasteellinen kohde. Ilmanvaihdossa ratkaisuna on hajautettu koneikko, kun yhtä suurta konehuonetta ei mahdu minnekään. Myös kerroskorkeus on ollut rajallinen, ja siksi monessa kohtaa on jouduttu käyttämään kanttikanavaa pyöreän sijaan. Mutta tämä on ollut myös hauskinta tässä hankkeessa; pidän haasteellisesta ja monimuotoisesta projektista, Aalto-yliopistokiinteistöt Oy:n johtaja Jarmo Wilander sanoo.
Otakaarella on ollut tavoitteena sulauttaa arkkitehtuuri nykyaikaisten oppimistilojen vaatimuksiin. Wilander kiittelee suunnittelijoiden ja urakoitsijoiden ammattitaitoa sekä hyvää yhteistyötä Museoviraston ja Alvar Aalto Säätiön kanssa.
– Kompromisseja on tehty, mutta tilojen turvallisuudesta, toiminnallisuudesta ja terveellisyydestä ei ole tingitty, Wilander toteaa.
Kaukolämpöä aiempaa turvallisemmin
Otakaaren LVI–tekninen suunnittelu automaatiota myöten on ollut Granlund Oy:n vastuulla. Granlundilla tehtiin suunnitelmat tietomalliksi.
– Me mallinnamme aina, että tavarat mahtuvat. Otakaarella urakoitsija otti tietomallimme käyttöön asennuksen avuksi, Granlundin osastonjohtaja Paavo Tikkanen kertoo.
Museaalisuuden lisäksi suunnittelijoita on työllistänyt kiinteistön omistajavaihdos: Otakaari siirtyi korjaustöiden alussa Senaatilta Aalto-yliopistokiinteistöt Oy:lle. Uuden käyttäjän mukana muuttuivat lähtötiedotkin.
– On tehty paljon muutossuunnittelua. Esimerkiksi fysiikan laboratoriota soviteltiin aluksi moneen kohtaan, ja lopuksi se päätettiin jättää pois rakennuksesta, kun tiloista haluttiin yleispäteviä opetus- ja toimistotiloja, Tikkanen sanoo.
Yksi Otakaaren merkittävimmistä taloteknisistä muutoksista liittyy kaukolämpöön.
– Ennen peruskorjausta kellarissa kulki kaukolämpöputket, joissa oli maksimissaan 115-asteista vettä matkalla puoleen tusinaan lämmönjakohuonetta. Remontissa kuumat putket on minimoitu: lämmönjakohuoneita on enää kolme ja nekin lähellä kaukolämpöliittymää, Paavo Tikkanen kertoo. Uudistus parantaa paitsi rakennuksen energiatehokkuutta myös talotekniikan huoltoa tekevien ja kaikkien muidenkin turvallisuutta.
Lämpöä jaetaan tiloihin pääasiassa vesikiertoisella patterilämmityksellä. Kohteen museaalisuus näkyy siinäkin: alkuperäisiä pattereita ja lämpöputkia on pyritty säilyttämään. Parhaiten suojellussa kiinteistön A-osassa säilytettiin alkuperäinen lattialämmitys; pattereiden asennus ei siellä tullut kysymykseen eikä alkuperäisiä kivilattioitakaan haluttu purkaa.
Myös pilareiden sisällä kulkevat alkuperäiset kupariset sadevesiviemärit säilytettiin. Kerääntyville hulevesille ei mietitty uutta ratkaisua.
– Otaniemessä on paljon nurmikkoalueita, ja hulevedet imeytyvät hyvin, Tikkanen toteaa.
Ei tötteröitä katolle
Kun arvorakennuksen siluetti piti säilyttää entisellään myös helikopterista katsottuna, ei ilmanvaihdon tarvitsemia järjestelmiä tai konehuonetta voinut sijoittaa katolle. Tarvittiin tavanomaisesta poikkeavia ratkaisuja. Sisäpihan nurmialueelle asennettiin erikoisluvalla kupariset lieriöt sekä raittiin ilman otolle että poistoilman puhallukselle.
Kiinteistöstä ei löytynyt tilaa yhdelle suurelle konehuoneelle.
Ilmanvaihtokoneita on nelisenkymmentä hajasijoitettuina kellariin ja entisiin toimistohuoneisiin kerroksissa. Tikkasen mukaan hajautuksesta on iloa: kun ilmanjaon reitit ovat lyhyet, on säädettävyys parempi.
Ilmanvaihto oli Otakaarella ennenkin koneellista, mutta remontin myötä mukaan saatiin energiatehokkuuden kannalta välttämätön lämmöntalteenotto.
Valitut ilmanvaihtokoneet ovat tehtaassa testattuja pakettikoneita.
– Ne ovat nopeasti käyttövalmiita, virta vain kytketään. Koneissa on oma automatiikka sisällä, ja siitä saadaan mittaukset taloautomatiikkaan, Tikkanen kertoo.
Kaikissa auditorioissa sekä luokka- ja neuvotteluhuoneissa sisälämpötila ja hiilidioksidin määrä ohjaa ilmanvaihtoa. Valaistus ohjautuu päivänvalon määrän mukaan. Suurien tilojen jäähdytys on ilmanvaihtokoneen huolena, toimistohuoneissa on lämpötilaohjattu aktiivijäähdytyspalkki oven päällä.
Lisää jäähdytystä
Kiinteistöön tuli myös uusi vapaajäähdytystä hyödyntävä jäähdytysjärjestelmä ilmastointia, teknisiä tiloja ja huonekohtaista jäähdytystä varten.
– Järjestelmä suunniteltiin useamman pakettityyppisen vedenjäähdytyskoneen ratkaisuna, koska sen koettiin tuovan etua käyttöönotossa ja ylläpidossa. Haasteena oli vaiheistus, koska kaksi ensimmäistä rakennusosaa otettiin käyttöön siinä vaiheessa, kun kaksi jälkimmäistä vaihetta olivat vielä työn ja osittain suunnittelun alla. Ratkaisuksi tuli, että osa vedenjäähdytyskoneista suunniteltiin väliaikaisesti valmistuvan osan alueelle, josta ne siirrettiin viimeisessä vaiheessa lopulliselle paikalle valmistuvaan jäähdytyskonehuoneeseen, Tikkanen kertoo.
Ei velvoitetta sprinklaukselle
Ilmanvaihtojärjestelmä on jaettu useaan paloalueeseen. Kanavistossa on paljon savutoimisia palopeltejä, joilla ilmanvaihto päästään tarvittaessa sulkemaan alue kerrallaan.
Paloturvallisuudesta huolehditaan myös kattavalla paloilmoitinjärjestelmällä kuulutuksineen. Lisäksi kiinteistössä on useita pikapaloposteja, jotka on uusittu.
– Rakentamismääräysten mukaan sprinklausta ei tarvita, jos palo-osastojen koko on rajoitettu 2400 neliömetriin, jos ei ole paloilmoitinta, ja noin 3600 neliömetriin, jos kohteessa on paloilmoitin. Nykymääräyksiä sovelletaan korjausrakentamiseen vain silloin, kun rakennuksen käyttötarkoitus muuttuu vaativampaan suuntaan tai jos poistumisturvallisuudessa on olennaisia puutteita, L2 Paloturvallisuus Oy:n toimitusjohtaja Juha-Pekka Laaksonen kertoo.
Laaksonen toteaa, että Otakaarella ei ollut velvoitetta sprinklaamiselle eikä sprinklaamatta jättäminen ole mitenkään epätavallista julkisissakaan rakennuksissa.
– Otakaaren osalta piti ottaa huomioon myös rakennussuojelulliset näkökohdat. Kaikilta osin kuitenkin varmistettiin, ettei poikkeaminen aiheuta olennaista riskiä paloturvallisuudelle, Laaksonen sanoo.
Laaksosen mukaan paloturvallisuuden suunnittelussa ei koskaan pidetä kaikkia munia samassa korissa.
– Paloturvallisuus on kuin venäläinen maatuska, jossa on useita päällekkäisiä suojakuoria. Jos yksi kuori otetaan pois, muut kuoret vielä suojaavat pahalta maailmalta. Otakaari 1:ssä paloturvallisuus perustuu muun muassa syttymisriskin minimointiin, palon aikaiseen havaitsemiseen, ihmisten varoittamiseen ja palokunnan hälyttämiseen automaattisen paloilmoittimen avulla, alkusammutuskalustoon, pintakerrosten paloturvallisuusluokituksiin, palon ja savun leviämisen rajoittamiseen jakamalla tilat palo-osastoihin, lyhyisiin ja turvallisiin poistumisreitteihin sekä palokunnan toimintamahdollisuuksien turvaamiseen.
– Turvallisuus on aina suhteellista. Mitä enemmän investoidaan, sen parempi turvallisuustaso saavutetaan. Toisaalta jossain kohtaa tulee vastaan raja, jossa investoinnin kustannukset ovat suuremmat kuin siitä saatavat hyödyt. Tavoiteltava turvallisuustaso on aina poliittinen päätös, ja se konkretisoituu rakentamismääräysten kautta, Juha-Pekka Laaksonen toteaa.
Tilojen oikea käyttö ratkaisee
Energiatehokkuus ja hyvä sisäilmasto jäävät haaveeksi, jos tiloja ei käytetä oikein. Jarmo Wilanderin mukaan Otakaaren huoltohenkilöstöä ja tilojen käyttäjiä opastetaan käyttämään rakennusta ympäristöystävällisesti ja energiatehokkaasti.
– Joka kiinteistössä on ei-ammattilainen talovastaava. Heille järjestetään koulutustilaisuuksia ja tilojen käyttäjiä kuunnellaan, Wilander sanoo.
Jotta vanha rakennus sopisi kaikkien käytettäväksi, on esteettömyysvaatimusten täyttäminen vaatinut paljon suunnittelua. Ratkaisuja on löydetty luiskista, nostimista ja hisseistä.
– Siinä on onnistuttu, Otakaari 1 on mukana esteettömyyskisassakin; Jarmo Wilander myhäilee.
– Aina ei voi epäonnistua, olen tyytyväinen lopputulokseen.
Myllerrys jatkuu
Otakaari on nyt valmis, mutta Otaniemen kampuksella käynnistyy rakennustyömaa toisensa perään. Metron sisäänkäynti valmistuu rakennustöiden osalta vuodenvaihteessa, ja vanhasta kirjastosta muokataan parhaillaan oppimiskeskusta, joka valmistuu vuoden 2016 lopussa.
Kampukselle muuttavan Taideteollisen korkeakoulun väen käyttöön tarkoitettu Väre on erikoissuunnitteluvaiheessa. Verstas Arkkitehdit Oy:n suunnittelema rakennus valmistuu vuonna 2018.
Raili ja Reima Pietilän suunnitteleman, vuonna 1966 käyttöönotetun Dipolin eli Kiinteistöosakeyhtiö Jämeränjäljen peruskorjaus on juuri alkanut. Korjauksessa monumentaalinen rakennus muuttuu Aalto-yliopiston hallintorakennukseksi.
