Viimeisimmät julkaisut

Näsilinna palautettiin von Nottbeckien aikaiseen loistoon

Karl August Wreden suunnittelema, vuonna 1898 valmistunut uusbarokki-tyylinen palatsi Näsilinna oli lähes parikymmentä vuotta tyhjillään Hämeen museon muutettua tiloista pois vuonna 1998. Kunnostus- ja restaurointisuunnitelma syntyi arkkitehtikaksikko Esa Nivan ja Seija Hirvikallion ammattitaidolla Museoviraston ja Tampereen kaupungin luomiin raameihin.

« 1 / 2 »

Teksti: Anne Korkala Kuvat : Jukka-Pekka Juvonen

Karl August Wreden suunnittelema, vuonna 1898 valmistunut uusbarokki-tyylinen palatsi Näsilinna oli lähes parikymmentä vuotta tyhjillään Hämeen museon muutettua tiloista pois vuonna 1998. Kunnostus- ja restaurointisuunnitelma syntyi arkkitehtikaksikko Esa Nivan ja Seija Hirvikallion ammattitaidolla Museoviraston ja Tampereen kaupungin luomiin raameihin.

Tampereen Näsinkalliolla sijaitsevan uusbarokkipalatsin rakennutti Finlaysonin patruunan Wilhelm von Nottbeckin poika Peter von Nottbeck. Arkkitehtina toimi Karl August Wrede. Vuonna 1898 valmistuneen palatsin alkuperäinen nimi oli Milavida von Nottbeckien aikaisemman puurakenteisen kotipalatsin mukaan. Olga ja Peter von Nottbeckin menehdyttyä ennen rakennukseen muuttoa Milavida siirtyi Tampereen kaupungin omistukseen vuonna 1905, ja nimi muutettiin Näsilinnaksi. Rakennuksessa toimi Hämeen museo vuoteen 1998 asti. Rakennus kärsi pahoja vaurioita kansalaissodassa ja toisessa maailmansodassa.

Perusparannuksen suunnittelu alkoi vuonna 2007, mutta se jouduttiin keskeyttämään kaupungin toimesta säästösyistä seuraavana vuonna. Hanke käynnistyi jälleen vuoden 2012 keväällä ja korjausrakentaminen alkoi vuoden 2013 lopulla. – Kaupunkilaiset odottivat Näsilinnan perusparannusta pitkään. Vuosien saatossa rakennuksen kunnosta on pyörinyt hurjia huhuja, kuten taloon sataa sisälle ja katolla kasvaa puita. Rakennuksessa on ollut viherkatto koko vesikaton alueella, joten siltä osin huhut pitävät paikkansa, mutta todellisuudessa rakennuksen kunto oli paljon arvailuja parempi, projektipäällikkö Jouko Toivonen Tampereen Tilakeskus Liikelaitokselta kertoo. Kohteen pääarkkitehteina ovat toimineet korjaussuunnitteluun erikoistunut arkkitehti Esa Niva Arkkitehdit A3 Oy:stä ja arkkitehti Seija Hirvikallio, joka niin ikään on erikoistunut vanhojen rakennusten peruskorjauksiin ja restaurointeihin. Esa Niva vastasi inventoinnista, toiminnallisesta suunnittelusta, sekä lupa- ja työpiirustuksista. Seija Hirvikallion vastuulla oli restaurointisuunnitelma, joka sisälsi mm. huoneselitykset, värisuunnitelman sekä sisämaalausselityksen. Hankkeen urakkamuoto oli jaettu urakka, jossa osapuolia oli kohteen luonteesta johtuen normaalia enemmän. Pääurakoitsijana oli VRP Rakennuspalvelut Oy. Vastaavana mestarina toimi Jerry Vaittinen ja työmaamestarina rakennusmestari Marjukka Haukkala. Sisämaalaustöihin ja julkisivukorjauksiin haluttiin erikoisurakoitsija, joka valittiin referenssiluettelon perusteella. Maalaustyöstä vastasi Maalaamo Pauli Hietanen Oy Helsingistä. Maalariryhmää veti perinnemaalari ja maalarimestari Marry Katajamäki. Julkisivun ja vesikaton vaativan korjauksen suoritti AS Lindrem. Lisäksi mukana oli Museovirasto. Ensimmäisen kerroksen tilat ovat Café Milavidan ja ravintola Von Nottbeckin käytössä. Toisen kerroksen tiloihin tuleva museo Milavida aukeaa kesäkuussa. Päädyn torneissa varastoullakon puolella kolmannessa kerroksessa sijaitsee IV-konehuone ja rakennuksen toisessa päässä on museon toimisto sekä henkilökunnan sosiaalitilat.

Restaurointi ammattilaisten käsissä

Restaurointisuunnitelman lähtökohtana on ollut palauttaa palatsi von Nottbeckin aikaiseen loistoonsa, vaikka perheen lapset ehtivätkin asua linnassa vain hetken. Arkkitehti Seija Hirvikallion urakka alkoi rakennushistoriaselvityksen tekemisellä ja sukelluksella arkkitehti Wreden ajatuksiin, ja vauvaa odottaneen perheen toiveisiin. – Valokuva-aineisto on äärimmäisen tärkeää, mutta talosta löytyi vain kolme valokuvaa. Kuvista selvisi kuitenkin, että salien seinissä on ollut tapetoinnit. Työmaavaiheessa lattiarakenteesta ja ullakolta löytyi tapettipaloja, joiden perusteella pysytyin määrittelemään salien väri- ja kuviomaailmaa, Hirvikallio kertoo. Selvityksessä kävi ilmi, että rakennuksen esikuvana on ollut Melkinin luostari Itävallassa. Rakennuksia yhdistää kukkulalle rakentaminen, ovaali-ikkunat ja aaltomaiset ikkunankehykset. Tilaratkaisut on suunniteltu ylellistä elämää ja suuria juhlia varten. Ensimmäinen kerros oli tarkoitettu edustuskäyttöön ja toisessa kerroksessa oli perheen tiloja ja yläkerrassa asui palvelusväki. – Uusbarokki oli ristiriitainen tyyli, joka ammensi aiheita antiikista, mutta yhdisti kuitenkin suruttomasti kertaustyylien eli uusrenessanssin ja uusgotiikan piirteitä. Milavidan sisustus on paikoitellen ollut hyvin keväinen ja kepeä väritykseltään, mutta ruokasalin tummanpuhuva väritys kielii Wreden sekoittaneen palatsiin myös uusrenessanssin tyylipiirteitä. Uusbarokkirakennuksille ovat tyypillisiä komeat ja korkeat sisäpihat. Suomen ilmasto ei kuitenkaan suosi tämmöistä, joten palatsin sisätilaa hallitsee korkea eteishalli eli vestibyyli, jonka ympärille huoneet sijoittuvat. Rakennuksen ornamentiikka on kasviaiheista. – Ornamenttien, kipsikoristeiden ja jopa takorautakaiteiden muotokieli jäljittelee luontoa, selvittää Hirvikallio. Aulatilasta tehtiin väritutkimus jo 1990-luvun alussa. Maalarimestari Olavi Kuusisto tutki muut tilat keväällä 2008. Vestibyylin maalaus vastaa täysin alkuperäisiä ruskean, kellertävän ja vihreän sävyjä. – Ruskea munalistan värisävy mietitytti pitkään, koska se tuntui raskaalta vehreyden keskellä. Valmiina se on kuitenkin komea, myöntää Hirvikallio. Vestibyylin keväinen tyyli sekä kipsikoristeet ja peilit jatkuvat pääsalissa. Kauniit kipsikoristeet on ylimaalattu vuosikymmeneen saatossa moneen kertaan. – Alkuun vain alempien kipsikoristeiden muodot piti terävöittää. Työmaan aikana kosteusolosuhteista johtuen päällimmäiset lateksit kuitenkin irtosivat levyinä, ja maalit täytyi poistaa käsityönä, kertoo Hirvikallio. Alkuperäiset maalit ovat olleet tempera- ja kalkkimaaleja, jotka ovat liian huokoisia käytettäväksi nykyaikana. Restauroinnissa päädyttiin mattapintaisiin sisäsilikaattimaaleihin, jotka kestävät myös hieman pyyhkimistä. – Vanhat maalikerrostumat on nyt tasoitettu yli ohuin kerroksin ja koteloitu seiniin, etteivät ne enää tipu. Kipsikoristeiden entisöinti oli niin valtava työ, että se jouduttiin rajaamaan toistaiseksi pääsaliin. Paikka- ja ylirappausten takia seinät jouduttiin kangastamaan ja ylitasoittamaan. Kattojen irtonaiset rappaukset tiputettiin alas ja halkeamat aukaistiin ja paikattiin. Seinissä oli todella iso työ, mutta lopputulos on todella upea, Hirvikallio toteaa.

Upeat puukatot ja alaseinäpaneloinnit

Wreden leikkauspiirrokset paljastivat, että ruokasaliin puukaton yhteyteen on alun perin kuulunut myös alaseinäpanelointi. Työmaavaiheessa seinistä löytyivät myös puutapitukset. Väritutkimuksissa saatiin selville myös paneloinnin korkeus, 1930 mm. – Ajan tyylin kuului yhdistää puukattoon panelointi. Ruokasaliin päätettiin rakentaa alkuperäisten piirrosten mukainen panelointi mutta Herrojen salongin jopa ruokasalia näyttävämpi katto jäi ilman panelointia, sillä siitä ei löytynyt leikkauskuvaa, vaikka kiinnitystapit löytyivätkin, kertoo Hirvikallio. Monet rakennuksen tapeteista ovat englantilaisen William Morrisin suunnittelemia. Morris oli 1880–1910 vallalla Arts and Grafts liikkeen perustajia, ja hänen tapettejaan käytettiin paljon 1900-luvun taitteessa. – Tähän vedoten uskalsin määritellä Morrisin tapetteja myös Milavidaan. Etsin alkuperäisiä löydöksiä vastaavaan tunnelmaan sopivat tapetit Morrisin ja ruotsalaisen Lim et Handtryckin valikoimista, kertoo Hirvikallio. Restauroinnissa otettiin esiin myös mielenkiintoinen yksityiskohta eli vestibyylin lattian alla oleva vanha holvi, joka mahdollisesti on toiminut kassaholvina.

Talotekniikka ja alapohja uusiksi

Urakka aloitettiin 2013 marraskuussa. Koska kyseessä on vanhan arvorakennuksen entisöinti, missä purkaminen ja uuden rakentaminen etenivät samanaikaiseksi, sisäpuolen suojaukset olivat perusteelliset. – Tasoitus- ja maalausurakka aloitettiin yhtä aikaa alapohjarakenteiden teon kanssa. Herkkien pintojen suhteen etenkin punatiilipöly teki olosuhteet haastaviksi. Alipaineistuksen ja rakennusimurin lisäksi piti välillä ottaa myös siivousfirma hommiin, ettei punatiilivesi vahingoittanut herkkiä pintoja, työmaamestari Marjukka Haukkala VRP Rakennuspalvelut Oy:stä muistelee. Mittavan maalaus- ja restaurointiurakan lisäksi rakennuksen sähköt, viemäröinti sekä puurakenteinen alapohja ja vesikatto on uusittu ja rakennukseen on tehty koneellinen ilmanvaihto. Suurimmat rakenteelliset muutokset olivat kellarin betonivaluportaat sekä pääovelta vasemmalle sijoitettu, kaikki kerrokset lävistävä hissikuilu. – Puurunkoiset välipohjat liitettiin betonirakenteiseen hissikuiluun teräsvälikkeiden avulla. Oleellinen osa rakennesuunnittelua oli myös tekniikan sovitus vanhaan runkoon. Tekniikkavedoilla jouduttiin väistelemään vanhoja välipohjan palkkeja ja muutamasta kohtaa välipohjienpalkit jouduttiin katkaisemaan kuilun kohdalta, kertoo rakennesuunnittelija Timo Vuolle A-Insinöörit Suunnittelu Oy:stä. Projektipäällikkö Jouko Toivonen määrittelee hankkeen suurimmaksi haasteeksi nykyaikaisen talotekniikan saamisen rakennukseen rikkomatta arvorakennuksen ulkonäköä. IV-konehuoneet sijaitsevat ullakolla rakennuksen molemmissa päissä. Tekniikka on tuotu alas ravintolan seinien välissä pystykanavissa. – Uhrasimme reitin vähemmän arvokkaan tilan kautta ja päädyimme tekemään ravintolan väliseiniin molemmin puolin rakennusrunkoa valeseinät talotekniikalle. Pääaulan tuloilmayksikkö sijoitettiin marmoriportaiden alle. Tässä on mielestäni onnistuttu erinomaisesti. Seinät on viimeistelty, koristekipsilistat vastaavat alkuperäisiä ja ilmanvaihtoaukot on verhoiltu apilanlehtisäleiköllä, Toivonen kertoo. Vestibyylissä ja keittiön päädyssä on I-palkkien varaan holvattu tiilinen alapohja eli kappaholvirakenne. Saleissa on puualapohja. Kolmanteen kerrokseen tuotiin ovaali-ikkunoista sisälle I-palkit, joiden varaan IV-koneet sijoitettiin, ja kaikki voimat viedään massiivitiiliseinille, Toivonen kertoo.

Puualapohja uusittiin kokonaan

Sisätiloissa salien vanha puurunkoinen alapohjarakenne uusittiin kauttaaltaan. Uusi rakenne tehtiin vanhan tyylin mukaisesti puurunkoisena ja eristettiin puhallusvillalla. Alapohjan tuulettuminen varmistettiin ohjatulla koneellisella ilmastoinnilla. Kuormitus on laskettu ravintolan tungoskuorman mukaan. Parkettikaaviot laadittiin 1920-luvulla uusitun parketin kaltaiseksi. Kakkoskerroksessa uusittiin lautalattiat, joiden alle laitettiin pahvit ja jätettiin vanhat hiekkaeristeet paikoilleen. Kellariin, uusien WC-tilojen kohdalle, tehtiin uusi alapohja kapillaarikatkoineen. – Osa kantavista rakenteista oli hyvässä kunnossa, mutta mikäli ne olisi säilytetty, lisätuennan määrä olisi ollut huomattavasti uutta rakennetta massiivisempi. Alkuperäiset kantavat rakenteet jouduttiin sahaamaan pieniksi paloiksi, jotta ne jaksettiin kantaa ulos rakennuksesta, Haukkala kertoo. Uusien rakennusosien suhteen arkkitehti Esa Niva veti rajan. – Uusi saa olla uuden ja modernin näköistä, eikä jäljitellä vanhaa, kunhan tiloissa säilyy arvokkuus. Hissin seiniin valitsin mustaa RST-levyä ja ovi on messinkipintainen. Katossa on valokatto. Kahvilan tiskit toteutettiin mustasta graniitista. Alakerran WC-tilat, jotka ovat Seija Hirvikallion käsialaa, tehtiin tyylikkäillä viilupintaisilla ovilla, seitsemän vuotta hankkeen parissa työskennellyt Niva kertoo. Osa rakennuksen puretuista uuneista koottiin Nivan ehdotuksesta uudestaan paikoilleen. Myös ovipalettiin käytettiin paljon aikaa eli jokainen rakennuksesta purettu väliovi karmeineen pyrittiin sijoittamaan uudelleen. – Esteettömyyden tuovat aukaisulaitteiden sijoittaminen vanhoihin oviin oli haastavaa mutta välttämätöntä. Lisäksi kaikissa vestibyyliin johtavissa puuovissa on palonsulkujärjestelmä, jotta palotilanteessa pääaula toimii turvallisena poistumistienä, kertoo Niva.

Pinnat uusiksi, salaojat kuntoon

Julkisivu on uusittu alimmasta vesilistasta ylöspäin kalkkirappauksella ja pinnassa on käytetty silikonihartsimaalia. Julkisivun maalisävyt on palautettu alkuperäiseksi. Rakennuksen ulkopuolelle tehtiin uudet salaojat ja perusmuurit vesieristettiin. Samalla uusittiin vanhojen terassien maanvaraiset laatat. Vesikaton vauriot sekä räystään ja balusterikaiteen kunto olivat oletettua huonommat. Vesikaton rakenne jouduttiin purkamaan kantavaan kappaholvirakenteeseen saakka. Turvallisuussyistä museo ei saanut katolle asiakaskäytössä olevaa kattoterassia – Vanhoja materiaaleja oli paljon ja monessa kerroksessa, koska niitä oli aikojen saatossa lisätty aina vain vanhan päälle. Uuden vesikaton rakenteissa kiinnitettiin erityistä huomiota vedeneristysten detaljeihin, joita jouduttiin soveltamaan rakennuksen luonteeseen sopivaksi, kertoo Timo Vuolle A-Insinöörit Suunnittelu Oy:stä. Käsiin murentunut balusterikaide on nyt uusi ja vahva. Kaiteen 140 keilaa valettiin uusiksi Virossa. Betonimaljat ovat kestäneet hyvin aikaa ja niille riitti kunnostukseksi maalaus. – Katon lisätyöt ja sisäpuolen rappauskorjausten laajuus nostivat budjetin 5,5 miljoonaan. Kustannukset ylittyivät alkuperäisestä arviosta noin 250 000 €, Jouko Toivonen kertoo.

Haastava ja palkitseva hanke

Hyvistä suunnitelmista huolimatta hanke eli huomattavan paljon korjauksen edetessä. Urakka kesti 16 kk ja myöhästyi kuukauden aikataulusta. Osa ratkaisuista syntyi hieman hankalammin, mutta lopputulokseen kaikki ovat tyytyväisiä. – Hankkeen aikana tuli paljon muutoksia, yllätyksiä ja stoppeja muun muassa asbestin suhteen, jota löytyi asbestikartoituksesta huolimatta pitkin urakkaa. Kohde oli stressaava ja samalla hyvin opettavainen, ja jopa koukuttava. Voi vain toivoa, että vastaavanlainen työ sattuisi kohdalle elämässä toisenkin kerran. Vaikka kädenvääntö oli paikoitellen raskastakin, yhteistyö sujui hyvin. On todella hienoa nähdä rakennus nyt valmiina, rakennuksen joka kolkan hyvin tunteva rakennusmestari Marjukka Haukkala kertoo. Myös arkkitehti Esa Niva myöntää, että hankkeen edetessä painetta tuli monesta suunnasta. Tilakeskuksen täysi tuki vaikeissakin ratkaisuissa vei hankkeen kunnialla maaliin. – Tilakeskus kysyi mielipidettämme ja tuki arkkitehtien näkemystä, vaikka se onkin tullut jossain kohtaa varmasti kalliimmaksi. Olemme todella tyytyväisiä ja iloisia että rakennus on tullut valmiiksi ja saanut paljon huomiota, Niva kiittelee hymyillen.

Näsilinnan peruskorjaus Näsinkallio, Tampere

  • Bruttoala 1 934 m²
  • Tilavuus 7 135 m³
  • Rakennusaika 11/13–2/14
  • Rakennuskustannus 5,5 milj. euroa
  • Rakennuttaja Tampereen Tilakeskus Liikelaitos
  • Arkkitehti Arkkitehdit A3 Oy
  • Restaurointiasiantuntija Arkkitehtitoimisto Seija Hirvikallio
  • Rakennesuunnittelu A-Insinöörit Suunnittelu Oy
  • Rakennusurakoitsija VRP Rakennuspalvelut Oy
Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailFacebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail