Viimeisimmät julkaisut

Temppeliaukion kirkon korjaustyöt

Kirkko kovassa käytössä

Alkuperäisen ilmeen kirkastaminen ja uuden tekniikan sijoittaminen olivat Käpy ja Simo Paavilaisen toteuttaman korjausrakennushankkeen johtotähtinä Temppeliaukion kirkon kesäkuussa päättyneessä remontissa. Yksi Suomen ylivoimaisesti suosituimmista vierailukohteista on jälleen valmis vastaanottamaan niin turistit, seurakuntalaiset kuin konserttivieraatkin.

Jo Temppeliaukion kirkon kilpailuselostuksessamme toimme esiin pääideamme: tehdä itse kalliosta kirkko. Tämä idea, jonka toivoimme aistittavan myös sisällä kirkkosalissa, on kohteen varsinainen rakennustaiteellinen pohja.

Kilpailutyötä tehdessämme meillä oli normaalin arkkitehdin ammattitaidon lisäksi varastossa juuri tähän työhön käytettävissä olevaa tietoa, muun muassa puolustuslaitoksen kalliorakentamiseen liittyvissä työtehtävissä hankittua. Läheinen suhde kiveen ja kallioon pohjautuu jo lapsuusaikaamme Suursaaressa keskellä Suomenlahtea. Suhde voimistui, kun me veljekset koulupoikina sodan jälkeen rakensimme uuden kodin perustuksia. Temppeliaukion kirkon suunnittelussa ratkaisuihimme vaikuttivat voimakkaasti alitajunnasta nousevat tunnetekijät.

Olen sanonut toivovani, että kirkossamme kävijälle välittömästi syntyvä aistimus, alitajunnan tuottama tuntu jäisi tietoa tärkeämmäksi.

22.8.2011
Timo Suomalainen

Vuonna 1961 veljekset Timo ja Tuomo Suomalainen voittivat ”Kivikirkko” ehdotuksellaan arkkitehtikilpailun, jossa haettiin mallia vuotta aiemmin perustetun uuden Taivallahden seurakunnan kirkoksi. Suomalaisten perusajatuksen mukaan kirkon perusrakenteet sisällytettiin suoraan sijaintipaikan eli kalliokumpareen vapaaseen muotoon. Kirkkosalin sisäseinät ovatkin peruskalliota tai louhoskivimuuria, ulkokivimuuri koostuu taas muuraamattomista louhoskivistä.

Vuonna 1969 valmistuneesta rakennuksesta ei tullut kuitenkaan mikä tahansa kirkko, vaan myös Suomen kaikkien aikojen nähtävyys.

– Turismiin ei osattu varautua, kun kirkko aikoinaan rakennettiin ja sitä paitsi suuri osa suunnitelluista tiloista jäi tekemättä, kun kirkon rakentamisen vastustus oli niin suurta, kertoo kirkkoherra Auvo Naukkarinen.

Kirkon miljoonakustannukset (3,55 miljoonaa markkaa) olisi vastustajien mielestä nimittäin pitänyt suunnata Biafran nälänhätään ja kallioseinämään maalattiin kantaaottavia kommentteja, joista yksi ”Biafra” jätettiin poistamatta ja se näkyy yhä kirkon alakerran ilmastointikäytävässä.

– Temppeliaukion kirkon lähetyskynttelikön tuotto on tähän asti kerännyt jo yli miljoonaa euroa, joten rakentamiskustannukset on tullut tuplasti maksettua, Naukkarinen kertoo kirkon lähetys- ja kehitysyhteistyövarojen määrästä.

Seurakunnat yhdistyvät

Taivallahden ja Töölön seurakunnat yhdistyivät alkuvuodesta 2011. Yhdistymisprosessi oli alkanut jo vuosia aiemmin ja sen vanavedessä ovat jäsentyneet myös uuden seurakunnan molempien kirkkojen luonteet sekä tehtävät.

Taivallahden eli Temppeliaukion kirkko on juhlakirkko ja sen tiloja on tietoisesti valjastettu tähän tarkoitukseen. Turistejakin on ajateltu, joskaan se ei kaikissa suhteissa ole mahdollista.

Kaupunki voisi järjestää edes yleisiä käymälöitä lähistölle, huokaa Käpy Paavilainen seuratessaan ehtymätöntä turistivirtaa juuri uudistettuihin muutamaan naisten- ja miestenhuoneeseen.

Hilding Ekelundin piirtämässä vuonna 1930 valmistuneessa Töölön kirkossa remontti on vasta edessä. Ensi vuoden alussa aloitettavassa hankkeessa Käpy ja Simo Paavilaisen toimisto huolehtii paitsi korjaus- myös lisärakentamisesta.

– Nuorten ja lasten toiminta keskitetään remontin jälkeen Töölön kirkolle rakennettavaan erillissiipeen ja Temppeliaukion kirkon seurakuntatalon alakerta siirtyy silloin erityisesti aikuistyön käyttöön, kertoo kirkkoherra Naukkarinen.

Paavilaisille kirkkosuunnittelu on tuttua, joskin siinä on ollut pitkähkö tauko.

– Nuorina arkkitehteina voitimme ehdotuksellamme vuonna 1976 Olarin kirkon suunnittelukilpailun ja sitä seurasivat Kontulan Mikaelin kirkko ja Tampereen eteläpuolella sijaitseva Pirkkalan kirkko, kertoo Käpy Paavilainen, mutta muistuttaa heti, että Temppeliaukion kirkon kohdalla haasteet olivat toisenlaiset:

– Täytyy asettua alkuperäisen arkkitehdin ajatusmaailmaan, Paavilainen muistuttaa.

Uutta tekniikkaa, alkuperäisiä värejä

Korjausrakennus saatiin päätökseen kesäkuun alkupuolella. Itse kirkkosalin puolella muutokset ovat näkyvyydeltään vaatimattomia, mutta sitäkin tärkeämpiä. Penkit on saatettu alkuperäisiin väreihin. Ne on petsattu syvänsinisiksi ja verhoiltu uudelleen sinivioleteiksi. Penkkirivien päätyihin saatiin kätkettyä turvavalot lähes huomaamattomiksi. Ne valaisevat tarvittaessa hyvin, mutta eivät valaisimina muuten näy lainkaan.

– Penkkien kaiteisiin oli alun perin suunniteltu valopisteet, joita ei käytettykään ja nyt saimme turvavalojen sähköjohdot vedettyä niiden kaiteisiin piilotettujen johtoputkien kautta, Käpy Paavilainen sanoo.

Äänentoistojärjestelmä rakennettiin uudelleen. Ennen lehterillä tarvittiin kokonainen tarkkaamo, nyt salissa penkkirivin takana näkyy vaatimaton pöytä, jota peittää lukollinen kansi: tästä ohjataan salin ääni- ja valomaailmaa. Vanha tarkkaamo muutettiin kokoustilaksi ja sen parvella on lasiseinän takana pieni työtila.

Korkeuksissa alttarin yläpuolella näkyy mustia äänentoistolaitteita, jotka odottavat uutta harmaata verhoilua.

– Timo Suomalainen ei halua sinne isoa mustaa pintaa, sanoo Paavilainen, joka ennen urakkaa kiersi tiloja vuonna 1928 syntyneen arkkitehtilegendan kanssa.

Uuden tekniikan viimeisistä saavutuksista kirkkoon on hankittu myös valvontakamerat, niin ikään huomaamattomiksi piilotettuina. Poistumisvalot on uusittu, turvavalot sekä savu- ja liekki-ilmaisimet puolestaan lisätty.

Vierailijoita palveleva tiedotustaulu eteisaulan tuulikaapissa on nyt kätevä monitori, jonne päivittyvät nopeasti lyhyen varoitusajan muutoksetkin.

Eteisen vieressä sijaitseva pieni valmistautumishuone, jossa muun muassa morsiamet tapaavat hermoilla ennen alttarille astumistaan, odottaa vielä uusia villakangasverhoja, jotka on tilattu Wetterhoffin kutomolta. Tiloissa on myös uudet lattiapinnat, juuri samanlaista pienin luonnonkuvioin elävöitettyä valkoista muovimattoa kuin mitä alun perinkin on ollut.

Näkymättömät tilat

Remontissa suurin muutostarve kohdistui vierailijoilta huomaamatta jäävään virastosiipeen ja seurakuntataloon, jotka ulospäin reunustavat kalliota huomaamattomana kaartuvana jonona kirkon lounaispuolella. Alttarin sivusta seurakuntatiloihin vievään käytävään on saatu pyörätuoliramppi. Päivittäistä käyttömukavuutta on lisätty järkeistämällä tilajakoa: keittiön ohessa on nyt aputila ja aiemmin erilliset takkahuone ja kerhotila on yhdistetty. Puretun kantavan betoniseinän tilalla on nyt teräspalkki ja molemmat huoneet saavat näin riittävästi luonnonvaloa. Ikkunat uusittiin ja niihin tehtiin samalla energiapihit lämpölasit.

Kalustus ja väritys ovat alkuperäistä kunnioittaen hyvin selkeitä: lattiat valkoisia, kalustus joko tummaa, esimerkiksi Avarten tuolit seurakuntasalissa, tai valkoista, väripintoina villaverhojen tai sohvien ja nojatuolien verhoilun violettia myötäilevät sininen ja punainen.

Seurakuntatalon ”viheltävä” täyslasinen takaovi on myös uusittu. Uutta lämpölasillista ovea kiertää reunoilta leveähkö kupariverhoilu ja sen avaaminen käy normaalisti avaimella toisin kuin entisen, jonka lukitusmekanismi sijaitsi oven ylä- ja alakulmissa. Kadulle seurakuntatilojen uudistuksesta kielivätkin juuri siellä täällä näkyvät tuoreet vielä patinoitumattomat kupariverhoilut.

Viitisen kuukautta kestänyt urakka oli ensimmäinen perusteellinen remontti, joka 42 vuotta sitten valmistuneessa pyhätössä on tehty.

– Korjausprosessia joudutti vakava kosteusongelma, joka vaikutti suoraan seurakunnan nuorisotilojen sisäilmaan ja kun sen paikkaamistarpeita ryhdyttiin kartoittamaan, alkoi paljastua uusia puutteita, selvittää urakasta vastannut hankekehitysinsinööri Niko Parikka Helsingin Seurakuntayhtymästä.

Kallioseinämistä tihkuva vesi oli päässyt nakertamaan tilojen kuntoa. Itse kirkon seinämille riitti kunnon jääpainepesu, joka irrotti pahimmat kalkkisaostumat.

Temppeliaukion kirkko on jälleen – entisensä. Hätkähdyttävä, toimiva, raikas ja kuiva.

Talotekniikka ajanmukaistettiin

Temppeliaukion kirkon saneerauksen sysäyksenä oli vanhentunut talotekniikka ja rakennuksen alakerrassa havaitut kosteusongelmat, joihin pureuduttiin kaikkein ensimmäiseksi. Kirkko oli tekniikaltaan muuten alkuperäisessä asussa, mutta noin 15 vuotta sitten rakennusautomaatiota oli osin nykyaikaistettu. Näin ollen rakennus kaipasi LVI:n ja automaation osalla kiireesti uudenaikaistamista.

Samalla kun arvioitiin talotekniikan laitteiden kuntoa, jouduttiin myös tilantarpeita miettimään uudelleen. Talotekniikan laitteiden uusiminen edellyttää muun muassa uusia reittejä.

Arvioinnissa ja suunnittelussa saneerauskohteisiin perehtynyt ja useissa kirkkosaneerauksissa mukana ollut talotekniikan asiantuntija insinööri Timo Rantamäki Tatekon Oy:stä teki tiivistä yhteistyötä arkkitehdin kanssa. Kokonaisuuden hahmottaminen on tarkkaa yhteistyötä, jossa haettiin ratkaisuja koko ajan nousseeseen vaatimustasoon.

Seurakuntasalien puolella toimii perinteinen patterijärjestelmä, mutta itse kirkkosali on ilmalämmitteinen. Kaikki putket uusittiin yhdysputkia lukuun ottamatta. Yhdysputket sijaitsevat kallion sisässä ahtaassa tunneliosuudessa, jota ei aikataulu- ja ylläpitosyistä voitu nyt remontoida. Koska verkosto on ollut tiivis ja aiempiin vuotoihin on reagoitu nopeasti, ei ao. osuutta nyt uusittu.

Lämmitys uusittiin osin, sillä lämmönjakelun kokonaan keskeyttäminen ei onnistu tämäntyyppisessä kohteessa. Kirkkorakennus vaatii tasalämmön rakenteiden säilymistä varten, varsinkin urut ovat herkät. Tämän remontin yhteydessä uusittiin lämmönjakelun sydän eli kaukolämmön alajakokeskus.

Kaikki vesi- ja viemärilaitteet uusittiin 95-prosenttisesti. Runkopohjaviemärit sukitettiin tai pinnoitettiin. Myös tonttivesijohto uusittiin, sillä reitti katuliittymään on hankala ja putkisto oli ikänsä puolesta uusimisen tarpeessa (tonttivesijohto on liittyjän vastuulla).

Kaikki ilmanvaihtokoneet ja ilmanjakolaitteet ajanmukaistettiin. Kanavistot olivat vaikeita varsinkin seurakuntasiiven osalla, mutta ne puhdistettiin siellä sekä koko rakennuksessa hygieenistä vaatimustasoa vastaaviksi. Samoin kirkkosalin tunnelikanavat vaimennusverhouksineen puhdistettiin, pinnoitettiin ja vaimennusrakenteet uusittiin. Pääkonehuone (kirkkosalin koje) on kaksikerroksinen kammiorakenteinen ja sen seinät toimivat myös varastotilojen tilanjakajina. Kammioiden väliseinissä ovat käsittelyosat, jotka huollettiin. Vanhat tulo- ja poistopuhallin uusittiin ja vaihdettiin rinnan käyviin puhaltimiin toimintojen varmistamiseksi. Muut kojeet uusittiin entisiin laitetiloihin ja seurakuntasiivessä vesikatolle.

Energiansäästötarkastelu on rakennuskohteissa vahvasti tätä päivää. Uusi puhallintekniikka ja nykyaikainen automaatio auttavat tässä. Lämpötila-, kosteus- ja hiilidioksidiantureilla pyritään vakauttamaan olosuhteet lämpötilan ja kosteuden osalta ihanteellisiksi. Isoja lämpötila- ja kosteuseroja vältetään esimerkiksi tasalämpöä vaativien urkujen takia. Nykytekniikka hyödyntää myös yöjäähdytystä. Nykyaikaisella automatiikalla valvonta on tehokasta ja kaikkiin heilahteluihin voidaan reagoida heti tarvittaessa.

Arkkitehtonisesti vaativaa oli talotekniikan piilottaminen rakenteisiin, jotka pääosin säilytettiin entisellään. Parven rakenteissa ovat tuloilmareitit, joista ilma puhalletaan kirkkosaliin. Poistoilma-aukot ovat vastaavasti lattian reunoilla, niistä ilma kerätään pääkojeelle joko kierrätykseen tai poistoon. Erilliset, olosuhteita tasaavat kierrätysilmapuhaltimet reitteineen on piilotettu kiviseiniin.

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailFacebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail