Viimeisimmät julkaisut

Sisäilmaongelmat ohjasivat täydellistä peruskorjausta

Porvoon Linnankosken lukiossa on saatu päätökseen mittava sisäilmaremontti ja peruskorjaus. Vuosiin 2017–2018 ajoittuneen urakan hintalappu on noin kymmenen miljoonaa euroa. Korjausalueen laajuus oli runsaat 5600 neliötä.

Linnankosken lukio on Porvoon kaupungintalon vieressä, torin kulmalla. Remontin yhteydessä julkisivu sai uuden värin ja alkuperäinen peltikatto uusittiin.

Vuonna 1953 valmistunut kiinteistö on kolmikerroksinen. Vuonna 2000 sen yhteyteen valmistui laajennusosa, johon sijoitettiin muun muassa liikuntatiloja ja keittiö.

Nyt toteutetussa remontissa poikkeuksellista on ollut se, että urakkaan lähdettiin sisäilmaongelmat edellä. Usein edetään niin, että päätetään tehdä peruskorjaus ja ajatellaan, että sisäilma-asiat korjataan siinä samalla.

Koulun sisäilmaongelmille on löydetty lukuisia syitä. Niitä ymmärtääkseen täytyy kerrata, mitä aikaisemmin on tehty. Projektipäällikkö Tony Lökfors Porvoon kaupungilta kertoo, että yksi ja varsin merkittävä tekijä on ollut vuonna 2000 kiinteistössä toteutettu laajennus, jonka yhteydessä tehdyssä LVI-remontissa uusittiin ilmanvaihtokoneita ja viemäröintejä.

– Remontin jälkeen tapahtui mittava vesivahinko, jonka yhteydessä vanhan osan rakenteisiin pääsi vettä. Runsas kymmenen vuotta myöhemmin koulussa havahduttiin sisäilmaongelmiin, joiden arveltiin aluksi johtuvan kellaritilan lattia- ja sokkelirakenteista, Lökfors sanoo.

Rakennus on nimittäin perustettu puupaalujen varaan ja pohjaveden pinta on hyvin lähellä anturatasoja. Eristemateriaalina oli käytetty puukuitulevyjä.

– Uskottiin, että kellarin lattia- ja sokkelirakenteiden korjaaminen ratkaisisi myös sisäilmaongelmat. Vuonna 2016 tehty kellariremontti ei kuitenkaan parantanut tilannetta. Kuntotutkimuksessa todettiin, että kiinteistössä oli laajoja mikrobivaurioita välipohjien orgaanisissa eristeissä, Lökfors toteaa.

Oikealla juuri peruskorjattu Linnankosken lukion vanha osa vuodelta 1953 ja vasemmalla vuonna 2000 valmistunut lukion laajennusosa. Laajennusosaa ei remontoitu.

Koko talo kuntoon

Kaupunki päätti korjata koko talon. Remontti alkoi vuonna 2017. Koska kellari oli edellisenä vuonna korjattu nykymääräysten mukaiseksi, niin se jätettiin pääosin koskematta. Talotekniikkaan liittyviä asennuksia ja rakennustöitä sekä suojauksia kuitenkin tehtiin. Ulkopuolelle jätettiin myös vuonna 2000 rakennettu laajennusosa.

Lökfors arvelee, että vuoden 2000 remontin jälkeen tapahtunut vesivahinko on ollut yksi merkittävä ongelmien syntyyn vaikuttanut tekijä. Muita syitä ovat rakenteiden tiiveyteen liittyvät ongelmat ja oman aikansa rakenneratkaisut. Vuoden 2000 remontin yhteydessä osa vanhasta talotekniikasta jätettiin purkamatta.

– Rakenteisiin ja lattioiden alle jätettyjen katkaistujen lämpö- viemäriputkien kautta ilma pääsi virtaamaan rakenteiden sisällä tilasta toiseen. Uusien asennusten läpivientejä ei välttämättä myöskään tiivistetty tarpeeksi huolellisesti.

Lukion klassinen tyylikkyys on onnistuttu säilyttämään peruskorjauksessa.

Muotit rakenteissa

Lökforsin mukaan yksi merkittävä sisäilmaongelmien syy liittyi välipohjien rakennustapaan, joka perustui palkki- ja tuplalaattarakenteeseen. Palkin alapinnassa oli laatta ja sen päällä puinen muotti, jonka päälle varsinainen pintalaatta oli valettu.

– Muottilaudat, jotka varmasti olivat kastuneet jo omana rakennusaikanaan, olivat paikoillaan, ja 2000-luvun vesivahinko varmasti kostutti niitä vielä enemmän, Lökfors toteaa.

Remontissa kiinteistön kaikki ylä- ja välipohjarakenteiden orgaaniset täytteet poistettiin. Tämä edellytti kerroksissa välipohjan ylälaatan purkamista. Yläpohjassa ilmanvaihdon konehuoneiden kohdalta täytteet poistettiin alakautta purkamalla yläpohjan alalaattaa.

Yläpohjassa oli eristettä ja sen päällä palopermanto. Sen eristeet poistettiin ja korvattiin puhallusvillalla. Kaikki ylä- ja välipohjien palkit ja alalaatat puhdistettiin täytteiden ja muottilaudoitusten poistamisen jälkeen hiekkapuhaltamalla täytteisiin kosketuksissa olevilta osiltaan.

– Ilmanvaihtokoneiden rakenteet oli uusittu vuonna 2000 tehdyssä remontissa, joten niitä ei uusittu, mutta kaikki ilmanvaihtokanavat kuitenkin puhdistettiin. Kannattavuuslaskelmien mukaan koneilla on käyttöikää jäljellä vielä 15 vuotta.

– IV-koneiden uusiminen olisi merkinnyt myös sitä, että konehuonetta olisi täytynyt suurentaa sekä sivu- että korkeussuunnassa. Uudet lämmöntalteenoton kiekot ja SFP-luvut, eli kuinka paljon sähköä kone käyttää tuotettua ilmamäärää kohden, olisivat vaatineet entistä isompien koneiden asentamista. Tämä olisi merkinnyt sitä, että talon muotoa olisi pitänyt muuttaa.

Lasisia väliseiniä ja sisäovia lisättiin, jotta sisätiloihin saatiin enemmän valoa. Muurattujen väliseinien purkaminen mahdollisti koulun toiminnallisuuden parantamisen.

Normaali kilpailu-urakka

Lujatalo Oy toimi hankkeessa sekä rakennus- että pääurakoitsijana. Työpäällikkö Matti Ainasoja kertoo, että urakka tarjottiin Porvoon kaupungin laatimien urakka-asiakirjojen pohjalta. Niissä määriteltiin toteutettavat rakenneratkaisut ja menetelmät. Sähkö ja talo tekniikkapuolella oli omat urakoitsijansa.

Ainasojan mukaan välipohjien purku ja uudelleen rakentaminen oli suurin työ. Sieltä löytyi orgaanista ainetta – puuta, turvetta ja sahanpurua.

Purun jälkeen betonipinnat hiekkapuhallettiin, jotta kaikki itiöt ja sienikasvustot saataisiin pois. Hiekkapuhalluksen jälkeen betonirakenteille tehtiin pölynsidontakäsittely. Ainasoja korostaa, että tämänkaltaisessa rakenne- ja sisäilmaremontissa rakentajan täytyy olla huolellinen sekä kosteudenhallinnassa että puhtaudessa.

– Kosteudenhallinta on suunniteltava ja dokumentoitava, ettei missään pinnoiteta kosteuden päälle. Ilmanvaihtotyöt tulee tehdä alipaineistetuissa pölyttömissä tiloissa. Vanhat ja uudet rakenteet ja etenkin niiden liitoskohdat on tiivistettävä, Ainasoja sanoo.

– Tärkeätä on panostaa myös kaikkien osapuolien sitouttamiseen ja yhdessä tekeminen. Kun rakenteita puretaan, niin suunnitelmiin tulee aina muutoksia. Kukaan ei voi edellyttää, että joku olisi ollut niistä etukäteen tietoinen, Ainasoja toteaa.

Uusitussa audiotoriossa on hyvä akustiikka ja korkeatasoinen valo- ja äänentoistotekniikka. Tila muuntuu tarvittaessa ryhmätyötilasta suuren yleisön katsomoksi.

Ikäkin alkoi painaa

Kaupungin tukena hankkeessa toimi rakennuttajakonsultti Mikko Demander HTJ Oy:stä. Hän kertoo, että sisäilmaongelmat koostuvat usein monesta eri osatekijästä kuten vanhoista rakenteista ja tässä tapauksessa myös 2000-luvun alussa tapahtuneesta vesivahingosta.

– Rakennuksen ikäkin oli sen verran suuri, että peruskorjaus olisi muutoinkin ollut edessä. Suurin osa rakenteista oli alkuperäisiä, välipohjat olivat täynnä vanhaa orgaanista materiaalia, eivätkä ulkoseinien liittymäkohdatkaan olleet enää kunnossa.

– Ilmanvaihto ei yksistään vaikuta sisäilmaongelmiin, vaan kyse on usein paine-eroista, mistä syystä mikrobeja imeytyy rakenteista sisätiloihin. Jos ilmanvaihto ei ole kunnossa, tai sitä ei ole säädetty, niin se kärjistää rakenteellisista syistä johtuvia ongelmia. Kyse on monien asioiden yhteisvaikutuksesta, Demander sanoo.

Hankkeessa kaikki riskitekijät haluttiin poistaa mahdollisimman täydellisesti. Vuonna 2000 asennettu ilmanvaihto käytiin läpi.

Tilamuutosten takia kanavistoon jouduttiin tekemään muutoksia. Säästettäviltä osiltaan kanavat puhdistettiin ja säädettiin. Korjaamista vaativat osat uustiin.

– Kanavisto oli sinänsä elinkelpoinen, eikä siihen tarvinnut puuttua. Ilmanvaihtokoneen alta kuten kaikkialta muualtakin poistettiin kaikki mahdolliset riskitekijät. Kaikki tilamuutokset toki otettiin huomioon talotekniikan toteutuksessa.

Demander korostaa, että sisäilmakorjauksia tehtäessä kannattaa kiinnittää huomiota rakennusaikaisen laadunvarmistuksen. On varmistettava, että avattujen ja korjattujen rakenteiden osalta on saavutettu haluttu tulos.

Aikaisemmin tilat olivat normaaleja 60 neliön luokkatiloja. Väliseinien purkamisen jälkeen on voitu luoda isoja yhtenäisiä tiloja, joihin mahtuu aikaisempaa enemmän oppilaita yhtä aikaa.

Rakennesuunnitelmat kadoksissa

Kohteen rakennesuunnittelusta vastasi WSP Finland Oy:n Mika Matikka. Hän kertoo, että lähtökohdat korjaukselle olivat hyvät, ja rakennesuunnittelija pääsi mukaan jo hankesuunnitteluvaiheessa. Vanhoja rakennussuunnitelmia ei kuitenkaan enää löydetty, joten oli tultava toimeen muutos töiden yhteydessä tehdyillä vähäisillä muutoskuvilla ja rakennetiedoiltaan vaillinaisilla arkkitehtikuvilla.

– Tutkimuksissa pääpaino oli sisäpuolisissa rakenteissa. Niiden lisäksi vesikaton ja julkisivujen kunto tutkittiin. Kantavien rakenteiden sijainteja kartoitettiin. Asbesti- ja haitta-ainekartoitus tehtiin myös.

– Ongelmat olivat isoja, joten kevyitä vaihtoehtoja välipohjarakenteille ei oikeastaan mietitty lainkaan. Jonkin verran mietittiin sitä, että voitaisiinko joitakin rakennusosia jättää paikoilleen ilman minkäänlaisia riskejä.

– Poikkeuksellista oli se, että korjaustyö suunniteltiin sisäilmaongelmat ja rakenteissa olevat haittatekijät edellä. Lähdimme poistamaan rakenteissa olevia haittatekijöitä ja vaurioita, ja peruskorjaus tehtiin siinä samassa, Matikka sanoo.

Matikka korostaa, että rakenteiden ja talotekniikan tulee pelata yhteen, jotta sisäilmaongelmat voidaan välttää. Vaikka rakenteet olisivat kuinka tiiviitä, niin taloteknisillä järjestelmillä ei saa tuottaa liian suuria alipaineita.

– Suunnitteluvaiheessa kuunneltiin sisäilma-asiantuntijoita ja rakenneasiantuntijoita. Mottona oli, että ainoastaan mahdottomat asiat jätetään tekemättä, Matikka sanoo.

Suuri osa kalusteista on uusia, mutta koulusta löytää edelleen hauskoja linkkejä menneeseen. Kuvassa on kuuluisa vahtimestarin koppi.

Kattokin uusittiin

Myös alkuperäinen peltikatto uusittiin. Koko rakennus oli jonkin aikaa ilman kattoa avotaivaan alla, mutta kokonaisuus suojattiin teltalla töitten ajaksi.

Lökfors kertoo, että katossa oli reikiä lumenpudottajien jäljiltä. Vanhassa vesikatossa oli jalkakouru, jolla ohjattiin sadevettä sadevesisyöksyihin.

Se poistettiin ja korvattiin sadevesikourulla. Jalkakouru on kriittinen paikka, koska siihen jää makaamaan vettä ja lunta pitkäksi aikaa, ja kosteus voi uida rakenteisiin.

Lasisia väliseiniä ja sisäovia lisättiin, jotta sisätiloihin saatiin enemmän valoa.

– Alkuperäinen ajatus oli, että muuratut väliseinät olisivat jääneet paikoilleen. Suunnittelun aikana kuitenkin huomattiin, ettei ajatus ollut järkevä. Väliseinien purkaminen mahdollisti koulun toiminnallisuuden parantamisen.

Aikaisemmin tilat olivat normaaleja 60 neliön luokkatiloja. Väliseinien purkamisen jälkeen on voitu luoda isoja yhtenäisiä tiloja, joihin mahtuu aikaisempaa enemmän oppilaita yhtä aikaa. Isoimmat tilat ovat nyt kooltaan 70–90 neliötä.

– Väliseiniinkin on lisätty ikkunoita, ja näin saadaan luonnonvaloa myös keskikäytävälle. Ennen remonttia luonnonvaloa käytävälle ei tullut oikeastaan mistään, Lökfors sanoo.

Opettajat ja opiskelijat ovat olleet mukana tila- ja kalustesuunnittelussa. Opiskelijat kaipasivat värejä, ja nyt jokaisella kerroksella on oma värinsä. Myös uudet kalusteet ovat värikkäitä.

Remontin opetukset

Opettiko remontti jotakin? Tony Lökforsin mukaan ainakin se opittiin, että peruskorjauksessa tulee purkaa pois kaikki seinien sisäiset ja välipohjien vanhat rakenteet. Tilojen ja kerrosten välisten rakenteiden tulee olla tiiviitä. Eristetiloista ei saa päästä ilmaa sisätiloihin.

– Suurin opetus oli se, että koska vanhoja rakennesuunnitelmia ei löytynyt eikä oikein arkkitehtisuunnitelmiakaan, niin rakennusta olisi pitänyt tutkia vieläkin tarkemmin suunnittelun aikana, jotta muutamilta yllätyksiltä olisi vältytty.

Yksi yllätys oli ruokalan lattiarakenne, jonne oli tehty pieni koereikä. Kuviteltiin, että kyseessä on maanvarainen laatta, mutta kyseessä olikin maata vasten valettu palkkien varassa oleva kantava laatta.

– Nämä palkit tulivat suunnittelijoille ja kaikille muillekin yllätyksenä. Iso yllätys oli myös se, kuinka lujasti muottilaudat olivat kiinni vanhassa betonissa, Lökfors kertoo.

Teksti Matti Valli | Kuvat Mikael Lindén

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailFacebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail