Viimeisimmät julkaisut

Ympäristötalo Ouluun

Komeasti ja kyyristelemättä

Ympäristötalo näyttää pelkistetyltä, mutta se sisältää paljon yksityiskohtia ja räätälöityjä ratkaisuja.

Teknisten virastojen talo eli Ympäristötalo valmistui Oulun Karjasillalle kesällä 2011. Siellä työskentelee kaikkiaan noin 260 Oulun kaupungin Teknisen keskuksen, Rakennusvalvontaviraston, Ympäristöviraston ja Ouluun liittyneiden kuntien teknisen toimen työntekijää.

Uusi virastotalo tarvittiin, koska entisten Karhinkulman tilojen vuokrasopimus oli loppumassa ja tilojen käyttötarkoitus muuttumassa. Rakennuspaikaksi päätyi aivan Karjasillan luoteiskulmassa sijaitseva pääväylien ympäröimä tontti, jossa toimi aiemmin huoltoasema.

Arkkitehtisuunnittelusta vastasi oululainen Vauhtiviiva oy. Pääsuunnittelija oli Juha Pasanen, projektiarkkitehteina Asko Kilpeläinen ja Jyri Kotilainen.

Pasasen mielestä lähtötilanne oli ihanteellinen: rakennuksen suunnittelun yhteydessä päästiin rakentamaan myös kaupunkikuvaa. Rakennuspaikka sijaitsee keskustan ruutukaava-alueen rajalla, sen toiselta reunalta alkaa puistomainen Karjasilta eikä Puu-Raksilakaan ole kaukana. Pohjoispuolella virtaava Laananoja ja viereinen rautatie ovat oululaisittain voimakkaita elementtejä. Rautatie on lisäksi merkittävä railo keskustan ja Karjasillan välissä.

– Oli olennaisen merkittävää saada paikalle rakennus, joka luo omat koordinaattinsa. Sen ei pidä mukautua eikä alistaa, vaan sopeutua, sanoo Pasanen.
Rakennuksesta ei haluttu haaleaa.

– Väritystä miettiessämme liikuimme alusta lähtien tummissa sävyissä. Talolla pitää olla sanoma, ja sen se sanoo värillä. Emme halunneet vaieta mukautumalla ympäristöön, sanoo Pasanen.

Julkisivun ruosteenruskeaksi patinoituva Corten-teräs on kestävä ja huoltovapaa ja sopii hyvin yhteen myös viereisen rautatiemiljöön kanssa.

Ratkaisu ei ole jättänyt oululaisiakaan kylmäksi. Toisten silmään lopputulos on parasta mitä kaupungissa on aikoihin nähty, toisten mielestä ”virastokuutio” on Oulun ylivoimaisesti rumin rakennus ja vieläpä valmiiksi ruostunut sellainen.

 

Tiiviimpi kuin tavoiteltiin

Ympäristötalossa on viisi maanpäällistä kerrosta ja valtaosin pihakannen alle sijoittuva autokellari. Autokellariin parkkeerataan henkilökunnan autot ja polkupyörät, asiakkaille on parkkipaikat rakennuksen eteläpuolella pihakannen päällä. Kellarissa on myös arkisto ja sosiaalitiloja.

Ensimmäinen kerros on yleisölle avointa tilaa. Siellä sijaitsee myös henkilöstökahvila jakelukeittiöineen ja pikkukeittiöineen, huoltotiloja, suuret neuvotteluhuoneet, aulapalveluiden toimistot ja toimistotiloja. Muissa kerroksissa on toimisto- ja neuvottelutiloja, viidenteen kerrokseen sijoitettiin lisäksi ilmanvaihdon konehuone.

Rakennuttaja halusi energiatehokkaan rakennuksen ja asetti tavoitetiiveysluvuksi 1 2. Tulevat rakennusmääräysten muutokset ennakoitiin suunnittelussa, ja tiiveysmittauksessa tulokseksi saatiin 0,34. Selkeä ja ulokkeeton muoto on energiataloudellisesti tehokas, massiivinen runko varaa lämpöä ja seinissä käytetyllä SPU-polyuretaanieristeellä on helppo toteuttaa hyvin lämpöä eristäviä, tiiviitä ja kosteusteknisesti turvallisia rakenteita.

 

Jämäkkä rakenne

Rakennuksessa on maanvarainen perustus. Kellarikerroksen ja autokellarin kantavat rakenteet, pilarit ja kattolaatta ovat paikalla valettua teräsbetonia. Pihakansi on radan puoleiselta osaltaan mitoitettu kestämään palokunnan puomitikasauton kuormitus. Maanpäällisessä toimisto-osassa kantavan rakenteen muodostavat teräsliittopilarit ja WQ-palkeista koostuva runko. Väli- ja yläpohja ovat betonisia ontelolaattaelementtejä.

Rakennuksen maanpinnan yläpuoliset ulkoseinät ovat 200-millistä betonielementtiä. Lämmöneristeenä on 160-millimetrinen SPU-polyuretaanieriste ja paloturvallisuussyistä vaadittu 30 millimetriä mineraalivillaa. Yläpohjan lämmöneristeenä on 600 millimetriä puhallusvillaa. Vesikatto on sisäänpäin kallistettu kumibitumikermikatto, josta vesi ohjautuu kattokaivoihin.

Jämäkkä rakenne eristää hyvin myös ääntä niin rautatien kuin Lintulammentienkin suunnasta – suunnittelijoiden mukaan koko ulkoseinä ikkunoita myöten on mitoitettu eristämään 35 desibelin ääntä.

Toimistotilojen lasiseinät ovat laminoitua lasia, jonka ääneneristyskyky on 35 dB. Sisätilojen akustointiin on kiinnitetty huomiota, ja alakattorakenteissa on huomioitu akustoinnin onnistuminen myös silloin, jos väliseiniä on tarpeen joskus purkaa. Rakenneratkaisut mahdollistavat tilojen muunneltavuuden tarvittaessa vaikka avokonttoriksi. Tulevaisuutta ennakoitiin myös huomioimalla rakenteissa kaavassa oleva laajennusvaraus 5-kerroksiselle toimistorakennukselle.

Viereisen ratapihan ja junaliikenteen tärinän vaikutus rakenteisiin on pieni. Pohjamaa on kova, rakennuksen massiivinen runkorakenne vaimentaa tärinää ja junat ajavat rataosuudella alhaisella nopeudella, joten rakennesuunnittelussa ei tarvinnut Taponen & Heiskari FMC Groupin projektipäällikkö Jarno Aaltosen mukaan tehdä erikoisia ratkaisuja.

Toimitusjohtaja Tarmo Taposen mukaan rakennesuunnittelulle toivat haasteita tiukat energiavaatimukset ja budjetissa pysyminen. Koko kohde oli Pasasen mielestä haastava suunniteltava, mutta erityisesti haastetta toi työmäärä. Käyttäjien toiminnalliset tavoitteet haluttiin toteuttaa viimeiseen asti. Projektin läpivienti vaati hänen mielestään aktiivisuutta niin tilaajalta, rakentajilta kuin suunnittelijoiltakin. Suunnitteluaikaa oli varattu riittävästi, mutta sitä söi vanhentuneen, vuonna 2005 hyväksytyn hankesuunnitelman tarkistaminen.

Kilpeläinen on tyytyväinen erityisesti onnistuneesti toteutettuun kattolyhdyn rakenteeseen.

– Rakennesuunnittelija sai luonnoksen pohjalta tehtyä kantavan rakenteen ja silti pidettyä lyhdyn hahmon, hän sanoo.

 

Vaativaa detaljiikkaa

Projektikonsulttina toimi ISS Proko Oy.

– Rakennustyöt aloitettiin kesällä 2009 pilaantuneiden maiden poistamisella, kertoo ISS Prokon Itä- ja Pohjois-Suomen aluejohtaja Petri Harju.

Tontilla sijaitsi aiemmin huoltoasema. Pohjarakennustöihin päästiin lokakuussa 2009 ja runkovaiheeseen alkuvuodesta 2010. Rakennus valmistui kesäkuussa 2011. Tavoitehinta oli 15 990 000 euroa sisältäen irtaimisto- ja taidehankinnat. Lopullinen hinta oli Harjun mukaan alempi. Budjetti alitettiin tehokkaan suunnitteluratkaisun, urakkajaon ja kilpailuajankohdan ansiosta.

Pohjaurakan teki Peab Oy, maanpäällisen osan pääurakoitsija oli Lujatalo Oy. Työpäällikkö Mika Kaikkosen mukaan Ympäristötalo oli ehkä muodoltaan yksinkertainen, mutta esimerkiksi sisätilat lasiseinineen ja teknisine ratkaisuineen arkkitehtuuriltaan ja liittymädetaljiikaltaan vaativia. Tarkkuutta vaativat esimerkiksi sisätilojen lasiseinien liittymät ja vaipan lävistykset.

– Mittatarkkuuteen piti panostaa kovasti. Alkuperäisen betonipilari-teräsliittopalkkirungon vaihtaminen teräsliittopilari-WQ-palkkirunkoon hyödytti esimerkiksi lasiseinien asennuksessa.

Rungon muutoksen ansiosta rakennus myös nousi nopeammin.

Kaikkosen mukaan moni yksinkertaiselta näyttävä asia ja työmaalla lopulta hyvinkin helposti sujunut työvaihe vaati monen kiven kääntämistä ja suunnittelijoiden usean tunnin yhteistä pohdintaa. Hyvällä ennakkosuunnittelulla ja tarkalla toteutuksella saavutettiin esimeriksi alhainen tiiveysluku. SPU-uretaanieriste päätettiin asentaa jo elementtitehtaalla, jolloin se liimautuu tiiviisti märkään betonipintaan. Rakennettaessa elementtien saumakohdat tiivistettiin uretaanivaahdolla kahdessa osassa. Jo elementtejä suunniteltaessa huomioitiin myös julkisivukasettien kiinnitys ja elementteihin asennettiin tehtaalla valmis kiinnityspohja kasettien koolaukselle. Elementit toimitti Vaalan Betoni.

Tietomallinnusta käytettiin apuna projektin alusta lähtien. Suunnittelualojen mallinnukset yhdistettiin ja näin päästiin tarkastelemaan muun muassa talotekniikan reittien sujuvuutta. Täydellinen 3D- mallinnus oli myös työmaan käytössä.

Lujatalolle Ympäristötalo oli Kaikkosen mukaan mielenkiintoinen ja tärkeä työ. Taloa tehtiin oman sidosryhmän ja alan asiantuntijoiden toimitiloiksi. Taantuman aikana urakka työllisti ja saatavana oli ammattitaitoista työvoimaa. Kaikkosen mielestä hienointa valmiissa kohteessa on Maija Louekarin taideteos Kasvihuone. Siinä yhdistyvät visuaalisuus ja käytännöllisyys, ja joka kerta teoksesta löytyy jotain uutta

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailFacebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail