Viimeisimmät julkaisut

Joensuun Tiedepuiston laajennus

Väriläiskä viimeistelee kokonaisuuden Mehtimäellä

Joensuun Tiedepuiston tontti on täynnä. Tänä keväänä käyttöön otettu nelosvaihe tarkoittaa sitä, että lisätiloja halutessaan Tiedepuiston on suunnattava katseensa lähiympäristöön. Toimitusjohtaja Jari Lauronen kertoo, että uudet tilat tulevat tarpeeseen. Tiedepuiston yksi tärkeimmistä funktioista on pitää huoli siitä, että kasvuyritykset pysyvät maakuntakeskuksessa.

Rakentaminen on ollut vilkasta, vuokrattavien tilojen määrä kasvoi jopa vuoden 2008 talouden notkahduksen jälkeen. Käyttöaste on hiponut sataa aina uuden vaiheen käyttöönottovaiheessa. Tilanne on kaupungin kannalta tärkeä, Joensuussa on kasvuyrityksiä, jotka haluavat kasvaa täällä. Myös toimintaympäristö on hyvä, osaavan työvoiman lisäksi kaupungissa on myös monipuolinen jopa yliopistotasoinen koulutustarjonta. Jos emme pysty tarjoamaan ajanmukaisia tiloja, tuo kasvu voi siirtyä johonkin toiseen kaupunkiin, toteaa toimitusjohtaja Jari Lauronen.

– Infrastruktuuri on hyvä, työvoiman lisäksi kaupungissa on myös monipuolinen korkeakoulutasoinen koulutustarjonta. Jos emme kuitenkaan pysty tarjoamaan ajanmukaisia tiloja, tuo kasvu tapahtuu jossain toisessa kaupungissa, toteaa Lauronen.

Monet nelosvaiheen piirteet ovat tuttuja jo Tiedepuiston aikaisemmin valmistuneista vaiheista. Tilojen pitää olla helposti muokattavat ja kalustettavat. Energiatehokkuus ja mahdollisimman hyvä ilmanlaatu ovat nekin olleet suunnittelun peruskiviä. Tiedepuiston yksi erityispiirre on myös se, että jo tilojen suunnittelussa on tähdätty siihen, että eri yritysten välille syntyy mahdollisimman paljon kontakteja esimerkiksi yhteisten kahvi- ja lounastilojen kautta.

Arkkitehti Olli Nieminen Sillman Arkkitehtitoimisto Oy:stä vastasi jo edellisen vaiheen suunnittelusta. Hänen mukaansa yksi lähtökohta nelosvaiheen suunnittelussa oli asiakaskunnan huomioiminen jo alkumetreiltä.

– Suunnittelua määrittivät jo aikaisemmin valmistuneet Tiedepuiston osat ja tietenkin itse paikka, kertoo Olli Nieminen.

– Nelosen suunnittelun lähtökohtana oli muodostaa modulaarisesti muunneltavia, mutta kuitenkin paikalla rakennettuja tiloja Tiedepuiston keskimääräistä asiakaskuntaa suuremmille yrityksille ja niille yrityksille, jotka ovat kasvaneet ulos nykyisistä tiloistaan. Arkkitehtonista lähtökohtaa hahmotettaessa valikoitui lähtökohdaksi hallitusti murtaa kortteliin muodostunut harmaan teräksen ilme. Lisäksi rakennuspaikka oli sellainen, että varsinaisia kaupunkikuvallisia julkisivuja muiden rakennusten väliin jäävällä rakennuspaikalla on vain yksi. Näistä syistä ja lisäksi työlääntymisestä rakentamisen harmaaskaalaan päädyttiin korostamaan Linnunlahdentien puoleista julkisivua.

– Suunnitelma hahmottui tilatehokkaaksi kahden samankokoisen kuution jonoksi, jossa rakennusten päällä on ikään kuin rapattu viitta, jonka alta etelä- ja pohjoissivuilla näkyy intensiivinen punainen. Kuutioiden keskelle suunniteltiin koko rakennuksen korkuiset lasikatteiset, ylöspäin levenevät atriumtilat, joiden kautta saadaan luonnonvaloa kaikkiin työtiloihin. Vinoseinäiset atriumtilat luovat tilallista jännitettä ja niiden kautta rakennuksen käyttäjien välille syntyy luontevia kontakteja fyysisiä ja visuaalisia. Atriumtiloissa ja niihin liittyvissä yleisissä tiloissa jatkuu julkisivun vahva väriskaala.

– Julkisivumateriaalien osalta nelosvaihe ottaa hiukan etäisyyttä korttelin muuhun rakentamiseen. Julkisivun rappaussävy sointuu samalla reunalla olevaan 1-vaiheen rakennukseen, mutta metallipintojen punainen on tietoinen kontrasti korttelin hallitsevaan harmaaseen. Yhteistä on esimerkiksi katutason yleisten tilojen graniittilattiat, joita on kaikissa korttelin rakennuksissa, sekä jotkin kalusteratkaisut. Tässä talossa sisätilojen ilmettä luovat punaiset lattiapinnat toimistotiloissa sekä yleisten tilojen punaruskeat viilupinnat, jotka toimivat samalla kaikua akustoivina pintoina. Punaiselle kontrastia tuo kalusteiden puhdas valkoinen. Yleisten ja palvelutilojen kiinteät kalusteet toteutettiin Corian Designer White -levystä saumattomiksi valkoisiksi kappaleiksi. Työtiloissa ei eroja normaaliin toimistoympäristöön juurikaan ole. Tila- ja kustannustehokkuus ovat siltä osin erittäin voimakkaasti ohjaavia tekijöitä, listaa Nieminen.

Nelosvaiheen alakerta on kokous- ja kahviotiloja. Siellä sijaitsee myös virtuaali-aulapalvelu. Forum-kahviossa on reilut 70 paikkaa. Muutkin tilat on nimetty kreikkalaisesta mytologiasta löytyvillä nimillä, niinpä asiakas voi varata vaikkapa Fortuna-neuvottelutilan. Aivan uudentyylinen tila löytyy sekin katutasosta, vain videoneuvotteluihin tarkoitettu huone on varustettu Tandbergin HD-tason laitteistolla. Tilojen muunneltavuudesta kertoo sekin, että katutason väestönsuoja toimii AV-teatterina.

Nelosvaiheen tilat ovat sekä konttorimaisemaa että seinin rajattuja työpisteitä. Pienimmillään ne tarjoavat tilat 2 3 ihmiselle, suurimmat puolestaan kymmenille. Tiloihin voidaan myös pystyttää uusia väliseiniä ja tarvittaessa purkaa vanhoja.

Rakentamisessa ei yllätyksiä

– Maaperän osalta tilanne on sama kuin liki koko Joensuun keskustan alueella, sillä kantava maapohja löytyy varsin syvältä. Koska tilanne on tiedossa, ei se myöskään aiheuttanut yllätyksiä sen enempää suunnittelussa kuin rakentamisessa, kertoo Olli Nieminen.

– Kantava maapohja on alueella tosiaankin melko syvällä, kuten lähes koko Joensuun keskustan alueella. Rakennus on perustettu paaluanturoiden varaan ja alapohjat tehty kantavina. Lisäksi huomattavan paljon korttelia palvelevaa tekniikkaa jouduttiin reitittämään uudelleen, kun entinen pysäköintialue otettiin rakennusalueeksi.

Rakennuttajakonsulttina toimi ISS Proko Oy. Projektipäällikkö Onni Miettisellä oli kokemusta Tiedepuiston 3B vaiheen rakennuttamisesta.

– Suunnittelijoiksi valikoitui laatu/hintakilpailujen perusteella samat suunnittelijat, jotka toimivat suunnittelijoina jo 3B- vaiheessa. Rakenneratkaisut ovat samat kuin aikaisemmissa vaiheissa. Poikkeuksena, että 4-vaiheessa ei ole lämpöpattereita, eikä erilisiä jäähdytyspalkkeja, vaan lämmitys ja jäähdytys hoidetaan samoilla kattoon asennetuilla säteilijöillä.

Vastaava mestari Jari Frimodig pääurakoitsija Skanska talonrakennus Oy:stä sanoo, että rakennusvaiheen haasteista yksi oli suhteellisen ahdas alue.

– Työmaa sijaitsi toiminnassa olevien rakennusten välissä, joten tilaa ei ollut ainakaan liikaa. Tästä tuli tavaratoimitukseen omat haasteensa. Lisäksi runkovaiheessa pakkanen koetteli työmaata.

Petteri Peltomaa rakennesuunnittelun tehneestä Joensuun Juva Oy:stä kertoo, että aikaisemmat vastaavat hankkeet auttoivat siinä, että Tiedepuiston osalla ei koettu yllätyksiä.

– Kohteessa ei oikeastaan suurempia haasteita ollut, sillä meillä on vastaavista rakennuksista hyviä referenssejä, toteaa Peltomaa.

– Talotekniikka siirtyy pystysuunnassa kahdessa osastoidussa hormissa rakennusta kohden ja vaakasuuntaiset vedot on tehty käytävien avattavien alakattojen yläpuoleisissa yhteiskannatusjärjestelmissä, jatkaa Peltomaa.

Nelosvaiheen valmistuminen tarkoittaa myös sitä, että Tiedepuiston tontti Mehtimäellä on täynnä. Olli Nieminen kertoo, että edellä mainitun harmaaskaalan rikkomisen lisäksi tämä ei kasannut ylimääräisiä haasteita hankkeen rasitteeksi.

– Nyt kortteli on varsin tiivis ja rakennusten väliset etäisyyden lyhyitä. Rakentaminen ei kuitenkaan aiheuttanut merkittävää haittaa esimerkiksi asiakasyritysten näkymille tai saavutettavuudelle. Rakentamiseen varauduttiin jo edellisen vaiheen suunnittelun aikana tutkimalla sen luonnosvaiheessa nelosvaiheen vaihtoehtoja ja toteutettavia sisäisiä yhteyksiä. Tämä tutkimus vaikutti enemmänkin 3B:n suunnitteluun. Nelosvaihe ei myöskään ole varsinaisesti jatkoa aiemmalle. 3B oli kylläkin jatkoa edelliselle 3A vaiheelle ja täydensi sitä. Nelosvaiheen rakennus toimii itsenäisesti, ja suunnattiin alun perin yrityksille, joille on tärkeää olla helposti saavutettavissa suoraan. Se suunniteltiin ikään kuin erilliseksi yritystaloksi Tiedepuiston yhteyteen.

Puhtausluokituksen kanssa tarkkana

Mahdollisimman hyvän sisäilman luominen tapahtuu jo rakennusaikana. Arkkitehti Olli Nieminen painottaa, että kun tämä tavoite muistetaan jo suunnitteluvaiheessa, ei käytännön toteutuskaan ole erityisen haastavaa.

– Lähtökohdaksi otettiin rakentamisen toteuttaminen P1-puhtausluokiteltuna hankkeena. Eniten tämä vaikuttaa työmaajärjestelyihin, varastointiin, siivoukseen ja työmenetelmiin. Arkkitehdin työssä puhtausluokitusvalinnat eivät käytännössä näy, tai sitten niitä on oppinut pitämään niin luonnollisena osana suunnittelutyötä, ettei niihin kiinnitä huomiota. Esimerkkinä ehkä voisi pitää pölyn siirtymistä rajoittavien suojaseinien sisällyttämistä suunnitelmiin ja joidenkin työmenetelmien määrittelyä jo suunnitteluvaiheessa.

– Suunnitteluvaiheessa valittiin paitsi puhtausluokitus, myös sisäilmaluokitus. Tässä kohteessa asetettiin suunnittelutavoitteeksi sisäilmaluokka S1, paitsi lämpötila- ja kosteusolosuhteiden osalta S2. Sen lisäksi suunnitelmiin sisällytettiin rakennuksen toteuttaminen säänsuojan sisällä. Itsestään selvää on tänä päivänä käyttää materiaaleja, joiden emissio sisäilmaan on mahdollisimman pieni, samoin kuin tarvittavien siivouskemikaalien määrän minimointi. Nämä ovat valintoja, jotka vaikuttavat rakennuksen sisäilman laatuun pitkällä aikavälillä.

Sisäilmaston laatuun vaikuttaa myös äänen vaimennus ja eristäminen. Tästä syystä rakennuksessa esimerkiksi ei käytetty väliseinissä elementtiratkaisuja, vaan kaikki työtilojen väliset seinät tehtiin paikalla. Suunnittelussa huomioitiin lisäksi myös sellaiset seinät, jotka voidaan myöhemmin tehdä ja se, että seinät voi suhteellisen helposti poistaa.

Projektipäällikkö Onni Miettinen kertoo, miten he olivat mukana jo kolmosvaiheen urakoinnissa, mukana oli nyt myös samoja suunnittelijoita kuin kolmosessa.

– Se tietenkin helpotti työmaata. Apua oli myös siitä, että rakenteet olivat selväpiirteiset ja perinteiset. Uutta tekniikkaa edustaa lähinnä tuo kattoihin asennettu säteilylämmitys.

Vastaava mestari Jari Frimodig sanoo, että rakennusvaiheen aikana todellakin kiinnitettiin huomiota siihen, ettei rakenteisiin jää ylimääräistä likaa ja pölyä.

– Rakennusvaipan umpeuduttua molempiin taloihin asennettiin omat keskuspölynimurit ja osoitettiin oma rakennussiivooja hoitamaan tilojen yleissiivousta imuroimalla.

Työmaalla oli viisi rakennussiivooja viimeisen puolen vuoden aikana. Lisäksi onnistuminen edellytti sitä, että perehdytyksestä lähtien painotettiin kaikille omien jätteiden siivoamista ja puhtaustason päivittäistä vahtimista.

Tilaajan lähtökohtana oli, ettei mitään lähdetä kokeilemaan tässä rakennuksessa, vaikka halutaankin mahdollisimman moderneja ratkaisuja. Niemisen mukaan Joensuun Tiedepuiston nelosvaiheen toteutuksessa tämä yhtälö toteutui vaivattomasti.

– Uuden soveltaminen ja tietyn teknisen varmuuden saavuttaminen eivät aina sovi yhteen, se on totta. Tässä rakennuksessa käytettävä rakennustekniikka on melko tavanomaista, normaalia rakentamista. Suurimpana poikkeuksena tästä säännöstä on valittu lämmitys- ja jäähdytysratkaisu, joka perustuu kattosäteilijöihin. Sekään ei ole pilottiratkaisu, mutta eduistaan huolimatta ei vielä kovin paljoa käytetty. Ratkaisussa lämmitys ja jäähdytys tapahtuvat samalla järjestelmällä ja esimerkiksi kevättalvella siirtyminen lämmitystilanteesta jäähdyttämiseen tapahtuu joustavasti. Tällä tavalla saadaan tiloihin tasaiset olosuhteet eikä tarvitse yhtä aikaa tuottaa lämpöä ja jäähdyttää sitä pois.

– Muutoin kaikkein moderneimmat ratkaisut tässä rakennuksessa ovat kokous- ja AV-tekniikassa sekä opastamisratkaisuissa. Tavanomaisesta poikkeavia suunnitelmaratkaisuja toki on, mutta nekin on toteutettu teknisesti koetelluin keinoin, summaa Olli Nieminen.

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmailFacebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail