Viimeisimmät julkaisut

Vesitorni muuttui hotelliksi

Seinäjoella tehtiin vanhasta VR:n vesitornista persoonallinen seitsemän huoneen hotelli, jonka paksut tiiliseinät pitävät lähellä kulkevien junien äänet ulkona. Lupien kannalta hankala hanke eteni, kun kaupunki muutti asemakaavaa.

« 1 / 2 »

Teksti ja kuvat: Anne Kytölä

Seinäjoen rautatieaseman tienoilla seisova tiilirakennus valmistui vuonna 1926 palvelemaan junaliikennettä. 18 metriä korkeassa rakennuksessa oli kaksi 50 kuution terässäiliötä, joihin pumpattiin puuputkia pitkin vettä läheisestä Seinäjoesta. Vettä tarvittiin höyryvetureille.

Kristiinankaupunkilainen yrittäjä Petri Pihlajaniemi kunnosti kymmenisen vuotta sitten Seinäjoella vanhan rautatieläisten talon Hotelli-Ravintola Almaksi. Jo silloin hän näki mielessään, että Alman takana vuosikymmeniä tyhjillään seisoneeseen vesitorniin voisi rakentaa persoonallisia hotellihuoneita.

Pihlajaniemen Oy Pihlacon Ab on toiminut  vesitornihankkeessa KVR-urakoitsijana.

Kuva14 2Valitus pitkitti hanketta

Projekti osoittautui Pihlajaniemen mukaan yhdeksi hänen hankalimmista hankkeistaan. Eniten Pihlajaniemeä turhautti se, että paperien pyörittämiseen kului enemmän aikaa kuin varsinaiseen rakentamiseen.

–Rakentaminen kesti vuoden, mutta lupaprosessi vei puolitoista vuotta. Lupahakemuksista kertyi satasivuinen paperipino, Petri Pihlajaniemi kertoo.

Pihlajaniemen sisko, Hotelli-Ravintola Almaa pyörittävä Heidi Ylikoski huomauttaa, että hotelli menetti myös tuloja, kun rakentamaan ei päästy suunnitellussa aikataulussa.

Vesitornin muuttaminen hotelliksi sopi kyllä Museovirastolle ja Seinäjoen kaupungille, mutta Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus valitti Seinäjoen kaupungin myöntämästä poikkeusluvasta. Hanke pääsi eteenpäin vasta, kun kaupunki teki asemakaavan muutoksen.

Seinäjoen kaupungin virkamiehet ja poliitikot saavat kiitosta Pihlajaniemeltä, Ylikoskelta ja vesitornihankkeen arkkitehtisuunnittelusta vastanneen suunnittelutoimisto Talotuuman arkkitehti Hannu ja Päivi Heikkiseltä.

–Seinäjoki kasvaa, koska Seinäjoella kaikki toimii ja virkamiehet ja poliitikot tekevät kaikkensa, jotta yrittäjät menestyisivät, Pihlajaniemi sanoo.

– Kaupungin viranomaiset ansaitsevat kiitoksen. He suhtautuivat hankkeeseen koko ajan hyvin myönteisesti, Päivi Heikkinen lisää.

Massiivinen purku-urakka

Pihlajaniemi ja Talotuuman Hannu ja Päivi Heikkinen ovat tehneet yhteistyötä pitkään. He ovat muuttaneet yhdessä muun muassa vanhan paloaseman ja kaupan hotelliksi ja veturitallin ravintolaksi.

Vesitornin muutos hotelliksi käynnistyi purkutöillä elokuussa 2014. Tyhjillään noin 30 vuotta olleesta tornista imaistiin imuauton säiliöön muun muassa 3500 kiloa pulujen jätöksiä. Teräksiset vesisäiliöt leikattiin plasmaleikkurilla pieniksi paloiksi ja kannettiin ulos.

–Tornissa kulki myös ristiin rastiin paksuja, melkein miehen mentäviä vesiputkia, jotka piti ensin poistaa ennen kuin päästiin töihin, Pihlajaniemi kertoo.

Viiden kerroksen hotelli

Kuva13 2Tornissa oli kaksi ohutta välipohjaa, jotka purettiin pois. Uusia välipohjia valettiin neljä, yksi kutakin hotellihuonekerrosta varten. Alimmassa kerroksessa sijaitsevat huoltotilat.

Tornin tiiliseiniin piikattiin urat välipohjien valua varten. Työ eteni alhaalta ylöspäin. Torniin asennettiin lattialämmitysputket. Rakennuksessa on kaukolämpö.

Iso työ oli ikkunoiden ja oviaukkojen teossa, koska vesitornin tiiliseinän paksuus oli paikoitellen jopa 1,20 metriä.

–Vesitornissa ei ollut ennestään paljon ikkunoita, ja nekin, jotka olivat, olivat väärissä paikoissa eli uusien välipohjien kohdilla, Päivi Heikkinen kertoo.

Tiiliseinät olivat hyvässä kunnossa. Niille ei tehty muuta kuin hiekkapuhallettiin kevyesti ja pintaan vedettiin aine, joka estää tiiliä pölyämästä.

Paksujen tiiliseinien ja hyvin eristettyjen ikkunoiden ansiosta vesitornissa on hyvin hiljaista, vaikka junarata kulkee muutaman kymmenen metrin päässä hotellin takana.

–Hotellivieraat eivät ole kertaakaan valittaneet melusta, Heidi Ylikoski sanoo.

Uusi kohtaa vanhan

Arkkitehdin näkökulmasta projektin vaativin osuus oli vanhan ja uuden yhteensovittamisessa. Vesitornin kylkeen suunniteltiin uudisosa, jonne sijoitettiin portaat ja hissi.

Heikkinen yhdisti punaisiin tiiliseiniin lasia ja tummanharmaata terästä.

–Käytettävissä oleva tila määritteli hyvin paljon suunnittelua. Uudisosasta ei saanut tulla liian suurta ja hallitsevaa, Päivi Heikkinen kertoo.

Vanhassa osassa oli 387 kerrosalaneliömetriä. Kylkeen rakennettiin lisää 83 kerrosalaneliömetriä, joten koko rakennuksessa on nyt 470 kerrosalaneliömetriä.

Koska kyseessä on suojeltu rakennus, suunnittelussa oli pidettävä huolta myös siitä, että rakennus säilyttää arvokkuutensa.

Uudisosan alle on upotettu 25 teräspaalua. Vesitornin alla on 4–5 metrin pituisia puupaaluja 185 kappaletta. Paalujen päällä on kolmen metrin paksuinen kerros porakiviä.

–Puupaalujen kunto tutkittiin, ja todettiin, että ne ovat hyvässä kunnossa. Ne ovat niin syvällä maan sisällä, Pihlajaniemi kertoo.

Kuusi huonetta ja sviitti

Kuva3 2Ylimpänä rakennuksessa on 70-neliöinen sviitti saunoineen ja kokoustiloineen. Sviitin lisäksi rakennuksessa on kuusi muuta hotellihuonetta. Jokaisessa huoneessa on oma sauna.

Vesitornin alkuperäisiä rakenteita on hyödynnetty sisustuksessa aina, kun se on ollut mahdollista. Kahden hotellihuoneen kattoon on esimerkiksi jätetty näkyviin ratakiskot, jotka tukivat tornia vesisäiliöiden alapuolella.

Huoneiden minibaarit ovat jykevän näköisten metalliovien takana. Metalliovi luo huoneeseen vanhojen linnojen tunnelmaa. Joissakin huoneissa minibaarin yllä on vielä holvikaari.

–Aina kun vanhasta rakennuksesta löytyy holvikaari, sitä pitää hyödyntää, Pihlajaniemi linjaa.

Sisustuksessa on pyritty vähäeleisyyteen, jotta vesitornin tunnelma säilyisi karheana. Tiiliseinän kumppanina on kulunutta puulattiaa muistuttava tumma laminaattilattia.

Uniikit taulut seinillä

Päivi Heikkisen ehdotuksesta vesitornihotellin huoneisiin tilattiin yksilölliset, uniikit taideteokset karijokelaiselta taiteilijalta Katja Pajulta.

Paju ja Heikkinen ideoivat tauluja yhdessä, ja Paju toteutti ne sekatekniikalla. Molemmat keräsivät niihin myös materiaalia: vanhoja kirjeitä, postikortteja, matkalippuja, rahtikirjoja, tupakka-askin kansia.

Katja Paju maalasi, liimasi ja kokosi taideteokset vanerilevyille.

–Halusimme taulujen ilmentävän vanhaa aikaa. Kuva-aiheet liittyvät rautateihin ja juniin ja taulujen tunnelma on savuinen ja hiukan teollinen. Taiteilijan mukaan ne edustavat pehmeää vintage romantiikkaa, Päivi Heikkinen kertoo.

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailFacebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail