Viimeisimmät julkaisut

Oulun lentoaseman laajennus

Oulun lentoaseman laajennus tuli tarpeeseen. Vanhan lentoaseman kapasiteetti ei riittänyt enää vastaamaan nykyiseen matkustajamäärään.

Oulun lentoaseman vanha, 1972 rakennettu terminaali oli jäänyt vuosina 1992 ja 2003 tehdyistä laajennuksista huolimatta lentoliikenteen kasvun myötä liian pieneksi. Tilan puute näkyi lentomatkustajille muun muassa ruuhkautuvana turvatarkastuksena ja odotustiloissa oli aamuruuhkassa ahdasta. Lentoasema oli mitoitettu ajalle, jolloin terminaalia käytti vain yksi lentoyhtiö. Nyt Ouluun liikennöi viisi lentoyhtiötä.

Syksyllä käyttöön otettuun kaksikerroksiseen 6450-neliöiseen laajennusosaan sijoittuvat lähtöaulat, ravintola, myymälä, neljä matkustajasiltaa ja saapuvan matkatavaran käsittelytilat. Myös paikoitusalueita tehtiin lisää. Infratyöt urakoi Destia Oy. Uuden terminaalin valmistuttua alkoivat vanhan puolen muutostyöt, joissa lähtöselvitys ja turvatarkastus saavat lisää tilaa. Muutostöiden laajuus on noin 1900 m2. Valmistuessaan alkuvuodesta 2012 Oulun lentoasema on mitoitettu noin 1,5 miljoonalle vuosimatkustajalle.

Finavialle Oulun lentoaseman laajennus- ja muutoshanke oli projektipäällikkö Jari Rosantin mukaan merkittävä kertainvestointi, joka on verrattavissa Helsinki-Vantaalle tehtyihin investointeihin. Finavialla on 25 lentoasemaa, joista laajennuksia on tehty viime vuosina lähinnä Helsinki-Vantaan lentoasemalle ja pohjoisen matkailukentille Kuusamoon ja Kittilään. Muilla lentoasemilla on tehty lähinnä muutostöitä ja korjausrakentamista.

 

Selkeät vaatimukset

Laajennuksen suunnitteli oululainen arkkitehtitoimisto Karsikas Oy. Rakennuttaja Finavia oli ennalta tuttu toimeksiantaja. Arkkitehti Martti Karsikas on suunnitellut Finavialle esimerkiksi Kittilän lentoaseman ja huoltorakennuksia eri lentokentille. Myös Oulun lentoaseman vanha osa oli ennalta tuttu: Karsikas oli 1992 valmistuneen laajennuksen projektinvetäjänä työskennellessään Arkkitehtitoimisto Heikki Taskinen Oy:ssä.

Tilaaja antoi kohteelle selkeät toiminnalliset vaatimukset.

– Suunnittelutyö oli normaalia perussuunnittelua, mutta pääsuunnittelijan työ oli vaikeampaa kuin esimerkiksi koulun suunnittelussa. Lentoasemalla on paljon järjestelmiä, jotka on huomioitava ja joiden yhteensovittaminen on haastavampaa, sanoo Karsikas.

Lentoaseman hankesuunnitelma laadittiin 2008 ja sitä korjattiin 2009, kun Finavia ja muut rahoittajat päättivät lisätä kohteeseen noin 750 neliömetriä pinta-alaa. Budjetin oli kuitenkin pysyttävä samana. Muutokset toivat Rosantin mukaan kustannus- ja aikataulupaineita, jotka olivat myös koko projektin haaste. Suunnitteluratkaisuja mietittiin uudestaan ja budjetissa pysymistä helpotti myös urakkahintoja laskenut taantuma.

Suunnitelmien muutokset harmittavat Karsikasta, joka joutui luopumaan monista tilojen ulkonäköön vaikuttavista ratkaisuistaan. Esimerkiksi tekniikan siististi piilottava verkkokatto jätettiin pois ja valaisinvalintoihin tehtiin muutoksia.

 

Terästä ja lasia

Suunnitteluratkaisuihin vaikuttivat myös kiristyneet turvamääräykset, lentokentällä vaadittava tarkka kulunvalvonta ja eri matkustajaryhmien reitit. Schengen-alueelle ja sen ulkopuolelle lähteville lennoille on nyt omat tarkastuspisteensä. Arkkitehtonisesti uudella puolella jatkettiin vanhan lentoaseman hallimaisuutta. Teräsrunkoista rakennusta oli pystytty remontoimaan vuosien varrella joustavasti tarpeen mukaan. Muuntojoustavuuden takia myös uudisosan rakenteena on teräsrunko. Välipohjat ovat ontelolaattaa, seinät ovat puuelementti- ja lasielementtiseiniä. Väliseinissä hyödynnettiin mahdollisuuksien mukaan vanhan osan teräslasiväliseiniä. Julkisivut ovat terästä ja lasia.

Karsikas oli suunnitellut uudisosan sisätilojen väriksi saman koboltinsinisen, joka oli luonut Oulun lentoasemalle oman selkeän ja tunnistettavan identiteetin. Tilaaja vaati kuitenkin vaaleampia pintoja. Pääasialliseksi väritykseksi tuli taitettu valkoinen ja vaaleanharmaa. Koboltinsinistä nähdään uudisosassa lähinnä teräspilareissa ja kattoristikoissa. Lattiamateriaaleiksi valittiin matkatavarahalliin epoksilattia ja toiseen kerrokseen kuivapuristelaatta.

 

Toisenlainen työmaaympäristö

Uudisrakennuksen sijoituspaikaksi lentoaseman kaakkoispuoli oli käytännössä ainoa mahdollinen. Muissa suunnissa laajentamista rajoittivat lennonjohtotornin sijainti ja kiitorata-alueen toiminnot. Ennen rakennustöiden aloittamista rakennuspaikalta jouduttiin viemään puhdistettavaksi lentokoneiden siipien jäätymisen estoaineena käytettävän glykolin saastuttamia maita. Rosantin mukaan maanvaihdoissa selvittiin poikkeuksellisen vähällä.

Hiekkakankaalla pohjaolosuhteet olivat hyvät ja rakennus perustettiin maanvaraiselle laatalle. Perustamis- ja rakennusurakat teki oululainen Temotek Oy. Noin 100 henkeä työllistävä yritys rakentaa julkisrakennusten ja liikerakennusten lisäksi asuntoja. Finavia oli Temotekille uusi toimeksiantaja ja lentoasema uudenlainen kohde.

Itse rakennustyö oli Temotek Oy:n toimitusjohtaja Mikko Raappanan ja työmaan vastaava työnjohtaja Antti Kamutan mukaan perusrakentamista, mutta toimintaympäristö poikkesi tällä kertaa täysin muista työmaista. Lentoasema toimi rakennusaikana normaalisti, joten lentoturvallisuus oli otettava huomioon kaikessa työmaan toiminnassa. Henkilökunta sai turvallisuuskoulutuksen alueella työskentelemiseen. Lentokoneiden nousut ja laskut rajoittivat esimerkiksi nostoja, ja nostoajoista sovittiin aina lennonjohdon kanssa. Työmaan siisteyteen kiinnitettiin huomiota: esimerkiksi vaihtolavat suojattiin verkoilla, jotta kiitorata-alueelle ei lentäisi roskia.

Kulunvalvonta oli tarkkaa. Uudisosan urakka-alue aidattiin ja alueelle ei ollut asiaa kuin kulkuluvalla. Kulkulupaa vaaditaan myös vanhan puolen työmaa-alueelle pääsyyn. Kiitorata-alueen ja työmaan rajalle rakennettiin betoniaita suojaamaan työmaata lentokoneiden suihkuvirtauksilta. Työt pystyttiin Kamutan mukaan tekemään pääosin normaalina työaikana, eikä yötöitä tarvinnut tehdä kuin uudisosan ja vanhan osan liitoskohdan rakennustöiden aikaisten tilapäisten väliseinien rakentamisessa.

Rakennustöissä korostui Raappanan ja Kamutan mukaan yhteistyö ja yhteensovittaminen. Eri alojen tekniikkaa ja urakoitsijoita tarvittiin työmaalla normaalia enemmän, ja yhteensovittamista riitti niin reittien kuin työskentelyaikataulujenkin kanssa. Kohde opettikin Raappanan mielestä juuri useiden toimijoiden yhteistyötä. Laajennus oli Raappanan mielestä avaus koko Oulun seudun kehittämiselle ja vahvistaa myös Oulun vetovoimaa matkailukohteena.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailFacebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail