VTT Digitalo

 – Kävihän meille Moskovan suurlähetystöä suunniteltaessa niin, että työ aloitettiin Neuvostoliitossa ja talo valmistui Venäjälle, naurahtaa talon pääsuunnittelija, professori Tuomo Siitonen. Arkkitehdille muutos ei kovin paljoa päänsärkyä tuottanut, koska muuntojoustavuus oli joka tapauksessa suunnittelun lähtökohta.

Vaikka tutkijat ovat tutkijoita organisaatiouudistuksen jälkeenkin, näkee VTT:n kiinteistöjohtaja Jyrki Kalavainen talon roolin muutoksen läpiviemisessä tärkeäksi. Uuden, organisaatiorajat murtavan ajattelun eteenpäin viemistä voidaan tukea tilaratkaisuilla. – Talon valmistuminen ajoittui organisaatiomuutoksen näkökulmasta erinomaisesti.

Talo ei ole yhden yksikön kotipesä, koska juuri siitä ajattelusta haluttiin uudistuksessa eroon. Vuorovaikutusta tutkijoiden kesken haluttiin lisätä. – Hankkeet ovat laajoja, ne vaativat tiimityötä eikä ongelmia voi ratkaista omaan työhuoneeseen linnoittautumalla, sanoo Kalavainen. – Innovaatioiden syntyminen edellyttää rajapintojen ylittämistä ja sopivaa kipinöintiä.

Työympäristö ajateltiin uusiksi

Ajattelua tuuletettiin nimeämällä työskentelytilat uudelleen. Perinteisellä kielellä ilmaistuna talossa on keskushalli, jota reunustavat toimistosiivet, näissä työhuoneet kiertävät keskellä olevaa avotilaa. Kalavaisen sanoin: Jokaisella on henkilökohtainen työpiste, kammi, johon voi vetäytyä työskentelemään häiriöttä. Kammit reunustavat korttelipihaa, jonka yhteydessä on tupia, joihin voi kokoontua yhdessä ratkomaan ongelmia. Nämä tilat ovat talon oman väen käytössä. Alakerrassa on tori, jossa voidaan keskustella myös vierailijoiden kanssa. Lisäksi on klubeja, joihin pääsevät valikoidut asiakkaat ja yhteistyökumppanit.

Tuvaksi nimetyllä työtilalla ei aiemmin oikein ollut vastinetta. Toimistosta on puuttunut paikka, jonne voi ilman sovittua tapaamisaikaa porukalla siirtyä miettimään jotain esiin noussutta ongelmaa. Spontaanit kontaktit tapahtuivat usein kopiokoneen ääressä tai käytävällä. Tuttu sana on lobbaaminen, joka juontuu aulaa merkitsevästä sanasta. Kummasti monet asiat vaan itse kullakin liikahtavat eteenpäin näennäisen joutavan käytävällä pyörähdyksen tuloksena.

Tori muistuttaa perinteistä henkilöstöruokalaa, mutta aamupäivän tyhjyydestä ei voi päätellä, että tutkijat ahkeroivat huoneissaan. Kalavainen näkisi mielellään, että tämäkin työtilaresurssi olisi aktiivisessa käytössä. Tässä talossa työntekijöiden istuskelu ruokalassa ei merkitse pitkäksi venähtänyttä kahvituntia, vaan sitä, että tiimityö toimii.

– Vanhakantaisessa toimiston kahvihuoneessahan saattaa saada äkäistä palautetta, jos erehtyy puhumaan työasioista, naurahtaa Pentti Pesola, Digitalohankkeesta VTT:llä vastannut arkkitehti.

Kesäaikana palavereja voi pitää myös toimistosiipien väliin jäävillä sisäpihoilla. Kulunvalvontasyistä ne on rajattu ulospäin muurilla.

Pesola toteaa perinteisen tietokonetyöskentelyn olevan edelleen tärkeässä roolissa. – Työn luonteen vuoksi työpisteissä on varauduttu vähintään kahteen rinnakkaiseen monitoriin – joku saattaa tarvita neljääkin. Kannettaviin tietokoneisiin ollaan VTT:lläkin siirtymässä, ja litteät näytöt ovat ylittäneet sen laatutason, jota tutkimustyö edellyttää.

– Menee kuitenkin useampi vuosi ennen kuin näyttökanta uusiutuu, Pesola toteaa.

Tulevaisuudessa Jyrki Kalavainen uskoo myös etätyön lisääntyvän.

– Asiakkaat edellyttävät kuitenkin tiettyä turvallisuustasoa, jonka vuoksi töitä ei aina voi viedä kotiin. Saatammekin perustaa etätoimistoja kehyskuntiin, joissa suuri osa tutkijoistamme asuu. Silloin Otaniemen toimitalossa tehtävässä työssä kohtaamiset ja keskustelut korostuvat entisestään, kun keskittymistä vaativa hiljainen työ siirtyy suureksi osaksi etätoimistossa tehtäväksi.