Viimeisimmät julkaisut

Kutomotie 14

Vanhan tehdasrakennuksen uusi elämä

Alun perin 1940-luvulla kutomoksi ja myöhemmin toimistoksi muutettu rakennus Helsingin Pitäjänmäellä oli ollut jo jonkin aikaa poissa toimistokäytöstä. Sato-Rakennuttajat Oy saneerasi talon uuteen käyttöön vanhaa kunnioittaen. Uudistetussa talossa on 63 asuntoa.

Teksti: Antti J. Lagus Kuvat: Mikael Lindén

« 1 / 2 »

Kutomotie 14:ssä olevan tehdasrakennuksen historia ulottuu vuoteen 1945. Myöhemmissä vaiheissa talo tuli Helsingin Puhelinyhdistyksen haltuun ja sittemmin eri yritysten käyttämäksi toimistotaloksi, josta se on nyt muutettu asunnoiksi.

Rakennuksen julkisivu on suojeltu, mutta siihen saatiin kuitenkin lisätä parvekkeet. Vanhan rakennuksen äänieristystä lisättiin muun muassa välipohjissa.

Saton rakennuttajapäällikkö Hannu Korhonen kertoo, että ajan henkeä on pyritty säilyttämään mahdollisuuksien mukaan. Muun muassa paksuseinäisen talon ikkunapenkit erottavat sen uusista taloista. Töiden aikana rakennus purettiin kauttaaltaan runkoa ja julkisivua lukuun ottamatta.

Rakennuksen porrashuone on säilytetty entisellään. Sen portaissa näkyvät vuosikymmenien varrella otetut askelet. Myös porrashuoneen ikkunat ovat entiset. Ensimmäisessä kerroksessa oven vieressä on pieni kuusikulmainen ikkuna ja kolmannessa kerroksessa sisäänkäynnin päällä iso valoa tuova ikkuna.

Asuinhuoneistoihin on käynti eri kerroksissa keskikäytävältä, joka on sävytetty harmaaksi ja viininpunaiseksi. Asunnoissa on jätetty näkyviin vanhan rakennuksen yksityiskohtia kuten palkkeja ja pilareita. Asuntojen wc-tilojen lattiat on päällystetty vanhantyylisillä laatoilla.

Valokuilu tuo avaruutta

Porraskäytävään on lisätty nykyaikaiset turvamääräykset täyttävä verkko, joka täydentää vanhaa kaidetta niin, ettei sen väleistä mahdu putoamaan. Porraskäytävän valaisimet ovat uusia, mutta ne sopivat ulkonäöltään vanhaan miljööseen. Myös varapoistumisportaikkoon on lisätty turvaverkko. Täällä on jätetty näkyviin tiiliseinä, joka on maalattu valkoiseksi.

Rakennuksen porraskäytävän vieressä sijaitsee avara valokuilu, joka puhkaistiin rakennuksen kaikkien kerrosten lävitse. Yksi valokuilun seinistä on päällystetty vanhanmallisella tapetilla, jonka alaosa on suojattu kulumista kestävällä pinnoitteella. Valokuilu toimii myös hissiaulana.

Talon 63 asunnosta kaksi sijaitsee pohjakerroksessa. Pohjakerroksessa on myös pesutupa, saunat ja kerhotila, jotka ovat myöhemmin rakentuvan korttelin käytössä.

Rakennuksen 40-luvulla tehdyn julkisivun terastirappaus oli niin hyväkuntoinen, että sitä ei tarvinnut kauttaaltaan uudistaa. Korhonen huomauttaa, että koko maan terastirappauksen taitavat asiantuntijat ovat yhden käden sormin laskettavissa ja että urakan hoitaneella YIT:llä näitä oli.

Kustannustehokkuus puntariin

Korhosen mukaan vanhojen kiinteistöjen saneeraaminen ja käyttötarkoituksen muuttaminen vaatii suunnittelijoilta ja toteuttajilta erittäin korkeaa ammattitaitoa ja kokemusta, ja valittavalla urakoitsijalla on oltava näyttöjä vastaavista hankkeista.

– Vanhan saneeraaminen ei aina ole kustannustehokasta verrattuna uudisrakentamiseen. Pitääkin harkita tarkkaan, milloin siihen kannattaa ryhtyä, Korhonen sanoo.

Asemakaava edellyttää, että parvekkeita ei voi lasittaa. Tähän oli Arkkitehtitoimisto Stefan Ahlman Arkitektbyrå Oy Ab:n arkkitehdin Stefan Ahlmanin mukaan useita ratkaisuja. Ensin mietittiin, miltä parvekkeet olisivat voineet näyttää siihen aikaan rakennetuissa taloissa.

– Haluamme kunnioittaa vanhaa teollisuustaloa ja päätimme antaa kontrastiteeman, jolla osoitetaan, että parvekkeet ovat uusia, mutta irrallisia kappaleita. Parvekkeiden materiaalit ja visuaalinen ilme ovat tätä päivää, Ahlman sanoo.

Parvekkeet suomalaiseen makuun

Suomalainen on Ahlmanin mielestä pohjimmiltaan ujo tyyppi, ja vain harva haluaa olla esillä kuten vaikkapa Tanskassa. Tämä ratkaistiin niin, että parvekkeisiin rakennettiin yksityisyyden suova umpisivu ja kaksi esteetöntä sivua. Nyt suomalainen voi Ahlmanin mukaan istua parvekkeella rauhassa aurinkotuolillaan.

Ahlmanin arkkitehtitoimisto on tehnyt myös muita konversiohankkeita, joissa vanhan rakennuksen käyttötarkoitusta muutetaan. Hän vertaa arkkitehdin työtä raadollisuudessaan aivokirurgin tai avioerojuristin työhön. Alussa ei tiedetä kaikkia projektiin liittyviä haasteita, mutta tarkkuudella ja huolellisuudella varmistetaan, että potilas jää henkiin tai että asiakas on tyytyväinen.

– Tällaisessa kohteessa pitää tykätä asuntosuunnittelusta. Täällä ei tehdä kaupunkikuvallisia helmiä vaan asukkaille hyviä asumismiljöitä, Ahlman sanoo.

Ahlmanin mukaan vain harvoin pääsee suunnittelemaan asuntoja, joissa ensimmäinen kerros on sisäkorkeudeltaan 4,5 metriä. Tämä mahdollisti niin tilavan parven rakentamisen ensimmäisen kerroksen asuntoihin, että parvella voi seistä.

Muutenkin rakennuksen kerroskorkeus on tavanomaista nykyaikaista kerrostaloa suurempi. Leimalista rakennukselle on myös suuri määrä isoja ikkunoita. Esimerkiksi kulmahuoneistoissa on viisi tai kuusi ikkunaa.

Lattialämmitys vanhaan kiinteistöön

LVI-suunnittelija Aki Kurronen Insinööritoimisto EnTalCon Oy:stä kertoo, että rakennus rakennettiin täydellisesti uusiksi. Vain välipohjat jäivät, ja niistäkin rouhittiin osa pois, jotta pintalaattarakenteinen lattialämmitys saatiin asennetuksi. Saneerauksessa säilytettiin harjakaton alla sijaitseva iv-konehuone, mutta sen koneet vaihdettiin uusiin. Myös pääportaikon lämpöpatterit ovat entisellään.

– Uusissa ilmanvaihtokoneissa on hyvät lämmön talteenottolaitteet. Rakennukseen tuli runsaasti uusia ilmanvaihtokanavia, kun kaikkiin asuntoihin rakennettiin tulo- ja poistoilmakanavat, Kurronen sanoo. Kurronen pitää kohteen erikoispiirteenä asumismukavuutta lisäävän lattialämmityksen rakentamista.

Pitkä kokemus auttaa

YIT Rakennus Oy:n työpäällikkö Jouni Saarikko kertoo, että yrityksellä on käytössään laaja yhteiskumppaniverkosto, jota tässäkin kohteessa hyödynnettiin. Pitkästä korjausrakentamisen kokemuksesta oli apua, kun vanhaa rakennusta uudistettiin. Esimerkiksi terastirappauksen toimittaja oli aktiivisesti mukana valitsemassa sopivia kiviaineksia ja värejä.

– Jo museaalisista syistä haluttiin säilyttää mahdollisimman paljon vanhaa. Saimme aikaan hyvän lopputuloksen huolimatta siitä, että vanhat rakenteet eivät olleetkaan aivan sellaiset kuin oli ajateltu, Saarikko sanoo.

Pääsuunnittelija, tilaaja ja valvoja olivat Saarikon mukaan hyvin mukana hankkeessa; suunnitelmien muutoksia ja tarkennuksia voitiin tehdä oikea-aikaisesti.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailFacebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail