Viimeisimmät julkaisut

KOy Mannerheimintie 10

Kirjapainon uusi elämä

Painokoneiden jyske hiljeni rakennuksessa jo kauan sitten, mutta helsinkiläisten puheissa Töölönkatu 11 on säilynyt Weilin & Göösin talona aina näihin päiviin asti. Kaunis, klassinen rakennus heräsi uuteen eloon, kun sinne valmistui yli sata kaupunkikotia.

Arkkitehti Pentti Kareoja sanoo, että saneerattu rakennus edustaa 1920-luvun klassismia, jossa on jo aavistus funkkista.

Teksti Marja Hakola, kuvat Mikael Lindén

Enää ei Töölönkadun reunaa kaartavasta rakennuksesta löydy painosalia, latomoa, sitomoa, nitomoa tai kultaamoa. Sen sijaan sieltä löytyy 102 laadukasta vuokra-asuntoa. Asunnoista valtaosa on yksiöitä, mutta löytyy sieltä myös kolme yli 120 neliönkin kotia.

Kojamo Oyj osti osan historiallisesta töölöläiskorttelista pari vuotta sitten ja saneerasi vanhan tehdasrakennuksen toisesta viidenteen kerrokseen vuokra-asunnoiksi. Asuntoja markkinoidaan Lumo-koteina; Lumo on Kojamon brändi kaupallisille vuokra-asunnoille.

– Uudet kaupunkikodit arvostetulla alueella ovat olleet haluttuja. Lähes kaikki helmikuussa 2018 valmistuneet asunnot on vuokrattu, yksikön johtaja Pia Jaakola Kojamosta kertoo.

Arkkitehti Karl Lindahlin suunnittelema liike- ja tehdasrakennus valmistui Töölönkadulle vuonna 1925. Syksyllä 1938 tehdasta laajennettiin, ja 1940 valmistui yhtiön suuri asuin- ja liiketalo korttelin toiselle puolelle, Mannerheimintien ja Eteläisen Hesperiankadun kulmaan.

Weilin & Göös hallitsi korttelia ja paikallista kaupunkikuvaa aina 1960-luvulle asti, jolloin yrityksen uudet toimitilat valmistuivat Tapiolaan.

Weilin & Göösin kirjapaino edustaa myöhempää kaupunkiarkkitehtuuria. Erään arvion mukaan rakennuksen horisontaaliset ikkunalinjat sekä seinäpintojen vertikaalinen jaottelu tuovat mieleen ”amerikkalaisen cityarkkitehtuurin”.

Arkkitehti Pentti Kareoja, joka vastasi nyt tehtyjen muutostöiden suunnittelusta, sanoo talon edustavan 1920-luvun klassismia, jossa on jo aavistus funkkista.

– Lindahlin rakennus tarjosi mielenkiintoisen suunnittelutyön. Pyrimme kunnioittamaan alkuperäisen rakennuksen rationaalisuutta ja loogista jakoa, asioiden toistuvuutta, ARK-house arkkitehdit Oy:ssä työskentelevä Kareoja kertoo.

Runko antoi reunaehdot

Rungon rytmiikka – pilarit, palkit ja aukotukset – johdattivat arkkitehdin suunnittelua.

– Runkopalkisto määritteli asuntojen suunnittelua ja huonejakoa. Koska asiakas halusi rakennukseen mahdollisimman paljon pieniä asuntoja, sijoittuivat ne luonnollisesti kerroksiin pitkien käytävien varrelle. Suuremmat asunnot ovat käytävien päädyissä, Kareoja sanoo.

Käytävän varrella olevista asunnoista on näkymä joko Töölönkadulle tai korttelin sisäpihalle. Pitkien käytävien yksitoikkoisuutta hälventääkseen Kareoja rytmitti niitä lovilla tai aukoilla, jotka ikään kuin kytkevät asunnot toisiinsa. Käytävän keskikatto on laskettu alas, ja sen yläpuolella näkyy tummansiniseksi maalattu ”yötaivas”.

– Halusimme luoda käytävään hieman leijuvan, avaruudellisen tunnelman, Kareoja sanoo.

Alas lasketun katon taakse saatiin myös mahtumaan uutta talotekniikkaa. Vanhoja, käytöstä poistettuja hissikuiluja voitiin puolestaan käyttää hyväksi tulo- ja poistoilman sekä savunpoiston nousuja rakennettaessa.

Järeää ja kantavaa

Jämerässä rakennuksessa rakenteiden kantavuus ei tuota ongelmia. Sen sijaan äänieristykseen on kiinnitettävä erityistä huomiota.

Rakennuksen runko asetti ehdot myös rakennesuunnittelulle. Vanhan rakennuksen ollessa kyseessä on rakennesuunnittelijan keskeisenä tehtävänä löytää teräsbetonirungosta sopivat kohdat talotekniikan läpivienneille.

– Ensimmäiseksi on etsittävä arkistoista rakennuksen dokumentit ja tarkasteltava niiden avulla talon alkuperäistä suunnittelua ja vuosien varrella tehtyjä muutoksia, rakennesuunnittelusta vastannut projektipäällikkö Juha Kotiranta Ideastructura Oy:stä toteaa.

Dokumentit eivät aina kerro koko totuutta, vaan mitat on tarkistettava paikan päällä.

Runkorakenteen läpivientien jälkeen vuorossa on täydentävien rakenteiden kuten ilmanvaihdon konehuoneiden suunnittelu ja sijoitus. Tässä tapauksessa tilaa konehuoneille löytyi kuudennen kerroksen omistusasuntojen päällä olleesta kylmästä tilasta.

– Näin jämerässä rakennuksessa rakenteiden kantavuus ei tuota ongelmia. Sen sijaan äänieristykseen oli kiinnitettävä erityistä huomiota. Eristystä parannettiin vanhoja välipohjia muokkaamalla yhdessä akustiikkasuunnittelijan kanssa.

Kotiranta korostaakin, että rakennesuunnittelijan työ korjausrakentamisessa on pitkälti yhteistyötä muiden suunnittelijoiden kanssa.

Loftia ja leveitä ikkunapenkkejä

Muutostöissä on kunnioitettu alkuperäisen rakennuksen rationaalisuutta ja loogista jakoa.

Uusissa asunnoissa haluttiin säilyttää ripaus talon alkuperäistä teollista ilmettä. Sitä luovat kattoon jätetyt rouheat betoniset palkit, tavallista korkeampi huonekorkeus sekä suuret ruutuikkunat.

Myös leveät ikkunapenkit ja paksut seinämuurit muistuttavat vanhasta konttori- ja tehdasrakennuksesta.

Rakennuksen 102 asunnosta yksiöitä on 92, joista pienimmät ovat pinta-alaltaan 25,5 neliömetriä. Kompaktiin tilaan on saatu mahtumaan kaikki tarpeellinen. Tilavassa kylpyhuoneessa on kääntyvät suihkuseinät ja tilaa pesukoneelle.

Eteisen kiinteä kaapisto toimii asunnon tilanjakajana ja tarjoaa samalla runsaasti säilytystilaa. Keittiönurkkaukseen mahtuvat integroidut kodinkoneet.

Asuntojen pintamateriaalit on valittu vastapainoksi betonin karheudelle. Lattiat ovat tammilankkuparkettia ja harmaata laattaa, säilytyskalusteet tammiviilua ja keittiön työtasot tummanharmaata kiveä.

Tilavimmista perheasunnoista löytyy kodinhoito- ja vaatehuoneet ja jopa kaksi kylpyhuonetta. Kaikissa asunnoissa on vesikiertoinen lattialämmitys.

Haluatko lisää tietoa Suomen hienoimmista hankkeista?

Lisää kaupunkiasuntoja

– Weilin & Göösin kirjapainotalo oli oiva kohde konversio- eli muutoshankkeelle, toteaa Kojamon kiinteistökehitysjohtaja Kim Jolkkonen.

Jolkkosen mukaan muutoshankkeeseen vaikuttavat viranomaiset, itse rakennus ja suunnittelu.

– Viranomaisilla tarkoitan lähinnä kaavoitusasioita: mikä on olemassa oleva kaava, minkälaisia kaavamuutoksia tarvitaan? Entä onko rakennus suojeltu? Mitä vaatimuksia on esimerkiksi sen julkisivun säilyttämisen suhteen?

Toiseksi on tarkasteltava itse rakennusta, sen fyysisiä mittoja, runkosyvyyttä ja kerroskorkeutta.

Kolmantena tulee suunnittelu: miten runko rajoittaa asuntojen määrää? Saadaanko siihen tarpeeksi yksiöitä ja kaksioita? Mikä on niiden keskipinta-ala? Voiko tilan käyttää tehokkaasti hyväksi vai onko rakennuksessa paljon hukkatilaa? Miten on äänierityksen ja paloturvallisuuden laita?

– Vanhojen talojen kohdalla tulee aina vastaan yllätyksiä. Siksi ne ovat haastavia hankkeita, ja investointipäätökset on mietittävä huolella, Jolkkonen sanoo.

Haasteista huolimatta Kojamolla on vireillä useita hankkeita, joissa vanhoja rakennuksia muutetaan asunnoiksi. Helsingissä esimerkkikohteita ovat Hietalahden torin varrella sijaitseva Metropolia-kiinteistö, alun perin Polyteknillistä opistoa varten vuonna 1877 valmistunut ja useaan otteeseen laajennettu rakennus sekä Meilahteen vuonna 1940 valmistunut sairaanhoito-oppilaitos.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailFacebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail