Viimeisimmät julkaisut

Open Innovation House

Yhteinen mietintämyssy Nokian tutkimuskeskukselle ja Aalto-yliopistolle

Yliopistojen ja yrityselämän yhteistyö on yksi nykypäivän tavoitteista. Espoon Otaniemeen rakennettu Open Innovation House on tästä tuore esimerkki.

« 1 / 3 »

Teksti: Jouko Kunnas Kuvat: Mikael Lindén

Lähtösykäyksen Open Innovation House -rakennushankkeelle antoi Nokian tarve saada uudet tilat tutkimuskeskukselleen (Nokia Research Center, NRC), joka aiemmin oli sijainnut Helsingin Ruoholahdessa. Siellä Nokialla oli tilaa 40 000 m2, nyt NRC:n tarve Otaniemessä oli 3 000 m2.

NRC täyttää nyt valmistuneen kiinteistön tiloista noin kolmanneksen.

– Nokia on jo useita vuosia pyrkinyt vahvistamaan yhteistyötä strategisten kumppaneiden kanssa, ja tutkimuksen alalla näitä kumppaneita ovat huippuyliopistot eri puolilla maailmaa, taustoittaa hanketta johtaja Timo Känsälä Nokialta.

5G1D0205 2– Suomessa kaksi tärkeintä ovat Tampereen teknillinen yliopisto sekä Aalto-yliopisto. Meillä oli jo ennen tätä hanketta Otaniemen kampuksella pieni, noin 20 hengen tutkimusyksikkö.

– Yliopiston näkökulmasta keskeisiä tavoitteita olivat tilojen soveltuvuus monenlaiseen toimintaan sekä mahdollisuus yliopistoväen ja yritysten kohtaamiseen, kertoo rakennuttajapäällikkö Jarmo Wilander Aalto-yliopistokiinteistöt Oy:stä.

Yliopisto tarjoaa hallinnoimiaan Open Innovation Housen tiloja tarvittaessa myös yhteistyökumppaneiden käyttöön. Varsinaisia aloittavien yritysten startup-tiloja ei talossa ole, niitä toki on muualla kampuksella. Talossa ei ole kovinkaan paljoa perinteisiä toimistohuoneita, mutta sitäkin enemmän avotoimistoja ja monenlaisia koloja ja pesiä satunnaisille tapaamisille. Koulutustilatkaan eivät ole perinteisiä akateemisten luentojen auditorioita, vaan tarjolla on erikokoisia tiloja hyvällä tekniikalla varustettuna.

Känsälä toimi suunnittelun ja rakentamisen aikana Nokian tutkimusyksikköjen edustajana rakennuttajan ja suunnittelijoiden suuntaan. Etenkin viimeksi mainittua roolia Känsälä pitää hyvin tärkeänä.

– Ei ole nykyään aivan tavallista, että käyttäjällä on suora keskusteluyhteys suunnittelijoihin. Meillä henkilökunta esitti paljon ideoita ja niitä myös kiitettävästi kuunneltiin. Kaikkea ei ollut mahdollista toteuttaa eikä varsinkaan täsmälleen esitetyssä muodossa, mutta arkkitehdit tarttuivat ideoihin ja kehittivät niiden perusteella suunnitelmia käyttäjälle mieleisiksi.

Talon arkkitehtisuunnittelusta vastasi Arkkitehtitoimisto Tuomo Siitonen. Entinen Aalto-yliopiston arkkitehtiosaston professori Tuomo Siitonen tuntee sekä Otaniemen paikkana että yliopistoinstituution hyvin, ja myös NRC:n tarpeet: Ruoholahden toimitilat olivat myös Siitosen käsialaa.

Pyöräilyetäisyys yliopistolle

5G1D0585 2Jotta yhteistyö Nokian ja yliopiston välillä toimisi, ei välimatka saa olla liian suuri.

– Käytännössä tämä tarkoitti, että paikan piti löytyä kampusalueelta, läheltä yhteistyökumppaneita. Esimerkiksi Keilaniemi olisi tiiviin yhteistyön toimivuutta ajatellen liian kaukana, kertoo Timo Känsälä.

Kampusalueella kartoitettiin olemassa olevia kiinteistöjä, mutta mikään niistä ei soveltunut NRC:n tilantarpeisiin.

– Laboratorioiden tilavaatimukset käytännössä edellyttivät uudisrakennusta, Känsälä toteaa.

– Toimistojen ja laboratorioiden on myös sijaittava lähekkäin, mieluiten samassa rakennuksessa. Valituksi tulleen tontin puolesta puhui hyvän sijainnin lisäksi myös valmis kaava, jonka ansiosta rakentamaan päästiin nopeasti.

Asemakaavassa talorivi jatkuu edelleen länteen korkeammilla massoilla, joiden muodostama kaupunkikuvallinen maamerkki näkyy Kehä I:lle.

– Nyt valmistunut rakennus on alisteinen tälle vielä toteutumattomalle rakennukselle, kertoo Tuomo Siitonen.

Tontin sijainti aivan Natura-alueen vieressä asetti omat rajoituksensa, samoin alava maasto. Naapureina asuu lepakoita, joiden vuoksi talon korkeus oli rajoitettu. Tulvavaaran vuoksi alin lattiataso nostettiin 2,7 metriin. Tämä on 30 senttiä alle tulvarajan, mutta piharakenteilla pengertäen sekä rakenteissa varautumalla riski on hallinnassa.

Luonnonläheisen sijainnin vastapainoksi rakennus sijaitsee muutaman sadan metrin päässä alueelta, jossa parhaillaan suunnitellaan arkkitehtikilpailun kautta Aalto-yliopiston keskusrakennusta.

Tulevaisuudessa talon käyttäjät voivat päästä pitkällekin kampuksen alueella sisätiloissa, sillä Open Innovation House voidaan kytkeä naapuritaloon 2. kerroksen tasolla kulkevalla ylikulkusillalla.

Ikkunapaikat kaikille

5G1D0606 2Toimistokerrokset ovat pohjaltaan kampamaisia. Kaavan määrittelemään hyvin leveään, 26-metriseen rakennusrunkoon on koverrettu eteläseinustalle noin 10 x 10 metrin kokoisia katettuja sisäpihoja. Työtilat ryhmittyvät kapeana nauhana suoralle pohjoissivulle sekä eteläsivun sisäpihojen ympärille.

– Kaikilla on ikkunapaikat, kehaisee Tuomo Siitonen. Sisäpihat tarjoavat vaihtelevia näkymiä, kun ikkunasta näkee ensin ulos ja sitten vastapäisen seinän kautta jälleen sisälle. Tiloihin on myös helppo rajata kalusteryhmiä erikokoisille tiimeille.

Nokian tutkimuskeskuksen tilat sijoittuvat laboratorioita lukuun ottamatta talon kahteen ylimpään kerrokseen. Laboratoriot sijoitettiin pääosin maantasokerrokseen laitteiden suuren koon ja painon sekä meluhaittojen ehkäisemisen takia.

– Toivoimme tiloilta valoisuutta, ja tämä toteutui kiitettävästi, sanoo Timo Känsälä.

Hän toteaa, että moni toivoi uuteen taloon omaa työhuonetta. Tätä ei luvattu, mutta uudet tilat on kuitenkin kokeilun jälkeen todettu toimiviksi, eikä omia huoneita enää kaivata. Käyttäjien mahdollisuus tuoda ideoita suunnitteluun ja vaikuttaa tilaratkaisuihin koettiin hyvin positiivisena.

Yksi esimerkki ideoiden suodattumisesta arkkitehdin kynän kautta toteutetuksi ratkaisuksi on ajatus palomiehen pudottautumistangosta. Kahden kerroksen välillä kulkeminen talon päätyihin sijoittuvien portaiden kautta arveltiin hankalaksi. Kun keittiöt ja taukotilat oli sijoitettu työtilojen joustavuutta ajatellen portaikkojen tuntumaan, tuntui nokialaisista, että yhteisö hajoaa liiaksi. Keskustelujen kautta päädyttiin toteuttamaan talon keskelle kerrokset yhdistävä avotila oleskelupaikkoineen ja kierreportaineen. Tilan viihtyisyyttä lisää runsas luonnonvalo sekä viherseinät. Ratkaisu viimeisteltiin vielä lasiseinien ja parin välioven avulla estämään taukotilan hälinän kantautuminen työtiloihin.

NRC:n tiloja täydentävät parvekkeet, jotka tuovat ilmettä julkisivuille. Talo otettiin käyttöön syksyllä, joten kokemukset parvekkeiden käytöstä ovat vielä vähäiset. Jo ensimmäisen syksyn aikana parvekkeita käytettiin puhelinkoppeina ja isoa parveketta myös tiimikokouksiin.

Toimistotilat on rakennettu nykyiseen tapaan muunneltaviksi. Väliseinien rakentamiseen on varauduttu, ja muun muassa ilmanvaihto on suunniteltu niin, että suurempia ilmamääriä tarvitsevat neuvottelutilat voidaan tulevaisuudessa sijoittaa lähes mihin tahansa paikkaan.

– Tilaratkaisu sallii kaikki tähän saakka tunnetut konttorityypit ja mahdollisesti vielä muutaman, joita ei ole vielä keksittykään, toteaa Siitonen.

Työtiloissa viistopäätyiset pöydät mahdollistavat vaihtelevia kalusteryhmityksiä, ja tiloihin syntyy hauskasti eriluonteisia sopukoita. Pöydät ovat hieman tavallista suurempia.

– Monilla on kaksi näyttöä ja usein joitakin laitteita, kertoo Timo Känsälä.

– Alkuun monet toivoivat seinäkkeitä pöytien väliin, mutta käytännössä niiden tarve on osoittautunut vähäiseksi.

Telekokouksia on globaalissa toiminnassa paljon, ja niitä varten on joukko erikokoisia neuvotteluhuoneita. Lisäksi puheluita varten on pallotuoleja, joiden sisässä voi puhua rauhassa häiritsemättä muita. Vierekkäin sijoitetut pallotuolit voi kääntää vastatusten, mikä mahdollistaa yksityisemmät kaksinpuhelut. Tiimitiloissa on myös muutamia sohvaryhmiä, joissa tavallista korkeammat selkänojat rajaavat suojaisia keskustelupaikkoja.

Vaikka pallotuolit tai pyöreät lasiset neuvotteluhuoneet olivat yksittäisinä hankintoina hintavia, ovat tilat ja kalusteet kokonaisuutena Känsälän mukaan normaalihintatasoa.

– Tärkeisiin yksityiskohtiin olimme valmiita panostamaan hieman enemmän.

Yliopiston tiloissa laaja kirjo toimijoita

5G1D0566 2Kun suunnittelua käynnistettiin NRC:n tilantarpeiden pohjalta, ei muista käyttäjistä ollut vielä tietoa.

– Suunnittelussa jouduimme varsin pitkään työskentelemään yleispätevän toimistotilan konseptilla, kertoo talon pääsuunnittelija, professori Tuomo Siitonen.

Yliopiston tiloissa on useampia yksiköitä, ja toisin kuin Nokian kerroksissa, kulkeminen on vapaampaa myös yksiköstä toiseen. Yksi talon ajatuksista onkin tuoda eri alojen osaajia lähelle toisiaan, jotta uusia ideoita syntyy myös sattumanvaraisten kohtaamisten kautta. Talon toisessa kerroksessa toimivat EIT ICT Labs, joka tutkii tieto- ja viestintäyhteiskunnan kysymyksiä Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin nimiin, sekä Helsingin yliopiston ja Aalto-yliopiston yhteinen tietotekniikan tutkimuslaitos HIIT, joka tekee monitieteistä tutkimusta tuotekehityksen alueella. Kerroksen tilat ovat avoimia päästä päähän, ja tiloja on henkilöhuoneista avotiloihin.

– Oma huone on yliopistomaailmassa ollut vallitseva käytäntö, eikä avoimemmista työtiloista alkuun innostuttu, kertoo Jarmo Wilander.

– Kun uusiin tiloihin päästiin työskentelemään, ne on havaittu hyviksi.

Talon kolmannessa kerroksessa toimii kansainvälinen Aalto Science Institute, jonka tehtävänä on edistää yliopiston kansainvälistä näkyvyyttä. Neljännessä kerroksessa toimii yliopistovetoinen mobiilisovellusten kehittämisohjelma AppCampus, jota rahoittavat Microsoft ja Nokia. Toiminnan luonteesta kertovat sisustuksen yksityiskohdat, kuten pöytäjääkiekkopeli ja muovinurmikolle istutetut, neuvotteluhuoneina toimivat kevythirsimökit. Rakentamisnormistoille myönnytyksenä mökit on sprinklattu.

Energiatalous huipputasoa

Hyvä energiatalous alkaa nykyään olla jo itsestäänselvyys, varsinkin teknisen alan yliopistossa, jolta odotetaan edelläkävijyyttä. Rakennus täyttää LEED-sertifioinnin kultatason vaatimukset.

– Tämä ei suomalaisilla nykymääräyksillä ole erityisen vaikeaa saavuttaa, toteaa Siitonen.

– Talo tuottaa aurinkopaneeleillaan kymmenesosan tarvitsemastaan energiasta. Tilaratkaisusta johtuen työpisteille saadaan myös luonnonvaloa, listaa Siitonen talon hyvän energiatalouden perusteita.

– Rakennuksen tiiviyteen kiinnitettiin erityistä huomiota työn aikana, eikä ratkaisuun sisältynyt riskialttiita ratkaisuja kuten esimerkiksi kulmaikkunoita, jatkaa projektiarkkitehti Henrik Ahola.

LEED-sertifikaatin platinatasokaan ei jäänyt kauas.

– Vaikuttavin puute oli etäisyys palveluihin, minkä arvioinnissa lasketaan vaikuttavan liikkumisen energiankulutukseen. Otaniemen ostoskeskus oli muutamia kymmeniä metrejä liian kaukana, kertoo Siitonen.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailFacebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail