100 hoitopisteen suu- ja hammaskeskus
Työterveyslaitoksena tunnetun Haartmaninkatu 1:n kiinteistöön siirtyy Helsingin kaupungin hammashoidon vastaanottotoiminta Ruskeasuolta kokonaisuudessaan. Lisäksi sinne siirtyy Helsingin yliopiston lääketieteellisen tiedekunnan sekä HUSin Suu- ja leukasairauksien opetusyksiköitä ja muita toimintoja. Suu- ja hammaskeskuksen osuus hankkeesta on 10 900 neliötä ja muita tiloja peruskorjattiin 1300 neliötä.
– Tiloillamme on aina tavoitteena korkeat vaatimukset terveellisyyden, turvallisuuden ja toimivuuden näkökulmasta. Rakennus on peruskorjattu hyvin perusteellisesti kaikki sisäilmariskimahdollisuudet huomioiden ja ennaltaehkäisten. Tässäkin kohteessa purku vietiin kantaville rakenteille saakka. Näin varmistutaan siitä, että kaikki on turvallista. Tavoittelemme sitä, että vuokralaisemme ovat tyytyväisiä koko vuokrakauden ja haluavat jäädä kiinteistöön mahdollisimman pitkäksi aikaa, rakennuttajana toimineen Erikoissijoitusrahasto eQ Hoivakiinteistöjen kiinteistökehityspäällikkö Julia Astrada toteaa.
Pula-ajan suojelurakennus
Rakennuksen on suunnitellut alun perin arkkitehti Olli Pöyry. Rakennus on asemakaavassa suojeltu merkinnällä sr-2. Käytännössä suojelu kattoi julkisivut ja tiettyjä porrashuoneita, portaikkoja ja auditorion aulan.
– Talo oli huonommassa kunnossa kuin alun perin arvioitiin, ja välipohjaholvit olivat paljon arvioitua huonommassa kunnossa. Kotelolaattarakenteeseen oli jossakin vaiheessa tehty ylälaatan avauksia ja tehty sinne viemärit, minkä vuoksi jouduimme purkamaan holveja todella paljon. Rakennuksessa on tehty erilaisia korjaustöitä tyypillisesti noin viiden vuoden välein, eikä niitä ole dokumentoitu kunnolla, minkä vuoksi eri kerrostumia tuli vastaan hyvin paljon, projektinjohto- ja rakennusurakasta vastanneen NCC Suomi Oy:n vastaava mestari Reino Vilén kertoo.
– Haitta-aineita löytyi työn edetessä huomattavasti enemmän ja hankalammista paikoista kuin alustavien tutkimusten pohjalta arvioitiin, mikä venytti aikatauluja. Periaatteena oli, että kaikki mahdolliset haittaaineet ja muut mahdolliset riskirakenteet poistetaan kokonaisuudessaan. Mitään riskejä ei jätetty rakenteisiin, kohteen rakennuttajakonsulttina toiminut Olli Jaakkola Sitowise Oy:stä kertoo.
Kohteen pääsuunnittelijana toiminut Kari Palaste VPL Arkkitehdit Oy:stä toteaa, että talo on pula-aikana rakennettu ja siellä on jouduttu hyvin luovasti tekemään rakenteita niillä tekotavoilla ja materiaaleilla, joita siihen aikaan oli saatavilla.
– Rakenteiden systematiikka oli aika vähäistä, joten rakennus oli pakko inventoida tietomalliksi purkutöiden jälkeen. Siellä on tosi monimutkaisia rakenteita, eikä tietomalliakaan saatu täysin vedenpitäväksi. Purkujen alta on paljastunut paljon erilaisia rakenteita, joita ei rakennekuvissa ollut, Palaste sanoo.
Kotelolaattarakenne työllisti
Ala- ja ylälaatasta rakentuvat vanhat välipohjat oli tehty kotelolaattarakenteella eli laatat on valettu laudoista tehtyihin koteloihin. Rakenteessa on palkki sisällä noin 1,3–1,5 metrin välein.
– Muottilaudat ovat jääneet sisälle rakenteeseen, mistä syntyy vesivahingon tai ilmavuodon kautta sisäilmariski, Palaste toteaa.
Välipohjissa oli myös asbestia ja kreosoottia, jotka piti poistaa. Ulkopuolinen puhtauskonsultti oli todentamassa ja dokumentoimassa, että kaikki haitta-aineet saatiin pois.
– Kotelolaatat päätettiin aukaista alapuolelta ja puhdistaa kaikki kotelopalkkien palkkipinnat ja yläpinnat hiekkapuhaltamalla. Vaikeimmissa paikoissa tehtiin vielä epoksipohjainen käsittely, joka sitoo pinnat niin, ettei niistä pääse vapautumaan mikrobeja Palaste kertoo.
Alapohjat purettiin käytännössä kokonaan pois, ja tehtiin uudestaan nykymääräysten mukaisesti.
– Alalaattaa purkaessa paljastui vielä yksi ongelma, eli jäljelle jäävä ylälaatta ei ollutkaan riittävän paksu pitääkseen riittävän askeläänieristyksen. Sen päälle päätettiin laittaa 9 millimetriä paksu synteettinen kumimatto, jolla saatiin riittävä askeläänenvaimennus, Palaste sanoo.
Ulkoseinistä poistettiin rappaukset sekä ulko- että sisäpinnoilta massiivitiiliseinään saakka ja rappaukset tehtiin uudestaan.
– Ulkoseinien sisällä olevat vanhat lämpölinjat päätettiin purkaa, kun havaittiin, että niiden taakse oli aikanaan laitettu Haltex-levyt. Myös nämä orgaanista ainetta sisältävät levyt purettiin pois ja näin varmistettiin, että ulkoseinien sisään ei jäänyt mitään riskirakenteita, Jaakkola kertoo.
Ikkunat uusittiin; aurinkoisiin ilmansuuntiin laitettiin aurinkosuojalasit. Yläpohjiin tehtiin nykynormien mukaiset rakenteet.
Uudet IV-konehuoneet
– Hankkeen tilaohjelma oli tosi iso, ja todettiin, että taloon ei saada mahtumaan ilmanvaihdon konehuoneita vesikattoja muuttamatta. Päämassan päälle lisättiin korotettu vesikatto, jonne tehtiin teräsrunkoinen IV-konehuone, jota ei juuri kadulta huomaa. Topeliuksenkadun puolella on kolmekerroksinen massa, jonka päällä on toinen IV-konehuone ja myös korotettu vesikatto. Näille saatiin luvat, koska ne ovat tarpeellisia ja samalla melko huomaamattomia, Palaste kertoo.
– Rakenne tuettiin välillisesti kahdella kallioon saakka ulottuvalla pystyllä betoniseinälinjalla, koska rakennukseen tuli paljon uusia talotekniikkakuiluja, jotka estivät vaakavoimien jakautumisen alkuperäisille jäykistäville seinille. Sen vuoksi tarvittiin uusia jäykistäviä betoniseinälinjoja rakennukseen. Ne saatiin yhteistyössä arkkitehdin kanssa hyvin sovitettua rakennukseen, vastaava rakennesuunnittelija Jouni Alaniemi WSP Finland Oy:stä toteaa.
Korotusta ei kuitenkaan saanut tehdä niin paljon kuin nykyvaatimusten mukaan on totuttu tekemään.
– Konehuoneet jäivät vähän ahtaiksi, mutta niihin saatiin sovitettua vaadittu LVI-tekniikka, LVI-suunnittelun projektipäällikkö Anna Yli-Karhula Ramboll Finland Oy:stä toteaa.
Rakennus on terveydenhuollon kohde, mikä korosti hygienia-asioita. Lämmitys- ja jäähdytysmuotoina ovat kaukolämpö ja -kylmä. Kohteen lämmönjako tapahtuu hygieniamallisten pattereiden kautta. Uppoasennusta on käytetty hygieniasyistä siellä, missä se on ollut mahdollista. Näin ei näkyville jää pölyä kerääviä putkia.
– Jäähdytys on toteutettu vastaanottohuoneissa säteilyjäähdyttimillä. Isomman kuorman tiloissa on puhallinkonvektoreita. Myös tuloilma on jäähdytetty, Yli-Karhula kertoo.
Uudemmassa vuoden 2003 rakennuksessa on jo systemaattiset rakenteet, joten siellä tehtiin käytännössä väliseinämuutoksia ja vastaanottotilojen muutoksia ja viemäröintejä vesittämisineen ja imujärjestelmineen.
Valtavasti talotekniikkaa
Rakennukseen tulee lähes sata hoitopistettä hammaslääkärin tuoleineen ja poralaitteineen. Ne sijoittuvat sekä vastaanottohuoneisiin että isompaan opetusyksikköön, jossa on vastaanottotiloja.
Opetustilan hoitoyksiköt ovat vajaan kymmenen neliömetrin tiloja, joissa väliseinät ulottuvat noin 130 sentin korkeudelle. Niitä on 36 kappaletta noin 600 neliön alueella.
– Jokaiseen sataan hammaslääkärituolipisteeseen liitettiin kylmä vesi, paineilma, desinfiointiputkisto ja kaksi erillistä viemärijärjestelmää. Lisäksi jokaisessa vastaanottohuoneessa on kaksi normaalia pesuallasta, eli putkimäärä on aikamoinen tässä kohteessa, Anna Yli-Karhula kertoo.
– Märkäimujärjestelmä kerää nesteen neljään märkäimulauitteeseen kellarissa ja ensimmäisessä kerroksessa. Lisäksi tulevat kaasuputkistot, hengityshappi, paineilma, ilokaasu. Sähkötekniikkaa on myös paljon ja normaalia IV-tekniikkaa, Kari Palaste kertoo.
Alimmat kerrokset tulevat täyteen vastaanottohuoneita, ja niihin on koottu yhteen paljon tekniikkaa lattian läpi.
– Meillä on ollut tosi paljon haasteita kerroskorkeuksien kanssa. Alakattoon tulee tutkimusvalaisimia, kattokeskuksia ja vastaavia, eli tekniikan sovittamiseksi tehtiin todella paljon työtä, Palaste toteaa.
Hammashoidon vastaanottohuoneissa tarvittiin lyijysuojattuja seiniä, koska niissä on röntgenlaitteita. Puolet sivuseinistä on varmistettu lyijyllä, jotta sieltä ei pääse säteily läpi. Myös kuvantamistiloissa on röntgensuojaus.
Teksti: Jari Peltoranta| Kuvat: Mikael Lindén
