Voutilan vanhustenhuoltokeskus

Hämeenlinnan keskustasta kahden kilometrin päässä sijaitseva Voutilan vanhustenhuoltokeskus on neljä kertaa isompi kuin vieressä seisova vuonna 1956 rakennettu vanhainkoti. Nykyaikainen uudisrakennus ei silti näytä kummajaiselta vanhan talon rinnalla. Rakennuksen julkisivu sopii yhteen pienen, keltaisen vanhainkodin kanssa.
Otimme pääväriksi hieman voimakkaamman keltaisen rappauksen. Julkisivussa on käytetty tiililankkua. Patinoitunut tiilipinta assosioituu vanhan rakennuksen tiilikattoon, projektiarkkitehti Kai Rajakaltio Arkkitehtitoimisto Hannu Jaakkola Oy:stä kertoo.
Rakennuksen sijaintia pohdittiin Hämeenlinnassa pitkään. Yksi vaihtoehto oli rakentaa vanhustenhuoltokeskus keskustaan kehittyvän kulttuuritalon Verkatehtaan läheisyyteen. Uusi ja uljas rakennus mahtui kuitenkin paremmin parin kilometrin päähän keskustasta vanhan vanhainkodin viereen. Näköalan kannaltakin se oli miellyttävä ratkaisu, sillä ikkunoista avautuu maalaismainen peltomaisema.

Monipuolinen palvelutalo

Kolmikerroksinen rakennus palvelee monipuolisesti sekä talon omaa väkeä että muita lähiseudulla asuvia vanhuksia. Yleiset tilat sijaitsevat ensimmäisessä kerroksessa ja asuinhuoneet toisessa ja kolmannessa kerroksessa.
X-kirjaimen muotoisessa rakennuksessa on neljä siipeä. Keskellä ovat hissi ja portaat. X-muodon ansiosta osastojen välimatkat ovat lyhyempiä kuin jos rakennuksesta olisi tullut pitkulainen. Keskitetty ratkaisu säästää henkilökunnan jalkoja ja aikaa.
Tilavassa ja avarassa ravintolassa käy talossa asuvien lisäksi myös muita vanhuksia. Ravintolasta lähtee ruokaa muihin paikkoihin, esimerkiksi lähiseudun vanhainkoteihin. Ensimmäisestä kerroksesta löytyy ravintolan lisäksi vaikka mitä, kuten tilat fysioterapiaa varten, hierontaa, lääkäri, parturi, kampaamo, jalkahoito ja kosmetologi.

Ulkoilusta voi nauttia

Vanhustenhuoltokeskuksen yleisilmeestä ja jokaisesta yksityiskohdasta näkee, että kaikki on suunniteltu hoitotoiminnan sujuvuuden ehdoilla. Talon käyttäjät olivat mukana suunnittelutyössä alusta lähtien. Palavereja pidettiin eri osapuolten kanssa koko suunnittelu- ja rakennusvaiheen ajan.
Hämeenlinnan kaupungin teknisen viraston rakennuttajapäällikkö Risto Saari myhäilee tyytyväisenä.
Kaikki sujui erinomaisesti. Aikataulu piti, ja kustannusarviossa pysyttiin. Kustannukset jopa alittuivat lähes puolella miljoonalla eurolla.
Rakennus on väljä, avara ja valoisa. Kaikkialle pääsee pyörätuolilla ja sängyllä. Erikoisuuksiin kuuluu esimerkiksi vesikuntoutusosasto, josta voivat nauttia sängyssä makaavat vanhukset. Liuskaa pitkin pääsee veteen ja saunaan mahtuu, vaikka jalat eivät enää kanna.
Ovet ovat hehtaariluokkaa, Saari kiteyttää.
Vesikuntoutusosaston lisäksi moni muukin erikoisuus piristää vanhuksen arkea. Takkatulihuoneessa voi istua elävän tulen äärellä, ja valkoiset huoneet mahdollistavat monenlaiset terapiahetket. Huoneiden valkoinen ilme rauhoittaa, ja tilassa voi keskittyä kuuntelemaan musiikkia. Seiniin pystytään heijastamaan vaikkapa merimaisemaa.
Huonokuntoisetkin vanhukset saavat ulkoilla. Alakerrasta pääsee helposti sängylläkin pihalle. Yläkerrassa on useita tilavia parvekkeita. Maisemaa voi ihailla myös ikkunoista, joiden alareuna on lähempänä lattiaa kuin tavallisesti.
Vanhukset näkevät sängystäkin maan kamaralle, eivätkä pelkästään taivasta, Saari selvittää.

Kynnyskaivo ja taulutelevisio

Vanhustenhuoltokeskus on väljä mutta samalla tehokas. Henkilökunnan tilat on suunniteltu niin, että niistä näkee pitkälle ja moneen suuntaan. Pesutilojen erityistarpeisiin on satsattu, kuten myös likapyykkihuoneen ja liinavaatevaraston toimivuuteen.
Se helpottaa henkilökunnan raskasta työtä, Saari muistuttaa.