Viimeisimmät julkaisut

Kampin kappeli

Hiljainen paikka kaupungin keskellä

Kampin hiljentymispaikka tarjoaa rauhallisen hetken keskustan vilinässä ja mahdollisuuden keskusteluihin papin tai sosiaalityöntekijän kanssa.

_3BJ4961Kappelia ideoi alun alkaen Kampin kehittämiseen vahvasti vaikuttanut kaupunginjohtaja Pekka Korpinen. Myös kirkko lämpeni ajatukselle, ja Simon-kappelin suunnittelemiseksi järjestettiin yleinen arkkitehtikilpailu vuonna 2004. Kilpailuun tuli 167 ehdotusta ja sen voitti arkkitehti Jari Heikkinen. Kappelia ei kuitenkaan toteutettu, tuolloin reilun kolmen miljoonan euron kustannuksia pidettiin liian korkeina.

Ajatus jäi kuitenkin itämään. Keskustelua kävivät seurakuntayhtymä, kau-pungin sosiaalivirasto ja kaupunkisuunnitteluvirasto, joka tilasi arkkitehtitoimisto K2S:ltä uuden suunnitelman.

– Tämä esiteltiin seurakuntayhtymälle ja kun kaupunginvaltuusto päätti ase-makaavamuutoksesta ja tontin vuokraamisesta, teki seurakuntayhtymän val-tuusto investointipäätöksen, kertoo seurakuntayhtymän kiinteistöjohtaja Markku Koskinen.

Kappelin suunnittelua jatkoi K2S, nyt seurakuntayhtymän toimeksiannosta.

K2S oli laatinut alkuperäisessä arkkitehtikilpailussa lunastetun ehdotuksen. Sisätilojen luonne oli samanhenkinen kuin nyt rakennetussa pyöreä, umpi-nainen sali, johon valo tulee ylhäältä. Ulkoapäin ehdotus oli sen sijaan toisenlainen: suorakulmainen korkea ja musta laatikko.

_Q1W6106Vähän mutta hyvää

Uusia kirkkoja ei Helsinkiin enää rakenneta. Jumalanpalveluskirkkoja on tarpeeksi.

– Uusille alueille rakennetaan seurakuntataloja ja kappeleita, linjaa Markku Koskinen.

– Jos rakennetaan uutta, rakennetaan hyville paikoille, laadukkaasti, mutta vähän. Kampin kappelissa on tilaa noin 300 neliömetriä, mutta omalla ole-muksellaan ja muotokielellään se osallistuu kirkon viestintään. Se tuottaa poikkeuksellisen paljon mielihyvää, perustelee Koskinen investointia.

– Tämä on neliöhinnaltaan kallein rakennuksemme, mutta meille arvokas, vaikka ei siitä myytäessä saisi omiaan pois. Sillä on käyttöarvo, paikka on ar-vokas, myös rakennuksen muodolla on arvo.

Seurakuntalaiset ovat seisseet hankkeen takana, vaikka kustannukset ovat nousseetkin.

– Toki valtuustossa kysyttiin, emmekö osanneet laskea tarkemmin. Tällaiselle rakennukselle ei ole olemassa toimivia kustannuslaskentamenetelmiä. Liik-keelle lähdettiin 3,5 miljoonasta eurosta, joka oli korkeampi kahdesta saamastani arvioista. Urakkavaiheessa arvio oli viisi miljoonaa, ja nyt näyttää että loppusumma on seitsemän miljoonaa, Koskinen sanoo.

– Tälle ei ole laskettu käyttöikää, se tehdään ”toistaiseksi”. Jos neliöhinnan laskee 300 vuoden ajalle, ei se enää tunnu niin paljolta, muistuttaa Koskinen.

Toisinaan Kampin kappelista on puhuttu ekumeenisena. Se on kuitenkin kirkon rakennuttama ja ylläpitämä. Kristillinen symboliikka on Koskisen mu-kaan hyvin hienovaraista.

– Kyllä aulasta ristinkin löytää, kun katsoo, mutta ketään ei haluta pakottaa ristin eteen. Tämä on avoin kappeli, johon voi tulla minkälaisella uskonnollisella taustalla tahansa.

Sananjulistuksen sijaan kappelissa on tarkoitus keskittyä hiljentymiseen, muualla rakennuksessa halutaan tarjota mahdollisuus kahdenkeskisiin kes-kusteluihin. Puolet henkilökunnasta tuo kappeliin kirkko, toisen puolen kau-pungin sosiaalitoimi.

_3BJ5047

Pieni mutta tärkeä

Arkkitehtitoimisto K2S:n osakas ja kappelin pääsuunnittelija Mikko Summanen korostaa kappelin olevan kaupunkikuvassa sekä tärkeä että pieni raken-nus.

– Sillä tuli olla vahva identiteetti, mutta koolla se ei voi kilpailla ympäristönsä kanssa.

Kappeli eroaa muodoiltaan ympäristöstään voimakkaasti juuri tarpeesta luoda oma identiteetti suurten rakennusten keskellä, toisaalta myös toiminnan erilaisuudesta: kappeli tarjoaa rauhallisen tilan hiljentyä kaupallisen hyörinän keskellä. Kappelin muoto puolestaan syntyi kahdesta suunnasta: ulkoapäin kaupunkitilan näkymistä ja ihmisvirtojen suunnista sekä sisältäpäin, tavoitellun tunnelman kautta.

Kappelirakennus jakaantuu kahteen toisistaan selvästi eroavaan osaan. Sakraalitila, maljamainen kappelisali on kooltaan alle sadan neliön suuruinen. Sen taustalla on Simonkallioon tukeutuva ja osin siihen louhittu jalustaosa, jossa sijaitsevat aula sekä aputilat. Näitä ovat opaalilasinen huone keskusteluja ja tapaamisia varten sekä wc- ja huoltotilat.

– Vaikka kappeli on pieni, liittyi siihen laajempia toimenpiteitä ja osin hankaliakin ratkaisuja, kuten wc-tilojen rakentaminen Forumin pysäköintihallin ajoluiskan päälle, kertoo Mikko Summanen.

Vilkasta parkkihallia, joka toimii myös väestönsuojana, ei voitu työmaan takia sulkea, joten liikenne halliin ja sieltä ulos kulki työmaan alla päivittäin.

Jalustaosa on sileävalubetonia: tämä on modernin arkkitehtuurin kieltä, jonka toteutus vaatii tekijältä paljon. Valun onnistuminen paljastuu vasta kun muotit on purettu, eikä paikkaaminen jälkeenpäin juuri onnistu. Kappelissa työn jälki on laadukas. Viivamaiset valolistat rajaavat seinän lattiasta. Betoniin upotetut valaisimet ja puiset kiintokalusteet on nekin toteutettu täsmällisesti, eikä listoja ole tarvittu olemattomia saumoja peittämään.

Puurakenteiden palapeli

Kappelin kaksoiskaarevat muodot teettivät kuitenkin eniten työtä niin suunnittelijoille kuin toteuttajillekin. Rakennesuunnittelusta vastanneen Vahanen Oy:n projektipäällikkö Ulla Harju toteaa rakenteiden olleen periaatteessa yksinkertaisia.

– Vaikka periaate oli kaikkialla sama, oli jokainen detalji erilainen ja yksilölli-nen.

Kappelin runkorakenteen muodostavat kaarevat, viuhkamaiset liimapuupi-larit. Ne ovat paikoin lähes metrin levyiset; sisä- ja ulkopinta ovat kaukana toisistaan ja välitilaan on sijoitettu kaikenlaista: johtoja, kanaaleja, pieni tekniikkahuone sekä poistumistieporras, joka johtaa seinän sisällä ylös Simonkadun tasolle.

Sisäverhous on tervaleppää. Osat on CNC-jyrsitty arkkitehdin tietokone-mallin mukaisesti. Palat ovat melko pieniä, koska kaarevuudesta johtuen ma-teriaalihukka kasvaisi suurissa kappaleissa suhteettoman suureksi. Kapulat eivät ole tiukimmissa kaarteissa paljoakaan tiiliskiveä pitempiä. 12 14 cm paksut palaset on liimattu betonisokkelista alkaen kerros kerrokselta yhtenäi-seksi puumaljaksi.

Ulkoverhous on taivutettua kuusta. Lankkuja varten on pilareihin jyrsitty sahanterämäiset porrastukset. Ulkoverhouksen alla on ilmarako, sen alla ve-sieriste alusrakenteineen, toinen ilmarako ja lämmöneristeet. Pilareiden ulko- ja sisäpinnassa on jäykistävät vinolaudoitusverkot. Akustisista syistä eristeti-lan molemmissa pinnoissa on useita rakennuslevyjä, jotka on tiivistetty yhte-näiseksi aukottomaksi rakenteeksi akustisin kittauksin ääneneristyksen var-mistamiseksi.

Kattoikkunat kiertävät kappelia rengasmaisesti antaen ylävaloa si-säseinille. Valaisimet on sijoitettu kattoikkunoiden vierelle, jotta pimeänäkin aikana valaistuksen tunnelma säilyy. Sähkölasit pitävät kattoikkunat talvella lumettomina.

Vesikatto on viimeistelty ritilöillä, joiden alle peittyvät tasakatolle sijoitetut tekniset laitteet. Matalan kappelin katto on sille tärkeä julkisivu viereisistä ra-kennuksista katsoen. Akustisista syistä hieman kupera alakatto on kipsilevyä.

Tekniikka on piilotettu: tuloilma puhalletaan lattian rajasta, samassa pai-kassa ovat sopivasti katveessa pistorasiat ja muu tekniikka.

_Q1W6323

Kirkko puurakentajana

Helsingin seurakuntayhtymä on kehkeytynyt pikku hiljaa varsinaiseksi puurakentamisen mesenaatiksi. Viimeisimmät kirkot Viikissä ja Laajasalossa ovat suurelta osin puurakenteisia.

– Puu on kestävän kehityksen materiaali, se on sopusoinnussa ihmisen ja luonnon kanssa. Kaksi vanhinta kirkkoamme, Vanha kirkko ja Östersundomin kirkko ovat nekin puuta, sanoo Markku Koskinen.

Omaa puurakentamisen tietotaidon kerryttämistä ei ole tavoiteltu, toteutetut rakennukset ovat keskenään hyvin erilaisia.

– Tietoisestikin haluamme tehdä aina erilaista, rakennuksilla tulee olla oma muotokielensä, Koskinen kertoo.

Projektinjohtourakoitsijaksi valittiin Pakrak Oy. Projektipäällikkö Jari Leikas kertoo, että hankkeen riskit tiedostettiin heti. Paikka on ahdas, ja osa työstä jouduttaisiin tekemään öisin.

– Riskeihin varauduttiin, ennakkosuunnitteluun ja tiedottamiseen panostettiin. Työ saatiin valmiiksi aikataulussa. Kustannukset ylittyivät, mutta kokonaisurakkana emme olisi tätä lähteneet tarjoamaankaan.

– Projektinjohtourakka tavoitebudjetilla on ainoa mahdollinen urakkamuoto, tämäntapaisessa hankkeessa, toteaa rakennuttajakonsulttina toiminut Mikko Piispa Juhani Piispa Oy:stä.

– Tällaista ei ole suunniteltu eikä toteutettu aikaisemmin, eivätkä alan johtavat asiantuntijatkaan kyenneet laskemaan kustannusarviota.

Heti alkuvaiheessa ongelmia aiheutti se, että Forumin parkkihallin ajoluis-kaa suojaava holvi oli 600 mm sijasta yli metrin paksuinen. Keskustassa ei piikkaaminen ollut melusyistä mahdollista, joten betoni pulveroitiin palasiksi kaivinkoneen murskainkouralla. Samaten kallion louhinta tehtiin kiilaamalla, ei räjäyttämällä.

– Meiltä lähti lähiympäristön kiinteistöihin joka perjantai tiedote, mitä seuraavan viikon aikana tehdään. Vain yksi valitus häiriöistä tuli, viereisestä hotellista.

Eri osasuorituksiin löydettiin hyvät ja osaavat tekijät. Leikas toteaa, että kovin montaa toimittajaa ei eri hankintoihin ollut tarjollakaan.

– Erikoiskohde vaati ammattimiehet, tässä ei voitu hakea halvinta.

Tarvittavaa puutavaraakaan ei löydy joka lautatarhalta; etsivä kuitenkin löysi tähän kohteeseen riittävän määrän tarpeeksi laadukasta materiaalia.

_Q1W6134Mikko Piispa kertoo, että tekijät haettiin kilpailullisella neuvottelumenettelyllä.

– Ensin valittiin ilmoittautuneista pätevät, ja sen jälkeen neuvoteltiin par-haiksi arvioitujen kanssa. Tietyistä osasuorituksista pyydettiin mallit ennen lopullista valintaa. Esimerkiksi julkisivusta ja sen kuultokäsittelystä tehtiin Honkanummen hautausmaalle koeseinä, jonka kestävyyttä seurattiin.

Rakennusalan yritysten lisäksi puurakenteiden toteuttajia etsittiin myös venealalta.

– Tarjouksia saatiinkin, mutta hinta oli liian korkea. Ehkä tämä ei kuiten-kaan ollut heille soveltuva työ, kertoo Jari Leikas.

Sisäverhouksen toteuttamiseksi tutkittiin useampia työtapoja. Valittu CNC-jyrsintä ei ollut itsestään selvä valinta alkuun, vaan ratkaisuksi mietittiin myös perinteisempää paikalla rakentamista.

– Tämä tapa oli nopea ja pölytön, perustelee Piispa. Jyrsitty pinta oli lähes valmis ja kaipasi vain kevyen hionnan.

Työn tarkkuus oli olennaista, sillä kaksoiskaarevissa pinnoissa pieni virhe voi kasvaa suureksi rakentamisen edetessä. Pelivaraa ei palapelissä juurikaan ollut, joka kerrosta kohti kapuloissa oli ylimittaa yhteensä parinkymme-nen sentin luokkaa.

– Työn aikana tehtiin tarkistusmittauksia. Poikkeamat olivat kuitenkin enin-tään joitakin kymmeniä millejä. Voi sanoa, että toteutettiin puurakennus teräsrakenteiden toleransseilla, kertoo Mikko Summanen.

Ulkoverhous sen sijaan tehtiin pitkästä säteen suuntaisesti sahatusta kuusesta. Laudat liimattiin valmiiksi kaarelle kolmesta kerroksesta. Jatkokset tehtiin työmaalla sopiviin kohtiin.

Kosteuden hallitsemiseksi kappeli rakennettiin sääsuojassa, joka suljettiin heti rungon pystytyksen jälkeen.

Tekijöilleen työ oli ainutkertainen kokemus, eikä siitä saatuja oppeja vält-tämättä voi suoraan soveltaa tulevissa töissä. Paljon silti opittiin; Mikko Summaselle työ avasi uusia näköaloja ennen kaikkea tietokoneelta suoraan CNC-jyrsimelle lähetettävän suunnitteludatan mahdollisuuksiin.

– Tietomalli oli työssä äärettömän tärkeä.

Mikko Piispan mukaan monia tutkimuksia tehtiin, mutta yhtään ei jälkikäteen tarkasteltuna turhaan. Jari Leikas toteaa, että joka päivä oppii jotain; keskustan olosuhteissa kuitenkin korostuivat suunnitelmallisuus – ja ”kova-hermoinen vastaava mestari”.

 

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailFacebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail