Viimeisimmät julkaisut

Oulun yliopistollisen sairaalan avohoitotalo vasta lisääntyviin päiväkirurgian tarpeisiin

Joulukuussa valmistunut Oulun yliopistollisen sairaalan avohoitotalo on alkusysäys rakentamis- ja perusparantamisbuumille Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirissä.

Oulun yliopistollinen sairaalaKontinkankaan alue Oulussa on terveyden- ja sairaanhoidon keskittymä. Kontinkankaan sairaalan ja Oulun yliopistollisen sairaalan (OYS) rakennukset ovat vuosikymmenien varrella saaneet naapureikseen muun muassa terveydenhuolto-oppilaitoksen, Medipoliksen, kuntoutussairaalan ja kaupunginsairaalan. Uusin naapuri on OYSin länsipuolelle sairaalan kylkeen joulukuussa 2010 valmistunut viisikerroksinen kirurgian Avohoitotalo. Se keskittyy pääasiassa päiväkirurgisiin leikkauksiin. Maaliskuun alussa käyttöön otettavan avohoitotalon arvioidaan vastaanottavan vuodessa noin 130 000 potilasta.

Hanketta on valmisteltu pitkällä kaarella. Ensimmäiset luonnokset hankesuunnitelmista tehtiin vuodenvaihteessa eläkkeelle jääneen sairaanhoitopiirin teknisen johtaja Heikki Salumäen mukaan jo 1990-luvun lopussa. Hankkeen varsinainen valmistelu alkoi 2003. Uutta tilaa tarvittiin, koska hoitotyön käytäntöjen muuttuessa, leikkaustoiminnan painottuessa lyhytkirurgiaan ja tekniikan kehittyessä 1970-luvulla valmistuneen yliopistollisen sairaalan tilat eivät enää olleet tarkoituksenmukaisia. Rakennustyöt aloitettiin syksyllä 2008.

Oulun yliopistollinen sairaalaUutta tilaa, uusia käytäntöjä

Bruttoalaltaan noin 19 000-neliöisessä rakennuksessa on viisi maanpäällistä ja kaksi maanalaista kerrosta. Maan alla on parkkihallit henkilökunnalle ja asiakkaille ja kaksi S3-luokan väestönsuojaa.

R-kerroksessa eli sisääntulokerroksessa on ilmoittautuminen, odotusaula, kanttiini ja laboratorio- ja röntgentilat. Oma lisärakennuksensa on rakennuksen eteläpäässä magneettikuvaukselle. Siellä on kolmen teslan magneettikuvauslaite ja tilavaraus toiselle laitteelle.

Kohteessa haettiin uusia toiminnallisia ja teknisiä ratkaisuja. Yksi niistä on yhden luukun periaate ilmoittautumisessa. Potilas ilmoittautuu taloon tullessaan vain kerran ala-aulassa automaatilla tai vastaanotossa. Hoitotyöhön uusi rakennus toimintoineen tuo uudet tiimimallit. Uutta on myös kaupungin ja sairaanhoitopiirin röntgenvastaanottojen sijoittaminen samoihin tiloihin. Avohoitotalohanketta Salumäen jälkeen vetäneen, Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin (PPSHP) toimistopäällikkö Kari Ukkolan mukaan kyseessä on ensimmäinen konkreettinen askel kaupungin ja PPSHP:n yhteistyölle.

Toisessa kerroksessa sijaitsee leikkausyksikkö induktio- eli potilaan valmistelutiloineen, leikkaussaleineen ja kolmivaiheisine heräämöineen. Laminaarikattoisia hepa-suodattimilla varustettuja leikkaussaleja on yhteensä kahdeksan, ja lisäksi yhdessä varastoksi suunnitellussa huoneessa on leikkaussalivaraus. Koko OYSin leikkaussalien määrää Avohoitotalo kasvatti kolmella. Toimenpiteiden siirtyessä pääsairaalan osastojen leikkaussaleista avohoitotaloon tilaa vapautuu muuhun käyttöön ja peruskorjauksia päästään aloittamaan.

Kolmannessa kerroksessa on leikkaussalien, R-kerroksen ja toimenpidehuoneiden ilmanvaihtokoneet ja muita teknisiä tiloja. Kolmanteen kerrokseen on sijoitettu myös toimisto-, kokous- ja koulutustilat. Neljännessä kerroksessa on reumapoliklinikka ja vuodeosasto, viidennessä on potilashuoneiden ilmanvaihtokoneet. Konepareja on kaikkiaan 16. Kaikissa tiloissa on jäähdytys. Oma jäähdytysjärjestelmänsä on magneettikuvausyksikössä, atk-saleissa ja muissa teknisissä tiloissa.

Oulun yliopistollinen sairaalaHygienia etusijalla

LVI-suunnittelun teki Pöyry Oy.

‑ Konevalinnoissa on panostettu hygieniaan, kertoo LVI-suunnittelun projektipäällikkö Lauri Hautajärvi.

Sisäilmaluokitus on S1. Sisäilman vuoksi kaikki eristeet pinnoitettiin, myös alaslaskujen päälle tai kuiluihin piiloon jäävät. Ilmanvaihdon lämmöntalteenotto on toteutettu Econet-järjestelmällä, jossa samassa patterissa on lämmöntalteenotto, lämmitys ja jäähdytys. Henkilökunnan altistusta anestesiakaasuille vähentää leikkaussalien ja heräämön kohdepoistojärjestelmä. Toimenpidetiloissa järjestelmään voi liittää esimerkiksi kipsisahan.

‑ Avohoitotalo on liitetty kaukolämpöön omalla lämpökeskuksella. Tilat lämpenevät hygieniapattereilla, jotka on helppo pitää puhtaana. Leikkaussaleissa on ilmalämmitys ja niiden ikkunoissa on sähkölämmitys.

Hygienia on huomioitu myös vesijärjestelmissä. Lämpimän veden verkosto voidaan desinfioida esimerkiksi legionellabakteerin varalta. Kaikki käyttövesi lämmitetään ensin 80 asteeseen ja jäähdytetään sitten 55 asteeseen. Veden kuumentamiseen tarvittava lisälämpö saadaan höyryllä. Sairaalan puhdashöyryä on hyödynnetty myös leikkaussalin ilmankosteusjärjestelmässä.

Osa anestesiakaasu-, happi-, hengitysilma-, höyry- ja instrumentti-ilmajärjestelmistä on yhteydessä pääsairaalan verkkoon. Avohoitotalossa on oma varajärjestelmä ja omat pullokeskukset, jos kaasujen saanti pääsairaalasta loppuu.

Oulun yliopistollinen sairaala

Yhteys pääsairaalaan

Rakennuksen sijoittamiseen sairaala-alueella vaikuttivat käytettävissä oleva tila ja pääsairaalan toiminnot. Avohoitotalon vieressä pääsairaalan puolella on luontevasti keskusleikkausosasto, jonne on yhteys toisen kerroksen kirurgiselta osastolta. Kohteen pääsuunnittelijan, arkkitehti Pekka Lukkaroisen mukaan sisäpihojen hyödyntämistä tutkittiin, mutta niille rakentaminen ei ollut mahdollista. Avohoitotalon saamiseksi nykyiselle paikalleen tarvittiin myös kaavamuutoksia ja tonttijärjestelyjä.

Lukkaroisen toimisto on suunnitellut sairaanhoitopiirille aiemmin ja oli mukana jo hankesuunnitteluvaiheessa. Suunnittelu tehtiin yhteistyössä espoolaisen Arkkitehtiryhmä Reino Koivula Oy:n kanssa. Koivulan toimisto suunnitteli 1‑2 kerroksen sisätilat, Lukkaroisen toimisto muut tilat, julkisivut ja vastasi kokonaisuudesta. Aulan ja käytävien värityksen ja pintamateriaalit suunnitteli oululainen Sisustusarkkitehtitoimisto Vesa Ervasti.

Lukkaroiselta mukana oli kaikkiaan noin kymmenen henkeä. Projektiarkkitehtina oli aluksi Kati Jokelainen ja projektin loppuvaiheessa Marita Välikangas.

Oulun yliopistollinen sairaalaTekniikan määrä haastoi suunnittelijat

Suunnittelun haasteet liittyvät Lukkaroisen mukaan uudisrakennuksen ja vanhan osan toimintojen yhteen sovittamiseen. Pääsairaalasta saneerattiin hankkeen yhteydessä yhteensä 933 bruttoneliötä. Avohoitotaloon oli järjestettävä pääsairaalasta esteetön ja toimiva reitti niin tavaraliikenteelle kuin henkilökunnalle ja potilaillekin. Erilaiset kerroskorkeudet toivat oman haasteensa esteettömyyden mahdollistamiseen sekä talo- ja sairaalatekniikan vaatimiin reitteihin. Suunnittelijat, rakennuttaja ja valvojat pitivät ennen kunkin kerroksen aloittamista perusteellisen kerrospalaverin. Korkeuseroista selvittiin kulkuyhteyksien puolesta luiskaamalla käytävät.

Nykyiseen ja tulevaisuuden tekniikkaan varauduttiin systeemikannakoinnilla.

‑ Se on lisäkustannus alussa, mutta vuosien varrella maksaa itsensä takaisin helpottamalla muutostöitä, sanoo Lukkaroinen.

Sairaala- ja muun tekniikan määrä lisäsi pääsuunnittelijan työn vaativuutta.

‑ Eri järjestelmien erikoissuunnittelijoita ja konsultteja oli monta. Myös työmaavaihe oli tavallista työläämpi, sanoo Lukkaroinen.

Rakennuksessa on betoninen pilari-palkkirunko, elementtiseinät ja välipohjat ontelolaattaa. Palkit ja elementit toimitti Rajaville Oy, parkkihallien väestönsuojien rakenteet ovat paikallavalettuja. Rakennesuunnittelija on WSP Finland Oy.

‑ Rakenneosissa on pyritty standardiratkaisuihin, sanoo projektia vetänyt yksikön päällikkö Jouni Siika-aho. Mukana suunnittelussa oli toimistolta 6‑7 henkeä.

Kohde oli tekniikan ja erikoistilojen määrän takia vaativa myös rakennesuunnittelijoille. Säteilysuojattuja tiloja on paljon. Säteilysuojaus tehtiin lyijylevyillä. Magneettikuvaussiipi on betonirakenteinen. Sen suojarakenteet tulivat laitteen mukana.

Oulun yliopistollinen sairaalaTyömaan naapurissa leikataan

Pääurakoitsija oli NCC Rakennus Oy. Avohoitotalo oli NCC:lle työpäällikkö Mika Sipolan mukaan suuri kohde. Rakentamisaikanaan se oli urakkasummiltaan ja laajuudeltaan Pohjois-Suomen suurin talonrakennustyömaa. Rakentamisen haasteet liittyivät aivan toimivan sairaalan viereen rakentamiseen ja hitaasti edenneisiin pohjatöihin. Rakennuspaikan pohjaolosuhteet olivat jopa liiankin hyvät ‑ kaivannon ponttiseinät eivät tahtoneet upota tiiviiseen maahan ollenkaan.

‑ Työmaa toimi parisen kuukautta puoliteholla ennen kuin kaikki saatiin valmiiksi, sanoo Sipola.

Toimivan sairaalan vieressä rakentaminen vaati sopeutumista niin osastoilla kuin työmaallakin. Työmaalla viereisien leikkausosastojen toiminnot huomioitiin esimerkiksi sovittelemalla tärinää tai pölyä aiheuttavien töiden aikatauluja. Haasteita toi myös suunnitelmien eläminen. Tilaaja halusi kohteeseen uusinta mahdollista tekniikkaa. Urakoitsijalle se tiesi joskus odottelua.

‑ Odottelu on ikävää, mutta syy on täysin ymmärrettävä, sanoo Sipola.

Sairaala-alue on tiivis, ja sekä sairaalan että työmaan päivittäisen logistiikan saaminen sujuvaksi tiesi liikennejärjestelyjä. Väliaikainen tie lähellä sijaitseviin sairaalan osastoihin ja alueen kohteisiin johdettiin parkkialueiden kautta ja Kiviharjuntie jäi työmaaliikenteen käyttöön.

Rakennushankkeeseen liittyneistä ongelmista kuten projektikonsultin valinnasta ja urakkalaskennassa unohtuneista portaista uutisoitiin paikallisesti näyttävästi. Ukkolan, Sipolan ja Salumäen mukaan uutisointi ei kuitenkaan vastaa todellisuutta. Mutkistunut tilanne konsultin valinnassa ja markkinatuomioistuimen käsittely oli viivästyttää koko hankkeen alkamista, mutta sairaanhoitopiiri ratkaisi lopulta asian tekemällä projektisuunnittelun omana työnä. Markkinatuomioistuimen käsittely ei lopulta vaikuttanut rakentamisen aikatauluun, kustannuksiin tai lopputulokseen.

Kontinkankaan kampus tulee lähivuosikymmenien aikana vielä muuttumaan. Korjausrakentamisen tarve PPSHP:ssä on noin 250 miljoonaa euroa ja uudisrakentamisen tarve noin 200 miljoonaa euroa. Muutoksia on tiedossa paitsi rakennuskantaan, myös katuverkostoon.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailFacebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail