WeeGee-talo

WeeGee-talolla on Espoon kulttuurirakennusten joukossa oma roolinsa.

– Tapiolan kulttuurikeskuksessa on samalla tavoin joukko eri toimijoita: kirjasto, työväenopisto, musiikkiopisto. WeeGee-talolle ominaista on vahva näyttelytoiminta, sanoo Espoon kaupungin kulttuurijohtaja Georg Dolivo.

– Leppävaaran Sello on puolestaan lähinnä konserttiareena, jossa laadukkaat puitteet antavat mahdollisuuden korkeaan profiiliin.

Kun WeeGee-talo on toteutettu vanhaan teollisuusrakennukseen, tulee mieleen vertailukohtana Helsingin Kaapelitehdas.

– Siellä lähtökohta on itse kiinteistö, jossa on paljon erityyppisiä tiloja jo valmiina, jolloin vuokrataso eri käyttäjille on edullinen. WeeGee-talo oli oikeastaan pelkkä suuri halli, joka oli korjattava ennen toiminnan käynnistämistä.

Kiinteistö päätyi kaupungille vakuutusyhtiö Varmalta. Teollista käyttöä talolle ei ollut näköpiirissä. Etelä-Tapiolan lukion joutuessa homeremonttiin WeeGee-talosta löytyi evakkotila koululle. Muuten suuren talon yläkerta oli salibandykäytössä, alakerran laaja varasto oli tyhjillään.

– Kulttuuri ja urheilu kilpailivat talosta, ja korvaavien tilojen järjestäminen salibandykentille viivästytti jonkin verran kiinteistön kunnostuksen aloittamista, kertoo kiinteistöisännöitsijä Pekka Vikkula Espoon kaupungilta.

Kohteessa rakennuttajakonsulttina toimi projektinjohtaja Asko Lindroos Rakennuttajatoimisto Demaco Oy:stä. Hän toteaa hankesuunnitteluvaiheessa olleen runsaasti erilaisia toiminnallisia vaihtoehtoja.

– Vaikka aakkoset tahtoivat vaihtoehtoja nimettäessä loppua kesken, oli kokonaisuudelle eduksi, että sitä harkittiin monelta kannalta.

Yksi mukana ollut ajatus, joka lopulta jäi toteuttamatta, oli esiintymistila.

– Äänekkään esiintymisen ja museoiden vaatiman rauhan yhteensovittaminen oli vaikeaa, ja pihan alle suunniteltu sali jätettiin kustannussyistä toteuttamatta.

Kirjapainosta museoksi

Weilin&Göös Oy:n kirjapainotalon suunnitteli arkkitehtiprofessori Aarno Ruusuvuori. Vuonna 1964 valmistunut talo oli pohjaltaan neliön muotoinen. Talo jakautui neljään samankokoiseen osaan, jonka kunkin keskellä kohosi vesikaton lävistävä pyöreä betonitorni. Vesikatto oli osin kannatettu alhaaltapäin torneista ulkonevin kannattein, osin ripustettu tornien huipusta viistoin kannattein.

Sientä tai sateenvarjoa muistuttava rakenne antoi mahdollisuuden sommitella sisätilat vapaasti. Kunkin neliölaatan koko oli 27 x 27 metriä, joten tuotantolinjat oli helppo sovittaa tilaan kantavien rakenteiden häiritsemättä.

Sittemmin rakennusta on laajennettu kahteenkin otteeseen. Taloa jatkettiin neljän sateenvarjopilarin verran eli kaksinkertaiseksi alkuperäisestä, noudatellen alkuperäistä rakennejärjestelmää. Myöhemmin taloa on jatkettu vielä toisella samankokoisella laajennusosalla, joka on kuitenkin toteutettu tavanomaisella rakennustekniikalla. Tämä, arkkitehtuuriltaan vaatimattomampi osa on onnistuttu uudessa remontissa kätkemään uuden poistumistieportaan taakse.

Muuntautumiskelpoinen pohjaratkaisu hyödytti myös uuden toiminnan suunnittelua. Yksi Ruusuvuoren kantavia ajatuksia oli tarjota työtiloihin päivänvaloa altistamatta työntekijöitä suoran auringonpaahteen haitoille. Pääikkunat avautuvat pohjoiseen, jossa näkyvillä on rehevä, kallioinen metsämaisema. Nyt se ilahduttaa kulttuurin kuluttajia.

Hallit eivät kuitenkaan olleet kovin korkeita, koska kirjapainotoiminta ei sitä vaatinut. Uuden ilmanvaihtotekniikan sovittaminen kattorakenteiden sekaan olikin hankalaa. 1960-luvun rakenteet olivat myös lämmöneristävyydeltään aivan muuta kuin nykynormit edellyttivät. Käytännössä rakennuksen vaippa rakennettiin uudelleen entisen näköisenä, mutta ominaisuuksiltaan modernina.

Rakennuksen arkkitehtoninen ja rakenteellinen idea ilmenee kirkkaimmin vesikaton yläpuolisissa rakenteissa, joten ilmanvaihtokoneiden sijoitus katolle oli museaalisista syistä poissuljettu vaihtoehto. Niille järjestettiin tilat kellariin. Tätä oli laajennettava alaspäin, ja louhintaakin tarvittiin. Laitteiden ohella tilaa vievät suuret äänenvaimentimet. Museot ovat vaativia muun muassa sisäilman laadun suhteen; talotekniikan urakat veivätkin budjetista kolmanneksen.